Sappitatti (Tylopilus felleus) on yksi tattilajeista. Muiden tattien tavoin se on myrkytön, mutta se on niin pahanmakuinen, ettei sitä juuri käytetä ravinnoksi. Se muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti herkkutattia (Boletus edulis).
Sappitatin lakki on väriltään ruskea ja kiilloton. Sen muoto on nuorella sienellä puolipallomainen, mutta vanhemmiten se laajenee ja saavuttaa noin 15 sentin halkaisijan. Lakin pinta halkeilee monesti sienen kasvaessa. Tatin pillit ovat nuoressa itiöemässä valkoiset, mutta ne muuttuvat sienen vanhetessa tai kosketuksesta vaalean punertaviksi. Pillikerros pursuaa näkyville sienen pintakelmun reunan yli. Sienen jalka on suunnilleen lakin värinen. Se hoikistuu sienen kasvaessa, mutta tyveltään se usein säilyy turvonneena. Jalan yläosan verkkokuvio on sen pohjaväriä tummempi.[2]
Sappitatti muistuttaa ulkonäöltään herkkutattia ja jopa kasvaa niiden kanssa samanlaisilla kasvupaikoilla. Näkyvä ero on kuitenkin tattilajien jalassa: sappitatilla on jalassa selvä tumma verkkokuvio, kun taas herkkutatin verkkokuvio on vaalea. Herkkutatin pillit puolestaan muuttuvat vanhemmiten punertavan sijaan kellertäviksi.[2]
Sappitatin itiöemiä esiintyy kesäkuusta aina syyskuun lopulle. Toisin kuin monet muut tattilajit, sappitatti ei ole sienijuurinen, vaan se on lahottajasieni. Siksi sen kasvupaikkoja ovat usein esimerkiksi vanhat kannot ja muurahaispesät.[2]
Sappitattia pidetään voimakkaan sappea muistuttavan makunsa tähden ruoaksi kelpaamattomana, sillä yksikin pala sitä saattaa pilata sieniruoan maun kokonaan. Erittäin pahasta maustaan huolimatta se on kuitenkin myrkytön.[2]
Sappitatti (Tylopilus felleus) on yksi tattilajeista. Muiden tattien tavoin se on myrkytön, mutta se on niin pahanmakuinen, ettei sitä juuri käytetä ravinnoksi. Se muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti herkkutattia (Boletus edulis).
