Vandgran-slægten (Metasequoia) er en planteslægt, der førhen kun var kendt fra fossile spor i kullagene, og man anså den for uddød, indtil en enkelt art blev beskrevet fra nogle lokaliteter i det vestlige Kina (Sichuan- og Hubeiprovinserne).
ArterAlan Mitchell: "Træer i Nordeuropa" ISBN 87-12-23331-5
Η Μετασεκόια (Metasequoia) είναι γένος φυλλοβόλων κωνοφόρων δέντρων· μαζί με τα συγγενικά γένη Σεκόια (Sequoia) και Σεκοϊάδενδρο (Sequoiadendron) συνθέτουν την υποοικογένεια των Σεκοϊομόρφων της οικογένειας των Κυπαρισσοειδών. Το μοναδικό αρτίγονο είδος του γένους είναι η Μετασεκόια η γλυπτοστροβοειδής (Metasequoia glyptostroboides), ενδημική στην περιοχή Σιτσουάν-Χουπέι της Κίνας.
Απολιθώματα Μετασεκόιας είναι γνωστά από πολλές περιοχές του βορείου ημισφαιρίου[1][2]· πάνω από 20 απολιθωμένα είδη έχουν περιγραφεί και ονομαστεί (ορισμένα μάλιστα είχαν ταυτοποιηθεί ως ανήκοντα στο γένος Σεκόια), αλλά, με βάση τις πιο πρόσφατες αναλύσεις, θεωρούνται ως μόλις τρία διακριτά είδη, η Μετασεκόια του Φοξ (M. foxii), η Μετασεκόια του Μίλλερ (M. milleri) και η Μετασεκόια η δυτική (M. occidentalis).[3][4]. Κατά το Παλαιόκαινο και Ηώκαινο, εκτεταμένα δάση μετασεκόιας έφταναν μέχρι το φιόρδ Στραθκόνα της νήσου Έλσμιρ και τοποθεσίες της νήσου Άξελ Χάιμπεργκ του Καναδά σε γεωγραφικό πλάτος 80o B.[5] Η Μετασεκόια ήταν εκείνη την περίοδο πιθανότατα ήδη φυλλοβόλος. Δεδομένου ότι τα υψηλά γεωγραφικά πλάτη είχαν εκείνη την περίοδο κλίμα θερμό και υγρό, έχει διατυπωθεί η υπόθεση ότι η απόρριψη των φύλλων αναπτύχθηκε ως εξελικτικός μηχανισμός αντίδρασης στις ασυνήθιστες φωτοπεριοδικές συνθήκες και όχι σε μείζονες εποχιακές θερμοκρασιακές διακυμάνσεις.[6] Κατά τους τρεις καλοκαιρινούς μήνες ο ήλιος έλαμπε συνεχώς, ενώ κατά τους τρεις χειμερινούς επικρατούσε απόλυτο σκοτάδι. Έχει επίσης υποτεθεί ότι η αλλαγή του χαρακτήρα από αειθαλή σε φυλλοβόλο συνέβη πριν την αποίκιση των υψηλών γεωγραφικών πλατών και ήταν ο λόγος που η Μετασεκόια ήταν κυρίαρχη στα βόρεια.[7]
Μεγάλοι απολιθωμένοι κορμοί και πρέμνα της εξαφανισμένης Μετασεκόιας της δυτικής επίσης συνθέτουν το μεγαλύτερο τμήμα του απολιθωμένου φυτικού υλικού του Τριτογενούς στους διαβρωσιγενείς σχηματισμούς badlands της Βόρειας Ντακότα των Η.Π.Α..[8]
Τα δέντρα είναι πολύ γνωστά από στρώματα του ύστερου Κρητιδικού έως Μειοκαίνου αλλά δεν είναι γνωστά μεταγενέστερα απολιθώματα. Το γένος πιστευόταν ότι εξαφανίστηκε κατά την διάρκεια του Μειοκαίνου· όταν ανακαλύφθηκε το αρτίγονο είδος M. glyptostroboides χαρακτηρίστηκε ως "ζωντανό απολίθωμα".[9]
Ενώ ο φλοιός και το φύλλωμα είναι παρόμοια με αυτά του στενά συγγενικού γένους των Σεκοϊομόρφων Σεκόια, η Μετασεκόια διαφέρει από την Σεκόια στο ότι είναι φυλλοβόλος, όπως το Ταξόδιο το δίστιχο (Taxodium distichum), και, όπως συμβαίνει και σε αυτό το είδος, τα γηραιότερα δέντρα σχηματίζουν πλατιά αντερείσματα στο κάτω μέρος του κορμού. Η φυλλοταξία είναι αντίθετη[10], χαρακτηριστικό που διαφοροποιεί την Μετασεκόια από την Σεκόια και το Ταξόδιο που χαρακτηρίζονται από φυλλοταξία κατ' εναλλαγή.[8]
Η Μετασεκόια είναι διπλοειδής· ο αριθμός χρωμοσωμάτων της είναι 2n = 22.[10]
Η Μετασεκόια γνωρίζει μορφολογική στάση τα τελευταία 65 εκατομμύρια χρόνια· η σύγχρονη Μετασεκόια η γλυπτοστροβοειδής έχει πανομοιότυπη εμφάνιση με τους εξαφανισμένους προγόνους της του Κρητιδικού.[1]
