Suovalkku (Hammarbya paludosa) on pääasiassa Euroopassa kasvava kämmekkäkasvien (Orchidaceae) heimoon kuuluvan monotyyppisen suvun Hammarbya ainoa laji. Suovalkku kuului aiemmin Malaxis-sukuun sääskenvalkun (Malaxis monophyllos) kanssa.[2] Suomessa laji on harvinaistunut ja rauhoitettu[3] Ahvenanmaata lukuun ottamatta.[4]
Suovalkun tieteellinen sukunimi hammarbya on johdettu Carl von Linnén maatilan Hammarbyn nimestä,[5] lajinimi paludosa puolestaan tarkoittaa suolla kasvavaa.[2]
Suovalkun pienestä varsimukulasta ei näytä kasvava juuria; ainoa aito juuri työntyy yleensä viimevuotisen mukulan sisään, ja sen uskotaan siirtävän symbioottisen juurisienen uuteen mukulaan. Koska kasvi on käytännössä juureton, sen vesitalous hoituu mukulaa ympäröivän sienirihmaston avulla.[5]
Varsimukula itse on vain noin yhden senttimetrin korkuinen. Koska edellisen vuoden kasvu on yleensä kevääseen mennessä täysin sammalen peitossa, kasvaa uusi verso suoraan sen yläpuolelle. Kehittyvän varsimukulan yläosassa on kaksi tai kolme puolipyöreää, paksua lusikkamaista lehteä, joiden laidoissa on nähtävissä heikosti kehittyneitä itusilmuja. Lehtien välistä esiin työntyvä kukintovarsi on 2–15 senttimetriä korkea ja vihreäkukkainen. Yksittäisiä kukkia on 3–20 ja ne ovat halkaisijaltaan vain noin viiden millimetrin levyisiä. Kukkaperä on kiertynyt 360°. Tarkkaan katsomalla löytyy kämmekkäkasveille tyypillinen huuli, joka tällä lajilla osoittaa ylöspäin. Huuli on hieman kovera ja heikosti kelta-vihreäraitainen. Kannusta kukassa ei ole. Suovalkku kukkii heinä-elokuussa.[6][7]
Suovalkku lisääntyy sekä siemenistä että itusilmuista. Itusilmut muodostavat hyvissä olosuhteissa uusia kasveja emokasvin ympärille, mutta niiden pienestä koosta johtuen ne luultavasti tarvitsevat juurisienen apua lähteäkseen kasvuun.[5]
Suovalkun voi sekoittaa hieman kookkaampaan sääskenvalkkuun, jolla kuitenkin yleensä on vain yksi lehti.[8]
Suovalkun päälevinneisyysalue ulottuu Ranskasta ja Britteinsaarilta Keski-Euroopan kautta Länsi-Venäjälle. Pohjoisessa sitä tavataan Fennoskandian pohjoisosia myöten. Satunnaisemmin lajia esiintyy Siperiassa, Pohjois-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.[9]
Suomessa suovalkkua tavataan harvinaisena lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.[10] Vuonna 2010 tehdyssä uhanalaistarkastelussa se luokiteltiin silmälläpidettäväksi.[11]
Suovalkkuun voi törmätä monenlaisilla, keskiravinteisilla soilla kuten letoilla, lammenrantanevoilla ja nevarämeillä. Se viihtyy erityisesti rimpien reunoissa ja välikköpinnoilla sekä lampien reunuksissa.[10] Usein sen kukinta-aikaan kasvista on näkyvissä ainoastaan kukkavarsi, sillä rahkasammal on kasvukauden aikana kasvanut pientä kämmekkää nopeammin, peittäen sen lehdet.
Suovalkku on monin paikoin kärsinyt soiden ojituksista ja turvetuotannosta, mutta on Suomessa vielä paikoin melko tavallinen.[10]
Suovalkku (Hammarbya paludosa) on pääasiassa Euroopassa kasvava kämmekkäkasvien (Orchidaceae) heimoon kuuluvan monotyyppisen suvun Hammarbya ainoa laji. Suovalkku kuului aiemmin Malaxis-sukuun sääskenvalkun (Malaxis monophyllos) kanssa. Suomessa laji on harvinaistunut ja rauhoitettu Ahvenanmaata lukuun ottamatta.
Suovalkun tieteellinen sukunimi hammarbya on johdettu Carl von Linnén maatilan Hammarbyn nimestä, lajinimi paludosa puolestaan tarkoittaa suolla kasvavaa.
