Vihannesportulakka (Portulaca oleracea) on yksivuotinen, mehevälehtinen ja keltakukkainen yrtti, jonka kirpeän happoinen maku muistuttaa hiukan käenkaalia (Oxalis acetosella).[2]
Vihannesportulakka kasvaa 10–20 senttimetriä korkeaksi. Varsi on usein punertava. Vastakkain tai kierteisesti asettuneet ruodittomat lehdet ovat korvakkeellisia, ja korvakkeet ovat kalvomaisia. Vastapuikea lehtilapa on 1–4 cm pitkä, ehyt, ehytlaitainen ja möyheä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja ovat tiheinä perättöminä ryhminä. Kukat ovat 8–12 mm leveitä. Aivan kukan alapuolella on kaksi verholehtimäistä, erikokoista ja 3–6 mm pitkää ylälehteä, jotka varisevat varhain. Kukan kehä on teriömäinen ja tavallisesti viisilehtinen, kehälehdet ovat väriltään keltaisia. Heteitä on 7–15 kappaletta ja luotti on viisiliuskainen. Emiö on yhdyslehtinen. Suomessa vihannesportulakka kukkii elo-syyskuussa. Hedelmä on avautuva, kaksiluomainen kota. Kasvi tuottaa runsaasti mustia, kiiltäviä siemeniä.[3][4]
Vihannesportulakka jaetaan kahteen alalajiin. Rikkaportulakka (ssp. oleracea) on suikerteleva- tai kohenevavartinen. Sen lehdet ovat väriltään tummanvihreitä, lehtilapa 1–3 cm pitkä ja siemen alle millimetrin pituinen. Jalostettu nimialalaji vihannesportulakka (ssp. sativa) on puolestaan koheneva- tai pystyvartinen. Lehdet ovat väriltään kellanvihreitä, lehtilapa on 2–4 cm pitkä ja siemen yli millimetrin pituinen.[3]
Vihannesportulakka kasvaa villinä Etu-Aasiassa. Jalostettua muotoa kasvatetaan yleisesti muun muassa Etelä- ja Keski-Euroopassa.[2] Suomessa vihannesportulakka on tavattu paikoitellen eri puolilta maata aina Etelä-Lappia myöten. Villiintyneet yksilöt kuuluvat pääasiassa alalajiin ssp. oleracea.[3]
Portulakka ei ole vaativa elinympäristönsä suhteen, vaan sitä kasvaa kaikenlaisissa aurinkoisissa paikoissa, myös rikkaruohona kukkapenkeissä ja viljapelloilla.[5]
Suomessa vihannesportulakka on harvinainen tulokaslaji. Alalajeista rikkaportulakka on satunnainen tulokas puutarhoissa ja satamissa, ja sen siemenet saattavat säilyä maassa vuosikausia. Viljeltyä vihannesportulakkaa tavataan villiintyneenä harvemmin, lähinnä kaatopaikoilta.[3]
Alalajeista vihannesportulakka on perinteinen, aikaisemmin yleisesti viljelty vihanneskasvi.[6] Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vihannesportulakkaa on viljelty ainakin 1600-luvulta lähtien. Suomessa se kuului 1800-luvulla suosituimpiin keittiökasveihin, mutta sen käyttö on vähentynyt 1900-luvun aikana.[2]
Vihannesportulakan nuoria lehtiä silputaan sellaisenaan salaattiin tai voileivän päälle, vanhempia lehtiä käytetään pinaatin tapaan. Varsia ja paksuja lehtiä voi säilöä pikkelssiksi.[2]
Aasiassa villiä rikkaportulakkaa käytetään rohtona, koska se sisältää erittäin runsaasti C-vitamiinia. Kasvia on käytetty tämän vuoksi muun muassa keripukin hoitoon. Se myös lisää virtsaneritystä. Viljelyn vihannesportulakan C-vitamiinipitoisuus on rikkaportulakkaa pienempi.[2]
Vihannesportulakka (Portulaca oleracea) on yksivuotinen, mehevälehtinen ja keltakukkainen yrtti, jonka kirpeän happoinen maku muistuttaa hiukan käenkaalia (Oxalis acetosella).