Η Μετασεκόια περιγράφηκε για πρώτη φορά ως νέο γένος από τον Σιγκέρου Μίκι (三木茂) το 1941. Ο Μίκι επινόησε το όνομα προσπαθώντας να ταξινομήσει απολιθώματα του Μεσοζωικού τα οποία είχαν ταυτοποιηθεί εσφαλμένα ως ανήκοντα στα γένη Σεκόια και Ταξόδιο. Το 1943 μια μικρή συστάδα δέντρων απροσδιόριστου είδους ανακαλύφθηκε στην Κίνα, στο χωριό Μονταοσί (磨刀溪), σήμερα Μουντάο (谋道), της επαρχίας Λιτσουάν (利川市), στο Χουπέι, από τον Τσαν Γουάνγκ (王战). Λόγω του δευτέρου παγκοσμίου πολέμου, τα δέντρα αυτά δεν μελετήθηκαν περαιτέρω μέχρι το 1946, και τελικά περιγράφηκαν ως το νέο είδος Μετασεκόια η γλυπτοστροβοειδής μόλις το 1948, από τους Γουάν Τσενγκ (郑万钧) και Τσιάνσου Χου (胡先驌).[11][12]
Σήμερα, υπάρχουν αρκετοί φυσικοί πληθυσμοί της αρτίγονης Μετασεκόιας της γλυπτοστροβοειδούς στους λόφους και τους υγροτόπους της επαρχίας Λιτσουάν του Χουπέι. Οι περισσότεροι είναι μικροί, με λιγότερο από 30 δέντρα ο καθένας· ωστόσο, ο μεγαλύτερος, στην κοιλάδα Xiaohe, υπολογίζεται ότι αποτελείται από περίπου 5.400 δέντρα. Μερικά δέντρα λέγεται ότι υπάρχουν και στην γειτονική επαρχία Χουνάν.[13]
Η Μετασεκόια (Metasequoia) είναι γένος φυλλοβόλων κωνοφόρων δέντρων· μαζί με τα συγγενικά γένη Σεκόια (Sequoia) και Σεκοϊάδενδρο (Sequoiadendron) συνθέτουν την υποοικογένεια των Σεκοϊομόρφων της οικογένειας των Κυπαρισσοειδών. Το μοναδικό αρτίγονο είδος του γένους είναι η Μετασεκόια η γλυπτοστροβοειδής (Metasequoia glyptostroboides), ενδημική στην περιοχή Σιτσουάν-Χουπέι της Κίνας.
Metasequoia, or dawn redwoods, is a genus of fast-growing deciduous trees, one of three species of conifers known as redwoods. The living species Metasequoia glyptostroboides is native to Lichuan county in Hubei province, China. Although the shortest of the redwoods, it grows to at least 165 feet (50 meters) in height. Local villagers refer to the original tree from which most others derive as Shuǐshān (水杉), or "water fir", which is part of a local shrine. Since its rediscovery in 1944, the dawn redwood has become a popular ornamental, with examples found in various parks in a variety of countries.
Together with Sequoia sempervirens (coast redwood) and Sequoiadendron giganteum (giant sequoia) of California, Metasequoia is classified in the Cupressaceae subfamily Sequoioideae. M. glyptostroboides is the only living species in its genus, but three fossil species are known. Sequoioideae and several other genera have been transferred from the former family Taxodiaceae to Cupressaceae based on DNA analysis.[1]
Metasequoia redwood fossils are known from many areas in the Northern Hemisphere; more than 20 fossil species have been named (some were even identified as the genus Sequoia), but are considered as just three species, M. foxii, M. milleri, and M. occidentalis.[2] Fossils are known from the Cenomanian onwards. During the Paleocene and Eocene, extensive forests of Metasequoia occurred as far north as Strathcona Fiord on Ellesmere Island and sites on Axel Heiberg Island (northern Canada) at around 80° N latitude.[3] Metasequoia was likely deciduous by this time. Given that the high latitudes in this period were warm and tropical, it is hypothesized that the deciduous trait evolved in response to the unusual light availability patterns, not to major seasonal variations in temperature.[4] During three months in the summer, the sun would shine continuously, while three months of the winter would be complete darkness. It is also hypothesized that the change from evergreen to deciduous trait occurred before colonizing the high latitudes and was the reason Metasequoia was dominant in the north.[5]
Large petrified trunks and stumps of the extinct Metasequoia occidentalis (sometimes identified as Sequoia occidentalis) also make up the major portion of Tertiary fossil plant material in the badlands of western North Dakota.
