Piikkiohdake (Cirsium vulgare) kuuluu ohdakkeiden sukuun ja asterikasvien heimoon. Se on yleinen muinaistulokas koko Suomessa aina Oulun korkeuksille asti. Kasvia tavataan myös Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa, missä se on tulokaslaji.[2]
Piikkiohdake kasvaa yleensä ottaen aika kuivilla kasvupaikoilla, kuten esimerkiksi niityillä, tienvarsilla, joutomailla, laitumilla, pihoilla ja hakkuuaukeilla. Piikkiohdake kasvaa noin 30–120 senttimetriä korkeaksi ja sen kukinto on vaaleahkonpunainen tai vaaleahkonvioletti. Se kukkii heinä-syyskuussa. Sen mykeröt ovat yksittäisiä tai muutaman mykerön kokoisissa tertuissa. Mykeröt ovat noin 3–4 senttimetrin levyisiä. Piikkiohdakkeen lehdet ovat yleensä ottaen vihreitä, pariliuskaisia, päältä hienopiikkisiä ja alta harmaakarvaisia. Varren siipipalteiden, lehtilaitojen ja kehtosuomujen piikit ovat vankkoja ja keltaisia. Piikkiohdakkeen vanha tieteellinen nimi oli Cirsium lanceolatum.
Piikkiohdake on Skotlannin kansalliskukka.[3]
Piikkiohdake (Cirsium vulgare) kuuluu ohdakkeiden sukuun ja asterikasvien heimoon. Se on yleinen muinaistulokas koko Suomessa aina Oulun korkeuksille asti. Kasvia tavataan myös Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa, missä se on tulokaslaji.
Piikkiohdake kasvaa yleensä ottaen aika kuivilla kasvupaikoilla, kuten esimerkiksi niityillä, tienvarsilla, joutomailla, laitumilla, pihoilla ja hakkuuaukeilla. Piikkiohdake kasvaa noin 30–120 senttimetriä korkeaksi ja sen kukinto on vaaleahkonpunainen tai vaaleahkonvioletti. Se kukkii heinä-syyskuussa. Sen mykeröt ovat yksittäisiä tai muutaman mykerön kokoisissa tertuissa. Mykeröt ovat noin 3–4 senttimetrin levyisiä. Piikkiohdakkeen lehdet ovat yleensä ottaen vihreitä, pariliuskaisia, päältä hienopiikkisiä ja alta harmaakarvaisia. Varren siipipalteiden, lehtilaitojen ja kehtosuomujen piikit ovat vankkoja ja keltaisia. Piikkiohdakkeen vanha tieteellinen nimi oli Cirsium lanceolatum.
Piikkiohdake on Skotlannin kansalliskukka.
