Vitakasvit (Potamogetonaceae) on yksisirkkaisten kasvien Alismatales-lahkoon kuuluva vesikasviheimo, jossa on neljä sukua ja 102 lajia. Yli puolet lajeista, kaikkiaan 60 lajia kuuluu vitojen sukuun (Potamogeton), joka kuuluu myös Suomen kasvistoon. Toinen Suomen alueella esiintyvä suku on haurat (Zannichellia), jota aiemmin on pidetty omaan heimoonsa kuuluvana. Vitakasvien heimo on levinneisyydeltään yleismaailmallinen, mutta keskittyy lauhkeaan vyöhykkeeseen.[1]
Useimmilla vitakasveilla on lehdessään erotettavissa jonkinlainen ruoti, vahva keskisuoni ja sivusuonia yhdistävät poikkisuonet. Lehden kannassa on tavallisesti huomiota herättävä kieleke. Kukinto on tiheän tähkämäinen; kukat ovat perättömiä (sessiilejä) ja tavallisesti yksineuvoisia, neljälukuisia. Haurojen kukinto on heimossa poikkeuksellinen: se ei ole tähkämäinen. Vitakasvien kukissa on pienet ja kynnelliset kehälehdet, jotka näyttävät sijaitsevan heteiden selässä. Heteitä on yhdestä neljää. Emit, joita on 1–8, tavallisesti neljä, ovat varrellisia, mikä näkyy erityisen selvästi haurojen kukissa. Luotti on kookas, hauroilla kilpimäinen tai suppilomainen ja siinä on ripsireunus. Siemenaihe tulee kypsyessään muodoltaan luokkimaiseksi eli kampylotrooppiseksi, ja siinä on neljästä kuuteen solukerroksen paksuinen reunasolukko. Hedelmä on pieni luumarja tai harvoin pieni marja, ja kehälehtien jäänteet ovat siinä jäljellä. Siemenessä on kierteinen, valkoinen alkio. Vitakasvien kromosomiluku on n = 12–18.[1]
Vitakasvit ovat usein makeanveden kasveja, harvemmin merissä uposkasveina. Hauroilla varren kärkikasvusolukko on kahtia jakautuva. Sisävesien vitakasveilla on johtosolukossaan putkiloita. Ilmarakojen esiintyminen heimossa on harvinaista. Lehtiasento on kierteinen, kaksirivinen tai vastakkainen. Lavan silmuasennossa (vernaatiossa) lavan reunat ovat kääntyneet silmun keskustaan päin, adaksiaalisesti. Joskus lehtilaita on sahainen ja siinä on kärkihuokonen.[1]
Vitakasvien pölytys hoituu tuulen välityksellä tai siitepöly kelluu veden pinnalla emin luotille.
Haurat eroavat morfologialtaan selvästi muista heimon kasveista. Ne onkin melko haurain perustein sisällytetty vitakasveihin. Vidat puolestaan ovat para- tai jopa polyfyleettinen suku. Heimon läheisin sukulainen on ajokaskasvien heimo (Zosteraceae), jonka kanssa vitakasvit kuuluvat samaan evoluutiopuun haaraan Alismatales-lahkossa. Tällä kladilla lienee kaksi apomorfiaa, ominaisuutta, joita ei kantamuodolla ollut: haarattomat juuret ja lehden kärkihuokonen.
Vitakasvit (Potamogetonaceae) on yksisirkkaisten kasvien Alismatales-lahkoon kuuluva vesikasviheimo, jossa on neljä sukua ja 102 lajia. Yli puolet lajeista, kaikkiaan 60 lajia kuuluu vitojen sukuun (Potamogeton), joka kuuluu myös Suomen kasvistoon. Toinen Suomen alueella esiintyvä suku on haurat (Zannichellia), jota aiemmin on pidetty omaan heimoonsa kuuluvana. Vitakasvien heimo on levinneisyydeltään yleismaailmallinen, mutta keskittyy lauhkeaan vyöhykkeeseen.
