Pikkumetsähiiri (Apodemus sylvaticus) on Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa elävä metsähiiren ja peltohiiren sukulainen. Se on Euroopan yleisimpiä nisäkkäitä.
Pikkumetsähiiri on 6–10-senttinen ja 7–40 gramman painoinen. Sen häntä on yhtä pitkä kuin ruumis. Pikkumetsähiirellä on kellertävä turkki joka on vatsasta vaaleahko ja sillä on usein oranssinruskea laikku rinnassa.[2] Korvat ovat melko suuret ja ne ovat erittäin herkät äänille. Silmät ovat ulkonevat, joilla se näkee yölläkin. Tuntoherkät viikset ovat hyvin suuret.
Suomessa lajia ei tavata. Muualla Euroopassa pikkumetsähiiren levinneisyysalue on laaja, se ulottuu Etelä-Ruotsista ja Baltiasta Pohjois-Afrikkaan. Idässä se elää Länsi-Ukrainassa ja lännessä Britteinsaarilla. Se elää myös useimmilla Välimeren saarilla ja Islannissa.[1] Pikkumetsähiiri on levinnyt laajalle alueelle ihmisen mukana, ehkä jo tuhansia vuosia sitten. Pikkumetsähiiri viihtyy parhaiten lauhkean vyöhykkeen metsissä, avoimilla mailla, asutuilla seuduilla ja havumetsissä.
Kroatian Krk-saarella elävä krkhiiri luokiteltiin aiemmin omaksi Apodemus krkensis-lajikseen,[3] mutta nykyisin sitä pidetään vain pikkumetsähiiren maantieteellisenä populaationa.[4]
Pikkumetsähiiri pysyttelee päivisin pääosin kolossaan ja lähtee yöllä etsimään ruokaa. Hiiri kiipeilee hyvin ja etsii ruokaa usein hennoiltakin kasveilta. Koloverkosto, jossa elää useita aikuisia hiiriä, on usein puiden lomassa. Kolosta on useita reittejä ulos siltä varalta, että jokin peto pääsee luolastoon. Pikkumetsähiiri elää yleensä yksikseen, mutta seurallisuus vaihtelee. Pikkumetsähiiret ovat aina varuillaan, eivätkä lähde kolostaan kirkkaina kuutamoöinä ollenkaan petojen pelossa. Muulloinkin laji on aina varovainen ja nuuhkii ilmaa. Vaaran havaitessaan se vilistää heti piiloon. Sen vihollisia ovat etenkin lehtopöllö, kettu, lumikko, kärppä ja kissa.
Pikkumetsähiiri on aktiivinen myös talvisin ja käyttää keräämiään ruokavarastoja, kun ravinnosta on muuten pulaa. Pikkumetsähiiri syö hyvin monipuolista ravintoa, sitä mitä on kulloinkin tarjolla. Keväisin se syö etenkin siemeniä, taimia, versoja ja juuria. Se myös täydentää kasvisruokaa hyönteisillä ja niiden toukilla. Syksyllä se syö tammenterhoja, erilaisia pähkinöitä, siemeniä, viljaa, hedelmiä, marjoja ja sieniä. Sateen esiin tuomia etanoita ja kastematoja se syö aina tilaisuuden tullen.
Pikkumetsähiiret lisääntyvät talvea lukuun ottamatta lähes ympäri vuoden. Naaras parittelee useiden urosten kanssa. Uroksen siittiöt kilpailevat siitä, mikä niistä pääsee hedelmöittämään munasolun. Naaras vuoraa pesänsä sammalilla, lehdillä ja ruoholla. Poikaset syntyvät 2–3 viikon kuluttua karvattomina, sokeina ja avuttomina. Silmät avautuvat kaksiviikkoisina. Poikaset kasvavat nopeasti, ja emo ajaa ne pois pesästä jo kolmiviikkoisina. Naaras saa yleensä kahdesta kolmeen poikuetta vuodessa, mutta voi tehdä neljännenkin jos sää sallii ja ruokaa riittää.
Pikkumetsähiiri (Apodemus sylvaticus) on Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa elävä metsähiiren ja peltohiiren sukulainen. Se on Euroopan yleisimpiä nisäkkäitä.
.jpg)