The trees are well known from late Cretaceous to Miocene strata, but no fossils are known after that. Before its discovery, the taxon was believed to have become extinct during the Miocene; when it was discovered extant, it was heralded as a "living fossil".
The bark and foliage are similar to Sequoia, but Metasequoia is deciduous like Taxodium distichum (bald cypress), and, similarly, older specimens form wide buttresses on the lower trunk. It is a fast-growing tree to 130–150 feet (40–45 m) tall and 6 feet (2 m) in trunk diameter in cultivation so far (with the potential to grow even higher).
The leaves are opposite, 0.4-1.25 inches (1–3 cm) long, and bright fresh green, turning foxy red-brown in fall. The pollen cones are 0.25 inch (6 mm) long, produced on long spikes in early spring; they are only produced on trees growing in regions with hot summers. The cones are globose to ovoid, 0.6-1.0 inches (1.5-2.5 cm) in diameter with 16–28 scales, arranged in opposite pairs in four rows, each pair at right angles to the adjacent pair; they mature in about 8–9 months after pollination.
Metasequoia has experienced morphological stasis for the past 65 million years: the modern Metasequoia glyptostroboides appears identical to its late Cretaceous ancestors.[6]
The fossil of this genus was discovered by Shigeru Miki in 1939. In 1941, Miki published the description of the fossil plant which he gave the name "Metasequoia". In the winter of the same year, a Chinese botanist Toh Gan (干铎）discovered an unusual big tree in Modaoxi (磨刀溪; presently, Moudao (谋道), in Lichuan County, Hubei[7]). The locals called this tree shui-sha (水桫). Because it was winter, the tree already lost all its leaves, so no specimens were collected by Mr. Gan. In 1942, another botanist, Mr. Zhan Wang (王战) visited Modaoxi and collected living specimens. Mr. Wang believed this tree belonged to a known species Glyptostrobus pensilis (水松） and filed the specimens away. In 1945, Mr. Wang showed the specimens to botanist Wan Chun Cheng (郑万钧). Mr. Cheng determined that the tree did not belong to Glyptostrobus pensilis, but was a new species. Mr. Cheng then sent a specimen to prominent botanist H.H.Hu, the director of Fan Memorial Institute of Biology. Hu, despite the chaos of war between China and Japan, was still keeping track of international botanic literature. Hu recognized the living specimen was of the same genus of Miki's fossil genus ''Metasequoia''. After more study, Hu and Cheng published the new species Metasequoia glyptostroboides (Hu et Cheng) in May 1948 in the Bulletin of Fan Memorial Institute of Biology. The discovery of a "living fossil" instantly attracted attention from botanists around the world. It was widely regarded as "the greatest discovery of botany in 20th century". In 1948, the Arnold Arboretum of Harvard University, through the help of Hu and Cheng, funded an expedition by Chinese collectors to collect seeds. Soon after, seeds were distributed to various universities and arboreta worldwide for growth trials.
Presently, a number of natural Metasequoia populations exist in the hills and wetlands of Hubei's Lichuan County. Most of them are small, with fewer than 30 trees each; however, the largest of them, in Xiaohe Valley, is estimated to consist of around 5,400 trees.[7] A few trees are also said to exist in neighboring Hunan Province.[7]
Dawn redwoods are fast-growing trees. They sometimes grow too large in smaller gardens under favorable conditions, but they can be a good choice for a wide range of larger gardens and parks. Although they live in wet sites in their native habitat they will also tolerate dry soils.[8] Unlike most conifers, their deciduous habit means they do not cast too much shade in winter. They are grown as street trees in London and elsewhere.
Strawberry Fields is a landscaped section in New York City's Central Park dedicated to Beatle John Lennon. At the northern end of the lawns are three dawn redwood trees. The trees drop their needles each fall and regrow them each spring, a symbol of eternal renewal. The trees are expected to reach a height of 36 meters (118 ft), making them visible from great distances.
