Rohtokoisio (Withania somnifera) on koisokasveihin kuuluva monivuotinen kasvi. Sen muita nimityksiä ovat esimerkiksi ashwagandha ja Intian ginseng. Rohtokoisio tunnetaan erityisesti lääkekasvina. Sillä on jo yli 3000 vuoden historia perinteisessä intialaisessa lääkinnässä eli ayurvedassa. Sitä on käytetty pitkään myös perinteisessä persialais-arabialaisessa lääkinnässä eli unanissa ja perinteisessä tamililaisessa lääkinnässä eli siddhassa. Rohtokoisio on saanut myös paljon tieteellistä huomiota. Tutkimuksissa rohtokoisiolla on todettu olevan muun muassa lukuisia aivojen ja hermoston toimintaa edistäviä vaikutuksia.[1][2]
Rohtokoisiolla on kaksi tunnettua alalajia, Withania somnifera obtusifolia ja Withania somnifera somnifera.[3]
Rohtokoision latinankielinen lajinimi somnifera tarkoittaa ”unta tuovaa” tai ”narkoottista”.[4] Sanskritinkielinen nimitys, ashwagandha, oletettavasti tarkoittaa hevosen hajua, mikä viittaa joko kirjaimellisesti rohtokoision vahvaan hevosta muistuttavaan tuoksuun tai sen kykyyn antaa käyttäjälleen ”hevosen voimat”.[5] Intian ginseng puolestaan viitannee kiinalaisessa lääketieteessä käytettyyn ginsengiin, jonka väitetyissä lääkinnällisissä ominaisuuksissa on paljon yhtäläisyyksiä rohtokoision vastaaviin.[6]
Rohtokoisio on ainavihanta 50 – 200 cm korkea pensaskasvi. Sen varsi on pysty ja tiheän karvan peittämä. Lehdet puolestaan ovat karvattomia, ehytlaitaisia ja muodoltaan soikeita. Rohtokoisio kukkii ja tuottaa marjoja marras-helmikuussa. Sen kukat ovat ulkonäöltään vaatimattomia; niiden väri vaihtelee vihertävästä kalvakan keltaiseen ja ne muodostavat lyhytlapakkoisia terttumaisia kukintoja. Marjat ovat pallomaisia ja väriltään oranssinpunaisia. Ne kypsyvät verholehtien suojaamina.[7] Rohtokoision juuri on paksu, suippo ja vaaleanruskea.[8]
Rohtokoisiota tavataan luontaisesti subtrooppisen vyöhykkeen kuivilla alueilla[9] Intian niemimaalla, Etu-Aasiassa ja Afrikassa sekä jonkin verran myös eteläisessä Euroopassa, lähinnä Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa.[10]
Rohtokoisiota viljellään pääasiassa Intiassa, jossa sen arvioitu vuotuinen tuotanto on yli 8000 tonnia.[11] Rajasthan, Punjab, Haryana, Uttar Pradesh, Gujarat, Maharashtra ja Madhya Pradesh ovat merkittävimpiä rohtokoisiota tuottavia osavaltioita Intiassa.[9]
Siemenet kylvetään yleensä kesä-heinäkuussa. Viljelysmaaksi soveltuu parhaiten hiekkainen savimaa tai vaalea lateriitti, jonka pH on 7,5 – 8,0. Rohtokoisio vaatii kuivan kauden kasvunsa aikana, mutta myös lopputalveen sijoittuvat sateet ovat sille eduksi, sillä ne edistävät juurten oikeanlaista kehitystä. Paras viljelylämpötila on 20 – 35 ºC. Kasvia voidaan viljellä jopa 600 – 1200 metrin korkeudessa.[11]
