Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu.
Sinirinta on 13–15 cm pitkä.[2][3] Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka keskellä on Pohjois-Euroopassa pesivillä svecica-alalajin koirailla ruosteenpunainen täplä. Muilla alalajeilla täplä on punainen, tai se puuttuu kokonaan. Naarailla kurkun kuviointi vaihtelee. Useimmilla naarailla kurkussa on vain mustien pilkkujen muodostama kaari kellanvalkealla pohjalla. Joillain naarailla on kuitenkin rinnassa sinistä sekä musta ja ruosteenpunainen, rinnan yli kulkeva vyö. Ne naaraat, joilla on rinnassa eniten sinistä, voivat muistuttaa koiraita.[3]
Sinirinnalla on kaikissa puvuissa selvä, valkoinen silmäkulmanjuova, sekä laajat ruosteenpunaiset pyrstön tyvilaikut.[3]
Sinirinnan kutsuääni on kuiva ja epäpuhtaasti maiskahtava "trak". Hätääntyneenä se päästää lisäksi kivitaskumaista, viheltävää "hiit"- ääntä, ja toisinaan leppälintumaista "hyit"-ääntä. Sinirinnan laulu on voimakasta ja kirkasta, ja se alkaa usein kuuluvalla "zry"- tai "zri-zri-zrytt"-äänellä kiihtyen ja ryöpsähtäen nopeasti melodisiksi, sointuviksi ja kitiseviksi ääniksi. Lauluun sekoittuu usein taitavia matkintoja,[3] ja sinirintaa kutsutaan myös "Lapin satakieleksi".[3][2]
Vanhin suomalainen rengastettu sinirinta on ollut 5 vuotta 11 kuukautta 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 8 vuoden 10 kuukauden ikäinen yksilö.sulkasato alkaa heinäkuun puolivälissä ja kestää 41 vuorokautta, päättyen keskimäärin 24. elokuuta.
Sinirintaa tavataan pesivänä Pohjois- ja Keski-Euroopassa, Espanjassa sekä Keski-, Itä- ja Pohjois-Aasissa ja Alaskassa. Talvehtivana sitä esiintyy Etelä-Euroopassa, Afrikan pohjois- ja keskiosissa, Lähi-Idässä sekä Aasian eteläosissa. Euroopassa arvioidaan elävän 13,5–23,4 miljoonaa yksilöä, ja lajin kannankehitys on vakaa. Sinirinta on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]
Suomessa sinirinta pesii pohjoisessa Metsä- ja Tunturi-Lapissa. Suomen kannaksi arvioidaan 30 000–80 000 pesivää paria. Suomen pesimäkanta on taantunut, ja sinirinta luokitellaan Suomessa silmälläpidettäväksi, kun se vielä vuoden 2000 uhanalaisuusluokituksessa luokiteltiin elinvoimaiseksi.[4]
Sinirinta pesii Pohjois-Euroopassa pajukoissa ja kosteissa tunturikoivikoissa. Muualla Euroopassa laji pesii kosteikkojen ja jokien kosteilla rannoilla, joilla kasvaa pensaita, ruovikkoa ja leppää. Joskus sitä tavataan myös vuoristoisemmissa ja kuivemmissa ympäristöissä.[3]
Sinirinta tekee pesänsä varvikkoon tai pensaan suojaan. Naaras munii touko-heinäkuussa 5–7 ruskeapilkkuista, harmaanvihertävää munaa. Se hautoo niitä 13–14 vuorokautta. Poikaset pysyvät pesässä 14 vuorokautta.[2]
Sinirinta käyttää ravinnokseen hyönteisiä, hämähäkkejä, matoja, marjoja ja siemeniä.[2]
Sinirinta on Lapin maakuntalintu.[5]
Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu.
-_Female_at_Bharatpur_I_IMG_5483.jpg)
