Haemophilus influenzae (suomeksi toisinaan hemofilus) on gramnegatiivinen kokkobasilli. Bakteerin kuvaili ensimmäisen kerran saksalainen bakteriologi Richard Pfeiffer vuonna 1892 influenssapandemian aikaan. H. influenzae on yleensä aerobinen, mutta voi tietyissä oloissa toimia fakultatiivisena anaerobina.
H. influenzae:n genomin pienestä koosta johtuen se oli viruksia lukuun ottamatta ensimmäinen eliö, jonka koko genomi sekvensoitiin. Genomi koostuu 1 830 140 emäsparista ja sisältää 1740 geeniä. Projekti suoritettiin yhdysvaltalaisessa The Institute for Genomic Research -tutkimuslaitoksessa ja julkaistiin vuonna 1995 arvovaltaisessa Science-lehdessä.[1]
Suurin osa H. influenzae -kannoista on opportunistisia patogeeneja, mikä tarkoittaa, että ne eivät aiheuta isäntäeliössään tautia, ellei isännän immuunijärjestelmä häiriinny esimerkiksi virusinfektion tai lääkityksen seurauksena. Yleisesti tunnetaan kuusi H. influenzae:n serotyyppiä: a, b, c, d, e, ja f. H. influenzae tyyppi b (Hib) aiheutti aiemmin suuren osan hemofilusinfektioista, mutta tilanne muuttui, kun Hib-rokote otettiin käyttöön.[2] Suomessa Hib-rokote tuli yleiseen rokotusohjelmaan 1980-luvun lopulla.[3]
H. influenzae:n aiheuttamiin sairauksiin kuuluvat muun muassa aivokalvontulehdus, kurkunkansitulehdus (epiglottiitti), niveltulehdus (artriitti), välikorvatulehdus (otiitti), poskiontelotulehdus (sinuiitti), keuhkokuume ja sidekalvontulehdus.[2]
Haemophilus influenzae (suomeksi toisinaan hemofilus) on gramnegatiivinen kokkobasilli. Bakteerin kuvaili ensimmäisen kerran saksalainen bakteriologi Richard Pfeiffer vuonna 1892 influenssapandemian aikaan. H. influenzae on yleensä aerobinen, mutta voi tietyissä oloissa toimia fakultatiivisena anaerobina.
H. influenzae:n genomin pienestä koosta johtuen se oli viruksia lukuun ottamatta ensimmäinen eliö, jonka koko genomi sekvensoitiin. Genomi koostuu 1 830 140 emäsparista ja sisältää 1740 geeniä. Projekti suoritettiin yhdysvaltalaisessa The Institute for Genomic Research -tutkimuslaitoksessa ja julkaistiin vuonna 1995 arvovaltaisessa Science-lehdessä.
Suurin osa H. influenzae -kannoista on opportunistisia patogeeneja, mikä tarkoittaa, että ne eivät aiheuta isäntäeliössään tautia, ellei isännän immuunijärjestelmä häiriinny esimerkiksi virusinfektion tai lääkityksen seurauksena. Yleisesti tunnetaan kuusi H. influenzae:n serotyyppiä: a, b, c, d, e, ja f. H. influenzae tyyppi b (Hib) aiheutti aiemmin suuren osan hemofilusinfektioista, mutta tilanne muuttui, kun Hib-rokote otettiin käyttöön. Suomessa Hib-rokote tuli yleiseen rokotusohjelmaan 1980-luvun lopulla.
H. influenzae:n aiheuttamiin sairauksiin kuuluvat muun muassa aivokalvontulehdus, kurkunkansitulehdus (epiglottiitti), niveltulehdus (artriitti), välikorvatulehdus (otiitti), poskiontelotulehdus (sinuiitti), keuhkokuume ja sidekalvontulehdus.