In New York City on East Houston Street at Liz Christy Community Garden, there is a very prominent dawn redwood tree. The tree is said to have been planted by Liz Christy herself in the 1970s. [9]
Metasequoia, or dawn redwoods, is a genus of fast-growing deciduous trees, one of three species of conifers known as redwoods. The living species Metasequoia glyptostroboides is native to Lichuan county in Hubei province, China. Although the shortest of the redwoods, it grows to at least 165 feet (50 meters) in height. Local villagers refer to the original tree from which most others derive as Shuǐshān (水杉), or "water fir", which is part of a local shrine. Since its rediscovery in 1944, the dawn redwood has become a popular ornamental, with examples found in various parks in a variety of countries.
Together with Sequoia sempervirens (coast redwood) and Sequoiadendron giganteum (giant sequoia) of California, Metasequoia is classified in the Cupressaceae subfamily Sequoioideae. M. glyptostroboides is the only living species in its genus, but three fossil species are known. Sequoioideae and several other genera have been transferred from the former family Taxodiaceae to Cupressaceae based on DNA analysis.
Metasekvoia (Metasequoia) on okaspuulaadsete seltsi küpressiliste sugukonda kuuluv heitlehine okaspuu.
Perekonna ainuke elusolev liik metasekvoia kasvab Hiinas. Teada on ka kolm fossiilset liiki.
Mitmelt poolt põhjapoolkeralt on leitud metasekvoia fossiile ja nende põhjal on kirjeldatud üle 20 väljasurnud liigi, kuid tänapäeval ühendatakse need kõigest kolmeks liigiks ja ülejäänuid peetakse nende alamliikideks või paralleelnimedeks.
Paleotseeni ja eotseeni ajastul kasvasid Maal ulatuslikud metasekvoiametsad isegi nii kaugel põhjas kui 80° põhjalaiusel Ellesmere'i saarel ja Axel Heibergi saarel. Sel ajal oli seal keskmine õhutemperatuur 14–19 °C võrra soojem kui tänapäeval, kuid sellegipoolest esinesid seal polaarpäev ja polaaröö, mistõttu olid metasekvoiad juba sel ajal kõige tõenäolisemalt heitlehised. On oletatud, et heitlehisus oligi põhjuseks, miks metasekvoia suurtel laiustel nii edukas oli, kui igihaljaste okaspuudega võrrelda.
Metasekvoiad on hästi teada hiliskriidi kuni miotseeni ladestutest, aga hilisemast ajast puuduvad täiesti. Sellepärast peeti metasekvoiasid kaua aega miotseenis väljasurnuteks. Esimesena kirjeldas metasekvoia perekonda teaduslikult Shigeru Miki 1941 keskaegkonnast pärit fossiilide põhjal.
1944 avastati Hiinas Hubei provintsis Lichuanis väike tundmatute puude salu. Käimasoleva maailmasõja tõttu ei uuritud neid puid lähemalt enne 1946. aastat. Alles 1948 kirjeldasid seda puud teaduslikult Wan Chun Cheng ja Hu Xiansu ning määrasid ta metasekvoia perekonda.
Samal aastal korraldas Harvardi ülikooli arboreetum ekspeditsiooni metasekvoia seemnete kogumiseks. Seejärel levitati puu seemneid, seemikuid ja istikuid paljudesse ülikoolidesse ja arboreetumitesse.
Tänapäeval on Lichuanis leitud mitu metasekvoiaasurkonda. Enamik neist on väikesed ja koosnevad kuni 30 puust, aga kõige suuremas on hinnanguliselt 5400 puud.
Metasekvoia on kiire kasvuga ilus puu. Väikestes aedades ei ole neid hea kasvatada, sest nad kasvavad selle jaoks liiga suureks, aga suurtesse aedadesse ja parkidesse nad sobivad. Kuigi nad kasvavad looduslikult märgades kohtades, taluvad nad ka kuiva pinnast. Londonis kasvatatakse neid isegi tänavate ääres. Erinevalt enamikust okaspuudest ei heida nad talvel õieti varju.
Metasekvoiade kõige lähedasemad sugulased on sekvoiad, nagu nimestki järeldada võib. Eriti sarnased on nende koor ja okastik. Sekvoiade hulka kuuluv sooküpress Taxodium distichum on samuti heitlehine ja seetõttu metasekvoiaga veelgi sarnasem. Mõlema tüve alaosa muutub väga jämedaks, et kõrgele puule paremat tuge pakkuda. Ta kasvab 40–45 m kõrgeks ja 2 m jämedaks, aga tõenäoliselt võib ta kasvada kõrgemakski, isegi 60 m kõrgeks.