Ayurvedassa rohtokoisiosta on käytetty yleensä juurta ja lehtiä. Perinteisesti sitä on pidetty erityisesti hermostoa uudistavana ja vahvistavana. Lisäksi sen väitetään olevan voimakas lemmenrohto ja sillä uskotaan olevan rauhoittavia, nuorentavia, oppimista ja muistia parantavia sekä pitkän iän takaavia ominaisuuksia. Ayurvedassa sen avulla on hoidettu myös muun muassa geriatrisia ongelmia, kroonista väsymystä, nestehukkaa, heikkoja luita, irtoavia hampaita, janoa, kuihtumista, lihasjännitystä, loistartuntoja, kuumetta, kasvaimia, tuberkuloosia, mätäpaiseita, reumatismia ja muistinmenetystä.[1][2]
Rohtokoision marjoja voidaan käyttää juoksutteen korvikkeena juustonvalmistuksessa.[1]
Rohtokoisiolla on monia aivojen ja hermoston toimintaa edistäviä vaikutuksia. Se edistää kognitiota ja muistia erityisesti muistihäiriöisillä lapsilla ja vanhuksilla sekä henkilöillä, joilla on muistivaikeuksia päävamman tai pitkittyneen sairauden seurauksena. Se myös ehkäisee hermoston rappeutumista esimerkiksi Parkinsonin taudissa, Huntingtonin taudissa ja Alzheimerin taudissa. Gamma-aminovoihappoa jäljittelevien vaikutustensa vuoksi rohtokoisiolla on kyky edistää hermosolujen tuojahaarakkeiden muodostamista. Se on myös anksiolyytti eli sillä on ahdistusta ja stressiä lievittäviä vaikutuksia.[2][12]
Rohtokoisio saattaa lisätä tyroksiinin eritystä elimistössä, mikä voi aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa tai pahentaa sitä. Toisaalta rohtokoisiota voi tämän vuoksi olla mahdollista hyödyntää kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa.[13][14]
Rohtokoisiolla, erityisesti sen lehdillä, on osoitettu olevan merkittäviä antioksidanttisia ja antibakteerisia ominaisuuksia.[6][15] Sen tulehduksia ja niveltulehduksia ehkäisevistä ominaisuuksista on puolestaan huomauttu olevan hyötyä nivelreuman ja nivelrikon hoidossa.[2] Rohtokoision on myös huomattu voivan parantaa fyysistä suorituskykyä ja kardiovaskulaarista kestävyyttä.[16][17]
Rohtokoision mahdollisia hyötyjä stressiperäisten häiriöiden, neurologisten häiriöiden ja syöpien hoidossa on pyritty selvittämään, mutta niiden osalta tarvitaan vielä laajempia tutkimuksia.[2]
Eläinkokeissa sen on huomattu myös ehkäisevän stressin aiheuttamia mahahaavoja sekä hiilitetrakloridin aiheuttamia maksavaurioita ja kuolleisuutta. Rotilla sen huomattiin myös lievittävän kipua.[2]
Suuret annokset voivat aiheuttaa keskenmenon, ripulia, vatsavaivoja ja oksentelua. Rohtokoision käyttöä ei suositella yhdessä rauhoittavien lääkkeiden ja muiden anksiolyyttien kanssa.[9]
Rohtokoisio (Withania somnifera) on koisokasveihin kuuluva monivuotinen kasvi. Sen muita nimityksiä ovat esimerkiksi ashwagandha ja Intian ginseng. Rohtokoisio tunnetaan erityisesti lääkekasvina. Sillä on jo yli 3000 vuoden historia perinteisessä intialaisessa lääkinnässä eli ayurvedassa. Sitä on käytetty pitkään myös perinteisessä persialais-arabialaisessa lääkinnässä eli unanissa ja perinteisessä tamililaisessa lääkinnässä eli siddhassa. Rohtokoisio on saanut myös paljon tieteellistä huomiota. Tutkimuksissa rohtokoisiolla on todettu olevan muun muassa lukuisia aivojen ja hermoston toimintaa edistäviä vaikutuksia.
Rohtokoisiolla on kaksi tunnettua alalajia, Withania somnifera obtusifolia ja Withania somnifera somnifera.
