Thulensiemenkotilo (Vertigo ultimathule) on Skandinavian pohjoisimmissa osissa esiintyvä kotilolaji. Se lienee esiintymisalueellaan endeeminen.
Thulensiemenkotilo on varsin pieni laji, joskin siemenkotiloiden suvussa keskikokoa. Kuoren korkeus on vain 2,1–2,2 mm ja leveys 1,3–1,4 mm. Muodoltaan se on lähes sylinterimäinen. Kuori on läpikuultava, kellanruskea, kiiltävä ja sen pinnassa on epäsäännöllisiä, karkeita uurteita. Kierteitä on 4,6–4,7. Ne ovat pulleita ja kierteiden väliset saumat sekä napa ovat syvät. Kuoren suuaukkoa ympäröivä huuli ei ole paksuuntunut eikä suuaukossa yleensä ole hampaita. Jos hammas on se on syvällä aukon yläreunassa. Hyvin samankaltaisia ja samanlaisissa ympäristöissä viihtyviä lajeja ovat ruskeasiemenkotilo (Vertigo ronnebyensis), pohjansiemenkotilo (Vertigo modesta) sekä tunturisiemenkotilo (Vertigo extima). Erottavia tuntomerkkejä ovat etenkin kuoren pieni koko sekä sylinterimäinen muoto.[2][3][4]
Thulensiemenkotiloa on tavattu ainoastaan Ruotsin Pältsa-tunturin alueelta sekä Norjasta Inarijoen ja Tenojoen laaksoista. Toistaiseksi sitä ei ole löydetty Suomen puolelta, mutta levinneisyyden perusteella on mahdollista että kotilo esiintyisi Suomessakin.[2][5] Norjan havainnot sijoittuvat jokilaaksoon 240 km:n matkalle ja yksi löytöpaikoista on vain 2,2 km:n päässä Suomen ja Norjan yhdistävästä sillasta[3].
Laji on luultavasti kotoperäinen Skandinavian pohjoisosien tunturialueelle[3]. Thulensiemenkotilon elinympäristöä ovat tunturikoivikot, tunturien rinteet ja jokilaaksot, eikä se vaikuta olevan kovin vaatelias elinpaikkansa suhteen. Elinpaikan kasvillisuus voi olla niin heinää kuin varvikkoakin. Yksilömäärät ovet kuitenkin ilmeisesti pieniä.[2][4] Norjassa esiintymät sijaitsevat 180–200 metriä ja Ruotsissa 520–620 metriä merenpinnan yläpuolella. Laji on kansainvälisesti luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT).[5]
Thulensiemenkotilo (Vertigo ultimathule) on Skandinavian pohjoisimmissa osissa esiintyvä kotilolaji. Se lienee esiintymisalueellaan endeeminen.