Okkad kasvavad vastakuti. Nad on 1–3 cm pikad ja värskelt ererohelised, aga sügisel muutuvad enne varisemist punakaspruuniks. Isaskäbid on 6 mm pikad, valmivad kevadel ja moodustavad pika täha. Need moodustuvad üksnes niisugustel puudel, mis kasvavad palava suvega kohtades. Emaskäbid on kerajad või munajad ja läbimõõduga 1½–2½ cm ning neid katab 16–28 soomust. Nad kasvavad neljas reas vastakute paaridena, kusjuures iga paar on temaga vastakuti oleva käbipaariga täisnurga all. Käbid valmivad 8–9 kuud pärast tolmlemist.
Viimase 65 miljoni aasta jooksul ei ole metasekvoia õieti muutunud, mistõttu kriidiajastu metasekvoiad sarnanesid väga tänapäevastega.
Metasekvoia (Metasequoia) on okaspuulaadsete seltsi küpressiliste sugukonda kuuluv heitlehine okaspuu.
Perekonna ainuke elusolev liik metasekvoia kasvab Hiinas. Teada on ka kolm fossiilset liiki.
Kiinanpunapuut (Metasequoia)[2][3] on havupuusuku sypressikasvien (Cupressaceae) heimon alaheimossa Sequoioideae. Sukuun kuuluu yksi nykyisin elävä laji ja useita esihistoriallisia lajeja, joista vanhimmat ovat liitukaudelta.[4][5] Kiinanpunapuut ovat suurikokoisia kausivihantia puita.[1][4] Havupuille suhteellisen harvinaisen kausivihannan kasvutavan uskotaan kehittyneen varhain suvun historiassa, sillä suvun edustajien on päätelty fossiilikerrostumissa esiintyvien suurina määrinä karisseiden versojen ja lehtien perusteella talvehtineen lehdettöminä jo paleoseenikaudella.[4] Suvun levinneisyys oli myöhäisellä liitukaudella sekä sitä seuranneilla paleoseeni- ja eoseenikaudella huomattavasti nykyistä laajempi. Tällöin suvun lajeja esiintyi laajalla alueella Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Nykyään suvun ainoa elävä laji kasvaa ainoastaan suppealla alueella Kiinassa.[1][5]
Kiinanpunapuut ovat suurehkoja puita.[1] Nykyisin elävä kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) kasvaa noin 50 metriä korkeaksi.[6] Esihistoriallinen laji Metasequoia foxii on mahdollisesti kasvanut suuremmaksi.[4]
Suuret oksat haarautuvat rungosta epäsäännöllisesti. Versot ovat monimuotoisia. Osa versoista on pysyviä ja osa karisevia.[1] Versoja ei kuitenkaan voida yksiselitteisesti jakaa pitkäversoihin ja lyhytversoihin, kuten monilla muilla havupuilla, vaikka näitä termejä joskus käytetäänkin.[4] Versot ovat yleensä asettuneet vastakkaisesti tai lähes vastakkaisesti. Kiinanpunapuut ovat kausivihantia ja karistavat kasvukauden lopulla kaikki lehtensä ja lateraaliset kasvuversonsa kokonaisina lehtineen.[1][4]
Silmut kehittyvät pareittain. Toinen parin silmuista kehittyy ensin toisen talvehtiessa silmuna. Talvisilmut ovat munan- tai luumunmuotoisia. Silmuissa on useita pareja ristikkäisesti asettuneita puikeita silmusuomuja.[1]
Lehdet ovat ruodittomia ja muodoltaan yleensä litteän tasasoukkia. Lehdissä on keskisuoni, joka on tavallisesti lehden yläpinnalla sisäänpäin painautunut ja alapinnalla ulospäin kohonnut. Ilmaraot muodostavat juovia lähinnä lehtien alapinnoille. Lehdet ovat yleensä asettuneet vastakkain ristikkäisesti ja kääntyneet kaksirivisesti. Latvaversoissa lehdet ovat asettuneet kierteisesti.[1]
Kiinanpunapuut ovat yksikotisia, joten erilliset hede- ja emikukinnot kasvavat samoissa puuyksilöissä.[1] Kukinnot ovat käpyjä. Lyhytperäiset hedekukinnot eli hedekävyt kasvavat ryhmissä lähellä versojen kärkiä. Ne koostuvat useista ristikkäisesti asettuneista hedelehdistä. Emikävyt kasvavat yksittäin edellisen vuoden versojen kärjissä tai lähellä kärkeä. Niiden muoto vaihtelee lähes pallomaisesta pitkänomaiseen. Kävyillä on pölytysvaiheessa lyhyt perä, joka kasvaa huomattavasti siementen kypsyessä. Käpysuomut ovat puutuneita ja tavallisesti asettuneet ristikkäisesti.[1] Lajilla Metasequoia foxii käpysuomut olivat kuitenkin yleensä asettuneet kierteisesti.[4]
Siemeniä ympäröi lenninsiipi. Itäminen on maanpäällistä ja sirkkalehtiä on yleensä kaksi.[1]
