Haamulintuhaukka (Accipiter princeps) on haukkojen heimoon kuuluva lintu. Se on kotoperäinen Papua-Uudessa-Guineassa Uuden-Britannian saarella. Lajista tiedetään äärimmäisen vähän.
Haamulintuhaukan siipien kärkiväli on noin 80cm, joten se on sukulaistaan kanahaukkaa hieman pienempi. Kaikkien lintuhaukkojen naaraat ovat suurempia kuin saman lajin koiraat, eikä haamulintuhaukan uskota poikkeavan tästä säännöstä. Väritykseltään haamulintuhaukat ovat selkäpuolelta liuskeenharmaita ja alta valkoisia. Nuoruuspukuisia haamulintuhaukkoja ei tiettävästi ole havaittu.[3]
Haamulintuhaukasta on kaiken kaikkiaan noin kymmenen havaintoa. Useimmat näistä on 750-1400 metrin korkeudella sijaitsevista metsistä, mutta laji on kerran havaittu vain 200 metrin korkeudella. Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset alavat ja vuoristometsät. Satelliittikuvista on arvioitu, että metsät haamulintuhaukan levinnäisyysalueella ovat vähentyneet noin 10% kolmen lintusukupolven aikana. Tällä perustella laji on arvioitu vaarantuneeksi. Koska ei tiedetä millä korkeuksilla sitä on eniten, kenttätutkimukset saattavat johtaa luokituksen uudelleenarviointiin.[1][4]
Haamulintuhaukka (Accipiter princeps) on haukkojen heimoon kuuluva lintu. Se on kotoperäinen Papua-Uudessa-Guineassa Uuden-Britannian saarella. Lajista tiedetään äärimmäisen vähän.
Haamulintuhaukan siipien kärkiväli on noin 80cm, joten se on sukulaistaan kanahaukkaa hieman pienempi. Kaikkien lintuhaukkojen naaraat ovat suurempia kuin saman lajin koiraat, eikä haamulintuhaukan uskota poikkeavan tästä säännöstä. Väritykseltään haamulintuhaukat ovat selkäpuolelta liuskeenharmaita ja alta valkoisia. Nuoruuspukuisia haamulintuhaukkoja ei tiettävästi ole havaittu.
Haamulintuhaukasta on kaiken kaikkiaan noin kymmenen havaintoa. Useimmat näistä on 750-1400 metrin korkeudella sijaitsevista metsistä, mutta laji on kerran havaittu vain 200 metrin korkeudella. Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset alavat ja vuoristometsät. Satelliittikuvista on arvioitu, että metsät haamulintuhaukan levinnäisyysalueella ovat vähentyneet noin 10% kolmen lintusukupolven aikana. Tällä perustella laji on arvioitu vaarantuneeksi. Koska ei tiedetä millä korkeuksilla sitä on eniten, kenttätutkimukset saattavat johtaa luokituksen uudelleenarviointiin.
