Siimapyrstöt (Loricariinae) on imumonnien alaheimo, johon kuuluu 30 sukua. Alaheimon 266 lajista 39 on kuvattu viimeisten 10 vuoden aikana.[1]
Siimapyrstöjen alaheimolle on tyypillistä pitkä, litteä siimamainen liehuke (peduncle) pyrstössä ja rasvaevän puuttuminen pyrstön ja selkäevän väliltä. Lajien välillä on suuria eroja vartalonmuodossa, huulten rakenteessa ja hammaskartassa. Naaraat ja koiraat poikkeavat toisistaan yleensä selvästi, sillä aikuisilla koirailla kasvaa jäykkiä partakarvamaisia ulokkeita rintaevän ruodoissa, kuonon reunoissa ja joskus myös etuselässä. Joillakin suvuilla myös koiraan ja naaraan huulet ja hampaat ovat erilaiset.[2]
Siimapyrstöt jaetaan kahteen tribukseen Harttiini ja Locariini, joista jälkimmäinen edelleen kahteen alatribukseen Sturisomina ja Loricariina. Näistä jälkimmäisestä on vielä erotettu neljä ryhmää.[3]
Monia melko pieniksi jääviä siimapyrstölajeja pidetään akvaarioissa. Niiden tunnistaminen lajin tai edes suvun tarkkuudella ei aina ole helppoa.[4] Akvaariossa suosittuja sukuja ovat ainakin[5]
Siimapyrstöt (Loricariinae) on imumonnien alaheimo, johon kuuluu 30 sukua. Alaheimon 266 lajista 39 on kuvattu viimeisten 10 vuoden aikana.
Siimapyrstöjen alaheimolle on tyypillistä pitkä, litteä siimamainen liehuke (peduncle) pyrstössä ja rasvaevän puuttuminen pyrstön ja selkäevän väliltä. Lajien välillä on suuria eroja vartalonmuodossa, huulten rakenteessa ja hammaskartassa. Naaraat ja koiraat poikkeavat toisistaan yleensä selvästi, sillä aikuisilla koirailla kasvaa jäykkiä partakarvamaisia ulokkeita rintaevän ruodoissa, kuonon reunoissa ja joskus myös etuselässä. Joillakin suvuilla myös koiraan ja naaraan huulet ja hampaat ovat erilaiset.
Siimapyrstöt jaetaan kahteen tribukseen Harttiini ja Locariini, joista jälkimmäinen edelleen kahteen alatribukseen Sturisomina ja Loricariina. Näistä jälkimmäisestä on vielä erotettu neljä ryhmää.
Monia melko pieniksi jääviä siimapyrstölajeja pidetään akvaarioissa. Niiden tunnistaminen lajin tai edes suvun tarkkuudella ei aina ole helppoa. Akvaariossa suosittuja sukuja ovat ainakin
Nokkamonnit Farlowella Rineloricaria Hemiloricaria Sturisoma Loricaria Sturisomatichthys