Kiinanpunapuihin on useissa erillisissä julkaisuissa luokiteltu kuuluvaksi yhden nykyisen lajin lisäksi yli 20 esihistoriallista lajia. Vuonna 1999 Liu et al. luokitteli useat aiemmin kuvatut lajit lajin Metasequoia occidentalis synonyymeiksi ja tunnisti lisäksi vain yhden toisen esihistoriallisen lajin Metasequoia milleri.[4][7] Näiden kahden yleisesti hyväksytyn esihistoriallisen lajin lisäksi vuonna 2001 kuvattiin laji Metasequoia foxii.[4]
Kiinanpunapuiden suvun tunnettu historia ulottuu liitukaudelle. Suvun fossiileja esiintyy runsaasti pohjoisen pallonpuoliskon myöhäisliitu-, paleoseeni- ja eoseenikautisissa fossiilikerrostumissa. Suku on säilynyt liitukauden lopulta nykyaikaan ulkoisilta ominaisuuksiltaan pitkälti muuttumattomana.[4][5][8]
Runsaan kivettyneen fossiiliaineiston lisäksi tunnetaan Axel Heibergin saarella nykyisessä Kanadassa eoseenikaudella kasvanut metsä, jonka valtapuulajina kasvoi kiinanpunapuita. Metsän puiden kantoja, runkoja ja latvuksen osia on säilynyt kylmissä, hapettomissa oloissa kivettymättä.[8]
Fossiililöydöissä esiintyvien kerralla suurina määrinä karisseiden versojen ja lehtien perusteella kiinanpunapuiden on päätelty olleen kausivihantia suurimman osan tunnetusta historiastaan.[4][8] Kesävihannan kasvutavan on pitkään arveltu olleen sopeuma arktisten talvien monta kuukautta kestävään pimeyteen, sillä suurimman osan tunnetuista arktisten alueiden muinaisten metsien puulajeista uskotaan olleen kesävihantia.[9]
Kiinanpunapuiden suvun kuvasi tieteellisesti ensimmäisen kerran kasvitieteilijä Shigeru Miki sijoittaessaan aiemmin punapuiksi (Sequoia) luokiteltuja fossiileja omaan sukuunsa vuonna 1941. Suvun ainoa elävä laji löydettiin vasta tämän jälkeen. Se kuvattiin tieteellisesti vuonna 1948 ja luokiteltiin yhdennäköisyytensä perusteella kuuluvaksi aiemmin vain fossiileista tunnettuun sukuun.[10]
Nykyisin elävä kiinanpunapuu kasvaa luontaisena vain suppealla alueella Kiinassa. Lajia kasvatetaan kuitenkin nykyään koristepuuna laajalti maailmalla. Sitä käytetään myös metsityspuuna varsinkin Kiinassa.[6][10]
Suvun levinneisyys on ollut esihistoriallisina aikoina huomattavasti nykyistä laajempi. Noin 71–34 miljoonaa vuotta sitten myöhäisliitukauden loppupuolelta eoseenikauden loppuun kiinanpunapuita kasvoi erittäin laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suvun edustajia kasvoi myös niinkin pohjoisessa kuin Grönlannissa ja Axel Heibergin saarella nykyisessä Kanadassa. Alueet olivat puiden elinaikana napapiirin pohjoispuolella, mutta niiden ilmasto oli huomattavasti nykyistä lämpimämpi.[5][8] Eoseenikauden jälkeen kiinanpunapuut vähitellen harvinaistuivat ja lopulta kuolivat sukupuuttoon kaikkialta paitsi Kiinasta.[5]
Kiinanpunapuut ovat sopeutuneet kasvamaan kosteilla alueilla. Nykyisin elävä kiinanpunapuu kasvaa yleensä kosteissa jokilaaksoissa ja rotkoissa.[6][10] Tunnetut esihistorialliset lajit ovat usein kasvaneet alavilla alueilla, jotka ovat puiden eläessä olleet tulvatasankoja, soita tai vesistöjen rantoja.[8]
Kiinanpunapuut (Metasequoia) on havupuusuku sypressikasvien (Cupressaceae) heimon alaheimossa Sequoioideae. Sukuun kuuluu yksi nykyisin elävä laji ja useita esihistoriallisia lajeja, joista vanhimmat ovat liitukaudelta. Kiinanpunapuut ovat suurikokoisia kausivihantia puita. Havupuille suhteellisen harvinaisen kausivihannan kasvutavan uskotaan kehittyneen varhain suvun historiassa, sillä suvun edustajien on päätelty fossiilikerrostumissa esiintyvien suurina määrinä karisseiden versojen ja lehtien perusteella talvehtineen lehdettöminä jo paleoseenikaudella. Suvun levinneisyys oli myöhäisellä liitukaudella sekä sitä seuranneilla paleoseeni- ja eoseenikaudella huomattavasti nykyistä laajempi. Tällöin suvun lajeja esiintyi laajalla alueella Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Nykyään suvun ainoa elävä laji kasvaa ainoastaan suppealla alueella Kiinassa.
