Lyijykukkakasvit (Plumbaginaceae) on yli 600 lajia käsittävä kasviheimo koppisiemenisten kasvien lahkossa Caryophyllales.[1][2][3]
Lyijykukkakasvit ovat monivuotisia ruohoja tai pensaita, harvoin kiipeileviä köynnöksiä. Niihin kerääntyy vain vähän oksalaattia, ja varren sekundaarinen paksuuskasvu on tavanomaisesta poikkeavaa. Kasveissa on lima- ja suolarauhasia. Lehdet ovat leveäkantaisia, usein lyhytruotisia ja/tai ehytlaitaisia. Kukan verhiö on yhteen kasvanut, toisinaan värikäs, ja teriö on kiertynyt eli kontortti. Heteet sijaitsevat kohdakkain terälehtien kanssa, ja mesiäinen sijaitsee tavallisesti palhojen tyvellä (vain harvoin muualla). Sikiäin on kehänalainen ja yhdislehtinen, viidestä emilehdestä muodostunut. Luotit voivat olla pallomaisia. Siemenaiheet ovat suoria ja niissä on pitkä ja kiemurainen varsi eli funikulus. Hedelmä on toisinaan hyvin kehittyneen ja rengasmaiseksi siiveksi muodotuneen verhiön suojaama. Siemenessä on vihreä alkio.[4]
Lyijykukkakasvien levinneisyys käsittää pääasiassa Välimerenmaista Keski-Aasiaan ulottuvan alueen. Heimon lajeja tavataan hajanaisesti muissakin osissa maapalloa. Lyijykukkakasveissa on suolamailla ja kuivilla kasvupaikoilla viihtyviä lajeja; esim. ikiviuhkoissa (Limonium) on meheviä suolakkokasveja (sukkulenttisia halofyyttejä).[5]
Lyijykukkakasvien läheisin sukulaisheimo on tatarkasvit (Polygonaceae), jonka kanssa ne muodostavat yhteisen kladin Caryophyllales-lahkon evoluutiopuussa. Mainitulle kladille ovat tunnusomaisia muun muassa ruohovartisuus, eräiden flavonolien, myrisetiinin ja kinonien esiintyminen, johtojänteiden esiintyminen varren sekä kuoressa eli korteksissa että ytimessä, johtojännelieriön kolmeaukkoisuus varren nivelkohdissa, leveä lehtikanta, rauhasten esiintyminen sikiäimessä, yksi ainoa siemenaihe kukassaan, laajentunut verhiö hedelmän suojana ja leviämisen auttajana ja eräät siemenkuoren anatomiset yksityiskohdat. Eräät sinisiipitoukat alaheimosta Lycaeninae käyttävät melko yleisesti kladin kasveja ravintonaan varmaankin lehtien polyfenolien vuoksi.[6]
Aikaisemmin systematiikkansa historiassa lyijykukkakasveja on pidetty esikkokasvien (Primulaceae) sukulaisina. Niiden kanssa on yhteistä terävastaiset heteet, terälehtien ja heteiden yhteiset aiheet ja enemmän tai vähemmän yhdislehtinen teriö. Heimot eivät kuitenkaan ole sukulaisia; esikkokasvit ovat lahkossa Ericales.[7]
Lyijykukkakasvien heimo koostuu kahdesta alaheimosta, 27 suvusta ja 836 lajista.[8]
Lyijykukkakasveja käytetään lääke- ja koristekasveina. Lääkekasveja ovat euroopanlyijykukka (Plumbago europaea; hammassärkyyn), vitilyijykukka (P. zeylanica, syn. P. scandens; hammassärkyyn sekä ihosairauksiin) ja meri-ikiviuhko (Limonium vulgare; keuhkosairauksiin). Koristekasveina käytetään esimerkiksi tarhalaukkaneilikkaa (Armeria Maritima-ryhmä) kivikkoryhmissä, Acantholimon-lajeja lauhkeammilla alueilla, sinilyijykukkaa (Plumbago auriculata, syn. P. capensis) ja punalyijykukkaa eli mönjäkukkaa (P. indica, syn. P. rosea) huonekasveina, ikiviuhkoja (Limonium) ja sinikkoja (Ceratostigma) reunuskasveina ja ikikukka-asetelmiin.[14][2][3]
Lyijykukkakasvit (Plumbaginaceae) on yli 600 lajia käsittävä kasviheimo koppisiemenisten kasvien lahkossa Caryophyllales.
