Karppi (Cyprinus carpio) on suurikokoinen makean veden särkikala. Suomessa karppi menestyy vain istutettuna, sillä Suomen ilmasto on liian viileä sen lisääntymiseen luonnossa. Maailmanlaajuisesti karppi on kalanviljelyssä yksi kolmesta runsaimmin tuotetusta kalasta ruohokarpin ja hopeakarpin ohella.[2][3] Karpin vuosituotanto vuonna 2014 oli yli neljä miljoonaa tonnia.
Karppi lienee alun perin kotoisin Vähän-Aasian ja Kaspianmeren väliseltä seudulta, mistä se on varhain levinnyt laajalti sekä itään että länteen. Kiinassa sitä viljeltiin jo ennen täkäläisen ajanlaskun alkua. Euroopassa viljely alkoi Tonavan alueella esiintyneistä villeistä kannoista, ja munkit levittivät viljelyä ympäri maanosan.[4] Altaissa viljellyt karpit olivat oleellinen osa keskiajan ruokakulttuuria varsinkin paastonajalla. Nykyään karppia esiintyy kaikilla mantereilla. Euroopassa sitä istutetaan enimmäkseen urheilukalastuksen tarpeisiin. Luontaisen elinalueensa ulkopuolelle siirretyistä karpeista on paikoitellen tullut uhka alkuperäisille lajeille, minkä vuoksi karppia pidetään nykyisin yhtenä maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista[5].
Suomeen keskieurooppalainen karppi saapui 1950-luvulla Ruotsista tuotuna. 1960-luvulla tuotiin toinen kanta Venäjältä.[6] Istutettua karppia esiintyy nykyään vesistökohtaisesti Oulun korkeudelle asti. Lisääntyminen ei kuitenkaan onnistu, koska poikaset eivät selviydy ensimmäisestä talvestaan, vaan kuolevat ravinnonpuutteeseen. Karppi on kuitenkin Suomen särkikaloista suurimmaksi kasvava. Suurin Suomesta 2000-luvulla pyydetty karppi oli Lohjan Hormajärvestä tuulastamalla saatu 21,4-kiloinen kala.[7]
Ravinnokseen karppi syö vesistön pohjasta kotiloita, simpukoita ja toukkia.
Karppi on yleinen ruokakala ja erityisen käytetty se on ollut Keski-Euroopassa. Karppi on myös hyvin arvostettu osa juutalaista keittiötä, jossa sitä valmistetaan erityisesti juhlapäivinä. Karpin makuun saattavat vaikuttaa kalan koko ja sen kasvupaikka. Etenkin seisovissa lammissa kasvaneet karpit saattavat saada mutaisen maun. Suuriksi kasvaneiden kalojen liha on puolestaan rakenteeltaan karkeaa kasvupaikasta riippumatta.[8] Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan karpin maailmanlaajuinen kalansaalis oli vuonna 2014 145 566 tonnia ja kalankasvattamojen tuotanto samana vuonna oli 4 159 117 tonnia.[9]
Karppien ulkonäkö vaihtelee paljon vuosisatoja kestäneen jalostuksen takia. Kalanviljelyssä samoista vanhemmista otetuista sukusoluista syntyy kolmenlaisia karppeja:, peilikarppeja, nahkakarppeja ja tavallisia suomuisia yksilöitä, suomukarppeja. Nahkakarpilla ei ole suomuja lainkaan, peilikarpin suomut ovat hyvin suuret ja rivikarpilla on suomurivi kyljissä. Koristekaloiksi ja puutarha-altaisiin on lisäksi jalostettu monenkirjavia koriste- eli koikarppeja.
Suomen luonnonvesissä (istutettuna) tavataan suomukarppeja ja peilikarppeja. Suomukarppeja esiintyy noin kaksi kertaa niin paljon kuin peilikarppeja. Peilikarpit voidaan vielä jakaa kolmeen tyyppin: täysimittainen peilikarppi, jossa on kauttaaltaan suuria suomuja, rivipeilikarppi, jolla suomuja on rivissä selässä ja kyljissä, sekä tavallinen peilikarppi, jolla suomuja on kyljissä ja evien lähellä rypäinä.[10]
Nahkakarppi on pääasiassa suomuton karppimuoto. Jonkin verran suomuja voi kuitenkin esiintyä selässä. Selkäevässä on 20–25 ruotoa. Nahkakarpin uskotaan olevan kalanjalostuksen tulos. Jalostuksen tavoitteena lienee ollut helppoon perkaamiseen päätyminen.[11]
Koikarppi tai koristekarppi on alun perin ruokakalaksi kasvatetun tavallisen karpin värimuunnos, joka levisi Kiinan kautta Japaniin ja sieltä toisen maailmansodan aikana myös Eurooppaan. Nykyään koikarppia pidetään Suomessakin koristelammikoissa tai lammikkoharrastajien lemmikkinä. Kala kesyyntyy helposti, syö suoraan kädestä ja oppii tunnistamaan ruokkijansa. Hyvin hoidettuna koikarppi saattaa elää ihmisiän, saavuttaa yli 60 cm:n pituuden ja painaa useita kiloja.[12] Karppi tarvitsee terveenä pysyäkseen paljon tilaa uidakseen, tehokkaan vedensuodatuksen, sopivat vesiarvot ja oikeanlaista ravintoa. Koristekarppeja on kahta laatua: lammikkolaatuisia ja näyttelyihin sopivia valiokarppeja.[13] Valiolaadun eri värimuunnoksista käytetään suomessakin niiden japaninkielisiä nimityksiä.
Suurin osa Suomen koikarpeista on lammikkolaatuisia, sillä Japanista tuotujen näyttelykelpoisten karppien hinnat ovat lammikkolaatuisiin verrattuina moninkertaisia.[14] Alankomaissa järjestetään vuosittain suuri koikarppinäyttely, jossa koulutetut tuomarit pisteyttävät valiokarppeja koiranäyttelyiden tapaan.[15] Talveksi useimmat harrastajat majoittavat koristekarppinsa jättikokoiseen akvaarioon, jossa saattaa olla jopa 3 000 litraa vettä. Keväällä karpit siirretään suuriin lammikoihin, joissa ne saavat olla syksyn ensimmäisiin kylmiin päiviin saakka.
Karppi (Cyprinus carpio) on suurikokoinen makean veden särkikala. Suomessa karppi menestyy vain istutettuna, sillä Suomen ilmasto on liian viileä sen lisääntymiseen luonnossa. Maailmanlaajuisesti karppi on kalanviljelyssä yksi kolmesta runsaimmin tuotetusta kalasta ruohokarpin ja hopeakarpin ohella. Karpin vuosituotanto vuonna 2014 oli yli neljä miljoonaa tonnia.
