Lehtomyrkkyseitikki (Cortinarius orellanus) on oranssin- tai punertavanruskea seitikkilaji. Nuoren seitikin jalka on keltainen, vanhemmalla sienellä ruskea. Sienen heltat ovat okranruskeat. Sieni kasvaa lehtimetsissä isäntälajeinaan tammi ja pyökki. Sieni on tappavan myrkyllinen kuten Suomessa yleinen suippumyrkkyseitikki. Lehtomyrkkyseitikki on Suomessa erittäin harvinainen.[2]
Sienen myrkyllisyys on tunnettu jo vuonna 1952, jolloin Puolassa sattui useita kuolemantapauksia tämän sienen nauttimisen jälkeen.[3] Aiemmin seitikkimyrkyksi mainittu orellaniini on osoittautunut usean myrkyn seokseksi. On löydetty usean suurimolekyylisen yhdistelmiä, joilla on suurimolekyylinen polypeptidi-rakenne. Neljä tärkeintä ovat grzymaliini, bentsoiini A ja B ja kortinariini. Englantilaisten tutkijoiden mukaan juuri kortinariini A ja B, silloin kun ne esiintyvät yhdessä, ovat vaikuttavia aineita myrkytyksessä.[3]. Kyseessä on munuaismyrkky, jonka oireet saattavat ilmetä vasta yli kahden viikon kuluttua nauttimisesta.[4]
Lehtomyrkkyseitikki (Cortinarius orellanus) on oranssin- tai punertavanruskea seitikkilaji. Nuoren seitikin jalka on keltainen, vanhemmalla sienellä ruskea. Sienen heltat ovat okranruskeat. Sieni kasvaa lehtimetsissä isäntälajeinaan tammi ja pyökki. Sieni on tappavan myrkyllinen kuten Suomessa yleinen suippumyrkkyseitikki. Lehtomyrkkyseitikki on Suomessa erittäin harvinainen.
Sienen myrkyllisyys on tunnettu jo vuonna 1952, jolloin Puolassa sattui useita kuolemantapauksia tämän sienen nauttimisen jälkeen. Aiemmin seitikkimyrkyksi mainittu orellaniini on osoittautunut usean myrkyn seokseksi. On löydetty usean suurimolekyylisen yhdistelmiä, joilla on suurimolekyylinen polypeptidi-rakenne. Neljä tärkeintä ovat grzymaliini, bentsoiini A ja B ja kortinariini. Englantilaisten tutkijoiden mukaan juuri kortinariini A ja B, silloin kun ne esiintyvät yhdessä, ovat vaikuttavia aineita myrkytyksessä.. Kyseessä on munuaismyrkky, jonka oireet saattavat ilmetä vasta yli kahden viikon kuluttua nauttimisesta.