Crann duillsilteach buaircíneach a fhaightear i réigiún beag sa tSín. Bhí sí i bhfad níos forleithne tráth. Deirtear gur iontaise bheo í, mar fuarthas iontaise di i 1941, 4 bhliain sular fionnadh na crainn bheo.
Metasequoia er ein þriggja ættkvísla sem nefnast rauðviður, og er aðeins ein tegund lifandi í ættkvíslinni, en þrjár tegundir þekktar frá stengerfingum. Núlifandi tegundin (Metasequoia glyptostroboides) er hraðvaxið tré ættað frá Lichuan, Hubei í Kína. Þrátt fyrir að vera minnsta tegundin í undirættinni verður hún að minnsta kosti 50 metra há. Síðan hún var uppgötvuð 1944, hefur hún verið vinsælt garðtré.
Metasequoia þekkjast frá mörgum stöðum á norðurhveli; meira en 20 steingerfðar tegundir hafa verið nefndar (sumar voru jafnvel greindar sem Sequoia), en eru nú taldar vera aðeins þrjár, M. foxii, M. milleri, og M. occidentalis.[1]
Ættkvíslin þekkist frá jarðlögum frá síð-Krítartíma til Míósen, en engir steingerfingar hafa fundist frá síðari tímum. Fyrir uppgötvunina var ættkvíslin talin hafa orðið útdauð um Míósen; þegar hún fannsr var hún kölluð "lifandi steingerfingur".
Metasequoia er ein þriggja ættkvísla sem nefnast rauðviður, og er aðeins ein tegund lifandi í ættkvíslinni, en þrjár tegundir þekktar frá stengerfingum. Núlifandi tegundin (Metasequoia glyptostroboides) er hraðvaxið tré ættað frá Lichuan, Hubei í Kína. Þrátt fyrir að vera minnsta tegundin í undirættinni verður hún að minnsta kosti 50 metra há. Síðan hún var uppgötvuð 1944, hefur hún verið vinsælt garðtré.
Metasequoia is een geslacht van bomen, waarvan nog maar één soort bestaat, de watercipres. In het Tertiair kwam het geslacht Metasequoia algemeen voor op het noordelijk halfrond zoals fossielen aantonen.
De nog levende soort wordt gezien als een levend fossiel en kwam voor de laatste ijstijd vrij algemeen voor in Oost-Azië (Japan, Korea en China). Nu is de watercipres van nature alleen nog aanwezig in Centraal-China in een gesloten vallei in het Shui-Hsa-Pal-dal en in de provincie Hubei.
Vanaf 1960 is de watercipres door kwekers massaal vermeerderd door stekken en zaaien.
De volgende soorten behoren tot het geslacht Metasequoia:
Metasequoia fossielen komen voor op het Noordelijk halfrond. Meer dan 20 fossiele soorten zijn beschreven, waarvan er sommige nu tot het geslacht Sequoia gerekend worden. Tegenwoordig worden maar drie fossiele soorten onderscheiden:
Tijdens het Paleoceen en Eoceen waren er uitgestrekte wouden van Metasequoia vanaf het noorden, Strathcona fjord op het Ellesmere-eiland en plaatsen op Axel Heibergeiland (Noord-Canada) tot de tachtigste noordelijke breedtegraad.[3] Metasequoia was waarschijnlijk in die tijd bladverliezend door de jaarlijkse verschillen in licht en niet doordat tijdens deze periode het op de tachtigste breedtegraad een tropische temperatuur heerste.[4] Tijdens de drie zomermaanden scheen de zon 24 uur per dag en tijdens de drie wintermaanden was het 24 uur per dag donker.[5]
Grote versteende boomstammen en -stompen van de uitgestorven Metasequoia occidentalis (soms Sequoia occidentalis genoemd) maken het grootste gedeelte uit van het Tertiare fossiele plantenmateriaal in de badlands van West-Noord-Dakota.
