Merivuokot (Actiniaria) ovat meressä eläviä kukan muotoisia selkärangattomia, korallien ja meduusoiden lähisukulaisia.
Vuokkokalat voivat elää merivuokkojen kanssa symbioosissa, jolloin vuokon polttavat lonkerot suojaavat kalaa, ja kala pudottelee ruoantähteitä vuokolle. Vuokkokalan ihon pinnan limakerros suojaa sitä merivuokon polttiaisnesteeltä.
Merivuokkoja elää kaikissa maailman merissä matalilta vuorovesirannoilta jopa yli 10 000 m:n syvyyteen. Osa lajeista elää myös suolaisilla marskirannoilla. Suurimmillaan lajirunsaus on trooppisissa vesissä.
Merivuokot elävät paikallaan saalista odottaen. Niiden lonkeroissa on polttiaissoluja eli nematokystejä.[1] Kunkin nematokystin sisällä on kierteellä ohut, piikkipäinen ja myrkyn täyttämä ontto rihma. Kosketusärsytys saa tuhannet polttiaissolut laukeamaan sekunnin murto-osassa. Rihmat sinkoutuvat ulos ja lävistävät uhrin ihon, jolloin myrkky vapautuu. Merivuokko nielee lamaantuneen tai kuolleen saaliinsa kokonaisena ja sulattaa sen ontelossaan. Saaliiksi kelpaa mikä tahansa lähelle uskaltautuva otus, kuten kala, mato, pikkuäyriäinen tai pieni planktoneläin.
Merivuokoilla on luonnostaan vähän vihollisia, mutta monet ihmisen toimet osoittautuvat niille vahingollisiksi. Useat lajit elävät koralleilla ja kivillä rannan tuntumassa, jossa veneet ja sukeltajat häiritsevät niitä. Korallien käyttö on myös uhka, sillä usein merivuokot poistetaan, jotta päästäisiin käsiksi niiden alla oleviin koralleihin. Suuriksi ryhmiksi kerääntyvät lajit ovat erityisessä vaarassa, sillä veden likaantuminen, elinympäristön vahingoittuminen tai muut vastaavat häiriöt voivat hävittää kerralla kokonaisia populaatioita.
Merivuokot (Actiniaria) ovat meressä eläviä kukan muotoisia selkärangattomia, korallien ja meduusoiden lähisukulaisia.
Vuokkokalat voivat elää merivuokkojen kanssa symbioosissa, jolloin vuokon polttavat lonkerot suojaavat kalaa, ja kala pudottelee ruoantähteitä vuokolle. Vuokkokalan ihon pinnan limakerros suojaa sitä merivuokon polttiaisnesteeltä.
