Vihertikka (Picus viridis) on tikkoihin kuuluva lintulaji.
Vihertikan höyhenpeite on pääosin vihreä. Se on selkäpuolelta tummempi, silmien ympäristö on musta ja päälaki on punainen. Koiraalla on punaista mustan viiksijuovan keskellä. Nokka ja jalat ovat harmaat. Täysikasvuisen vihertikan pituus on 30–35 senttimetriä, siipien kärkiväli 45–51 senttiä ja paino noin 200 grammaa.
Vihertikka muistuttaa suuresti harmaapäätikkaa, joka on hieman pienempikokoinen. Harmaapäätikalla on vähemmän mustaa silmien ympäristössä, ja harmaapäätikkakoiraan otsassa on vain hieman punaista väriä. Vihertikan päästä puuttuu puolestaan harmaapäätikalle tyypillinen harmaa väri.[2]
Euroopan vanhin rengastettu vihertikka on ollut brittiläinen 15 vuoden ja kahden kuukauden ikäinen yksilö.
Vihertikkaa tavataan pääosassa Eurooppaa ja läntistä Aasiaa. Vaikka vihertikka pesii sekä Ruotsissa että Virossa, Suomessa se on erittäin harvinainen harhailija, ja se on tavattu maastamme vain kahdeksan kertaa.[3] Itämeri lahtineen on vihertikalle tehokas dispersaalieste, sillä lajin tiedetään välttävän suurten aukeiden paikkojen ylittämistä.[2] Suuri osa vihertikkoina ilmoitetuista linnuista paljastuu myöhemmin harmaapäätikoiksi. Maailman populaation kooksi arvioidaan 920 000 – 2,9 miljoonaa yksilöä.
Vihertikan tyypillistä elinympäristöä ovat harvahkot metsät. Lajia tavataan myös talousmetsissä, kunhan niissä on riittävästi vanhoja puita.
Vihertikka hakkaa oman pesäkolonsa yleensä lehtipuuhun ja munii sinne viidestä seitsemään munaa huhti–toukokuussa. Haudonta-aika on 15–17 päivää, molemmat emot hautovat. Samoin ne yhdessä hoitavat poikasiaan, jotka lähtevät pesästä lentokykyisinä 3–4 viikon iässä.
Vihertikan pääasiallista ravintoa ovat muurahaiset mutta se syö kaikkia puissa eläviä hyönteisiä. Vihertikka viihtyy myös talviruokintapaikoilla.