De fossiele bomen komen veel voor in de lagen vanaf het late Krijt tot het Mioceen. Fossielen uit latere perioden zijn niet gevonden. Voor de ontdekking van de watercipres nam men aan dat het taxon tijdens het Mioceen was uitgestorven.
Bronnen, noten en/of referentiesMetasequoia is een geslacht van bomen, waarvan nog maar één soort bestaat, de watercipres. In het Tertiair kwam het geslacht Metasequoia algemeen voor op het noordelijk halfrond zoals fossielen aantonen.
De nog levende soort wordt gezien als een levend fossiel en kwam voor de laatste ijstijd vrij algemeen voor in Oost-Azië (Japan, Korea en China). Nu is de watercipres van nature alleen nog aanwezig in Centraal-China in een gesloten vallei in het Shui-Hsa-Pal-dal en in de provincie Hubei.
Vanaf 1960 is de watercipres door kwekers massaal vermeerderd door stekken en zaaien.
Metasekwoja (Metasequoia) – rodzaj roślin z rodziny cyprysowatych. Obejmuje jeden gatunek współczesny – metasekwoję chińską. Opisano szereg gatunków wymarłych jednak nie stwierdzono istotnej zmienności przynajmniej pod względem morfologicznym i rośliny tego rodzaju zachowały się w postaci mało zmienionej w całym zapisie kopalnym[4].
Rodzaj opisany został w 1941 roku jako wymarły (Metasequoia Miki, Jap. J. Bot. 11: 261. post Mar. 1941) na podstawie znalezionych w Chinach plioceńskich skamieniałości. Dwa lata później w Chinach odnaleziono drzewa pasujące do opisów form wymarłych z tego rodzaju. W efekcie rodzaj Metasequoia w 1948 opisany został ponownie, tym razem z nowo odkrytą metasekwoją chińską jako gatunkiem typowym. Skamieniałości tego rodzaju, często wcześniej mylone z rodzajami sekwoja (Sequoia) i cypryśnik (Taxodium)[5] znajdowane są w skałach datowanych od kredy późnej (cenoman, ok. 95 MLT) do wczesnego miocenu (ok. 15 MLT)[6].
Powiązania filogenetycznie między trzema współczesnymi rodzajami podrodziny Sequoioideae są niejasne i rozmaicie przedstawiane. Część analiz genowych świadczy o tym, że kladem bazalnym w obrębie tej grupy jest rodzaj metasekwoja, według innych mamutowiec, czasem więc relacja przedstawiana jest w formie politomii[7][8].
cyprysowateCunninghamioideae
Taiwanioideae
Athrotaxidoideae
metasekwoja Metasequoia
sekwoja Sequoia
mamutowiec Sequoiadendron
Taxodioideae
Callitroideae
Cupressoideae
We florze współczesnej znany jest tylko jeden gatunek z tego rodzaju. W materiale kopalnym na podstawie zróżnicowania morfologicznego wyróżniono w sumie ponad 20 gatunków, przy czym w większości przypadków opisane różnice są drobne i współcześnie nie uznawane za usprawiedliwiające wyróżnianie odrębnych gatunków. Akceptuje się jako uzasadnione wyróżnianie trzech gatunków wymarłych[4][5].
Metasekwoja (Metasequoia) – rodzaj roślin z rodziny cyprysowatych. Obejmuje jeden gatunek współczesny – metasekwoję chińską. Opisano szereg gatunków wymarłych jednak nie stwierdzono istotnej zmienności przynajmniej pod względem morfologicznym i rośliny tego rodzaju zachowały się w postaci mało zmienionej w całym zapisie kopalnym.
Rodzaj opisany został w 1941 roku jako wymarły (Metasequoia Miki, Jap. J. Bot. 11: 261. post Mar. 1941) na podstawie znalezionych w Chinach plioceńskich skamieniałości. Dwa lata później w Chinach odnaleziono drzewa pasujące do opisów form wymarłych z tego rodzaju. W efekcie rodzaj Metasequoia w 1948 opisany został ponownie, tym razem z nowo odkrytą metasekwoją chińską jako gatunkiem typowym. Skamieniałości tego rodzaju, często wcześniej mylone z rodzajami sekwoja (Sequoia) i cypryśnik (Taxodium) znajdowane są w skałach datowanych od kredy późnej (cenoman, ok. 95 MLT) do wczesnego miocenu (ok. 15 MLT).
메타세쿼이아속(학명: Metasequoia)은 메타세쿼이아와 몇몇 멸종된 식물을 포함하는 속이다.
†Metasequoia branchlet
†Metasequoia occidentalis
