Varstasara (Carex pseudocyperus) on sarakasvien (Cyperaceae) heimoon kuuluva kasvilaji. Varstasara eroaa ulkonäkönsä perusteella selvästi muista saralajeista, jolloin sitä on vaikea sekoittaa muihin saralajeihin. Varstasara kasvaa yksittäisversoina ja melko suurikokoiseksi. Koko kasvi on väriltään heleänvihreä ja sen lehdet ovat litteät.
Varstasara on erilaistähkäinen saralaji ja sen kukintona olevassa tähkistössä on tavallisesti yksi hedetähkä sekä kolmesta viiteen emitähkää. Tähkien tukilehdet ovat suuria ja yleensä tähkistöä pidempiä. Emitähkät ovat pitkäperäisiä ja kukinta-aikaan nuokkuvia. Emikukat ovat kolmiluottisia. Tähkäsuomut ovat pitkiä, sileitä sekä teräväkärkisiä. Pullakot ovat tiiviisti, väriltään kellanvihreitä ja niissä on pitkä suuota.
Varstasara on melko harvinainen, mutta voi esiintyä paikallisesti runsaanakin. Suomessa varstasaraa esiintyy eteläisessä Suomessa, eniten Ahvenanmaalla, etelä- ja lounaisrannikolla sekä Hämeessä.
Varstasara on löydetty Ruotsista 1700-luvulla. Aikoinaan varstasaraa myös kasvatettu ja sen leveitä lehtiä on käytetty tynnyreiden tiivistämiseen.
Varstasaran tieteellisen nimen lajinimi (pseudocyperus) viittaa sädekaisloihin (Cyperus), joita varstasara ulkonäöllisesti jokseenkin muistuttaa.
Varstasara (Carex pseudocyperus) on sarakasvien (Cyperaceae) heimoon kuuluva kasvilaji. Varstasara eroaa ulkonäkönsä perusteella selvästi muista saralajeista, jolloin sitä on vaikea sekoittaa muihin saralajeihin. Varstasara kasvaa yksittäisversoina ja melko suurikokoiseksi. Koko kasvi on väriltään heleänvihreä ja sen lehdet ovat litteät.
Varstasara on erilaistähkäinen saralaji ja sen kukintona olevassa tähkistössä on tavallisesti yksi hedetähkä sekä kolmesta viiteen emitähkää. Tähkien tukilehdet ovat suuria ja yleensä tähkistöä pidempiä. Emitähkät ovat pitkäperäisiä ja kukinta-aikaan nuokkuvia. Emikukat ovat kolmiluottisia. Tähkäsuomut ovat pitkiä, sileitä sekä teräväkärkisiä. Pullakot ovat tiiviisti, väriltään kellanvihreitä ja niissä on pitkä suuota.
Varstasara on melko harvinainen, mutta voi esiintyä paikallisesti runsaanakin. Suomessa varstasaraa esiintyy eteläisessä Suomessa, eniten Ahvenanmaalla, etelä- ja lounaisrannikolla sekä Hämeessä.
Varstasara on löydetty Ruotsista 1700-luvulla. Aikoinaan varstasaraa myös kasvatettu ja sen leveitä lehtiä on käytetty tynnyreiden tiivistämiseen.
Varstasaran tieteellisen nimen lajinimi (pseudocyperus) viittaa sädekaisloihin (Cyperus), joita varstasara ulkonäöllisesti jokseenkin muistuttaa.
