Kaislakorennot (Megaloptera) on pieni, vain noin 190 lajia käsittävä hyönteislahko. Suomessa kaislakorentoja tavataan viisi lajia.
Kaislakorentojen sedimentteihin tallentuneita fossiileja tunnetaan permi-, trias-, jura- liitu- ja paleogeenikausilta. Näihin sisältyy myös toukkien fossiileja. Meripihkaan säilyneet yksilöt ovat harvinaisia ja rajoittuvat muutamiin paleogeenikaudella syntyneisiin meripihkaesiintymiin. Fossiiliaineistosta on tunnistettu vajaa 30 eri kaislakorentolajia.[1]
Kaislakorennot ovat muutaman senttimetrin pituisia tummia hyönteisiä, joilla on leveä pää ja voimakkaasti suonittuneet siivet. Siivet ovat kookkaat, mihin lahkon tieteellinen nimikin viittaa. Aikuiset korennot ovat lyhytikäisiä, eivätkä ruokaile lainkaan, huolimatta niiden hyvin kehittyneistä suuosista. Erityisesti amerikkalaisilla Corydalus-suvun lajien koirailla on näyttävät leuat, joita ne esittelevät kosiorituaaleissa. Kaislakorennot ovat kehnoja lentäjiä, eivätkä liiku juuri rantakaislikon ulkopuolelle. Lentoaika Suomessa rajoittuu touko-kesäkuun vaihteeseen.
Naaras munii kaisloihin lähelle veden pintaa, mistä toukat pudottautuvat veteen. Toukat elävät vedessä ja pohjalietteessä ja pyydystävät voimakkailla leuoillaan ravinnokseen muita vesieläimiä. Toukka elää jopa useita vuosia ennen kuin nousee maalle ja koteloituu kiven tai puunrungon alle. Muodonvaihdos on täydellinen.
Lajien luotettava erottaminen toisistaan vaatii genitaalien tutkimista[2]
Kaislakorennot (Megaloptera) on pieni, vain noin 190 lajia käsittävä hyönteislahko. Suomessa kaislakorentoja tavataan viisi lajia.
Kaislakorentojen sedimentteihin tallentuneita fossiileja tunnetaan permi-, trias-, jura- liitu- ja paleogeenikausilta. Näihin sisältyy myös toukkien fossiileja. Meripihkaan säilyneet yksilöt ovat harvinaisia ja rajoittuvat muutamiin paleogeenikaudella syntyneisiin meripihkaesiintymiin. Fossiiliaineistosta on tunnistettu vajaa 30 eri kaislakorentolajia.
