Puksipuut eli koiranpensaat (Buxus) [1] on noin 70 lajia käsittävä suku puksipuukasvien (Buxaceae) heimossa. Ne ovat ainavihreitä pensaita tai pieniä puita. Lajeja kasvaa luonnonvaraisena Euroopan länsi- ja eteläosissa, Aasian lounais-, etelä- ja itäosissa, Afrikassa, Etelä-Amerikan pohjoisimmassa osassa, Keski-Amerikassa ja Meksikossa. Suurin osa lajeista kasvaa trooppisilla tai subtrooppisilla alueilla.
Suomessa on kasvatettu perinteisesti puksipuita lähinnä ruukussa ja talvehdittamalla ne valoisassa viileässä kellarissa. Talvehtiminen epäonnistuu liian lämpimässä ja kuivassa tilassa.
Puksipuut viihtyvät puolivarjossa ja auringossa ja ne vaativat keskimääräisen kastelun ja lannoituksen. Juuristo on hyvin lähellä pintaa. Puita ei saa leikata liian myöhään kesällä, sillä uudet kehittyvät versot eivät tuolloin ehdi vahvistua ja "puutua" ennen talven tuloa. Useimmat talvikuolemat aiheutuvat kevätahavasta ja puksipuut vaativatkin tehokasta suojausta kevätauringon poltteelta. Keväällä kasvin herätessä talven jäljiltä sen juuristo saattaa olla yhä roudassa ja veden saanti mahdotonta. Puksipuun juuria kannattaa kastella haalealla vedellä lumien sulamisaikaan ja nopeuttaa siten roudan sulamista. Minkään lajikkeen talvenkestävyyttä ei voida taata edes eteläisimmässä Suomessa.
Puksipuiden hienosyinen puuaines on suosittua puutöissä ja soittimien osina.
Puksipuut eli koiranpensaat (Buxus) on noin 70 lajia käsittävä suku puksipuukasvien (Buxaceae) heimossa. Ne ovat ainavihreitä pensaita tai pieniä puita. Lajeja kasvaa luonnonvaraisena Euroopan länsi- ja eteläosissa, Aasian lounais-, etelä- ja itäosissa, Afrikassa, Etelä-Amerikan pohjoisimmassa osassa, Keski-Amerikassa ja Meksikossa. Suurin osa lajeista kasvaa trooppisilla tai subtrooppisilla alueilla.
Suomessa on kasvatettu perinteisesti puksipuita lähinnä ruukussa ja talvehdittamalla ne valoisassa viileässä kellarissa. Talvehtiminen epäonnistuu liian lämpimässä ja kuivassa tilassa.