Ärviäkasvit (Haloragaceae) on laajalle levinnyt, mutta pienehkö kasviheimo koppisiemenisten Saxifragales-lahkossa.
Ärviäkasvit ovat melko pieniä, tavallisesti yksikotisia, usein vaihtelevissa määrin ruohovartisia kasveja. Niiden aineenvaihdunta tuottaa flavoneja, ja usein niillä on oksalaattikiteitä karvamaisissa kuorikerroksen soluissa. Lehdet sijaitsevat tavallisesti vastakkaisesti tai harvemmin kierteisesti, ja ovat tavallisesti yksinkertaisia, joskus parilehdykkäisiä, sahalaitaisia tai syväliuskaisia ja pieniä. Kukinto on vihkomainen tai kukat ovat ryhmissä tai yksittäin. Kukat ovat pieniä (poikkeuksena Haloragodendron), neljälukuisia, ja niissä on kariseva teriö. Heteitä on kahdeksan, ponnet ovat palhoja paljon pidempiä. Sikiäin on kehänalainen ja vartalot ovat paksutyvisiä, luotit pensselimäisiä, toisinaan nuppimaisia. Kussakin emilehdessä on yksi fertiili siemenaihe, joka riippuu kärki-istukasta. Hedelmä on pähkinämäinen, avautumaton, ja hedelmäseinän ulkokerros (eksokarppi) on usein kuviollinen. Siemenen endospermi on tärkkelyspitoinen, alkioripustin on imujuurinen ja sirkkalehdet ovat melko lyhyet.[1]
Arviäkasveja tavataan kosmopoliittisesti levinneinä maapallolla, erityisesti kuitenkin Australiassa.[2]
Ärviäkasvien heimossa on yhdeksän sukua ja 145 lajia, jotka jakautuvat evolutiivisesti kahteen haaraan, jotka lienevät noin 47 miljoonaa vuotta vanhoja.[3]
Suvut Haloragodendron ja Glischryocaryon muodostavat heimon kehityshaaroista toisen. Niiden yhdeksän lajia ovat ruohoja, joilla on puutuva juuristo, tai pieniä puita. Kukat ovat kaksineuvoisia ja hedelmät siivellisiä ja yksisiemenisiä. Suvut kasvavat Australian etelä- ja länsiosissa.[4]
Toista evoluutiohaaraa voidaan nimittää tribusnimellä Myriophylleae. Sen kasvit ovat vesikasveja tai pensaita. Kukat ovat yksikotisesti (joskus kaksikotisesti) yksineuvoisia tai harvemmin kaksineuvoisia. Joskus niistä puuttuu teriö. Hedelmä on 1–4-siemeninen. Sukuja kehityshaaraan kuuluu seitsemän, lajeja 136. Runsaslajisimmat suvut ovat ärviät (Myriophyllum, 60 lajia), Gonocarpus (41 lajia) ja Haloragis (28 lajia).[5]
Glichrocaryon aureum.
Gonocarpus micranthus.
Ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum).
Proserpinaca palustris -kampalehti.
Ärviäkasvit (Haloragaceae) on laajalle levinnyt, mutta pienehkö kasviheimo koppisiemenisten Saxifragales-lahkossa.
