Miinaajakoimaiset (Gracillarioidea) on perhosten yläheimo. Sen kolmeen heimoon kuuluu maailmanlaajuisesti yli 2000 perhoslajia.[1] Suomesta lajeja tunnetaan noin sata.[2]
Miinaajakoimaiset ovat pieniä tai erittäin pieniä perhosia, joiden siipiväli vaihtelee 5–15 mm. Siivet ovat kapeat, pitkien ripsien reunustamat ja joillakin lajeilla metallinhohtoiset.[3] Ne muistuttavat suuresti sekä kehrääjäkoimaisia että koimaisia perhosia. Ensmmäisestä ne kuitenkin erottuvat siinä että ennen aikuisen perhosen kuoriutumista kotelo työntyy osittain ulos kotelokopastaan selkäpuolen piikkien avulla eikä aikuisen koiraan takaruumiin kahdeksannessa jaokkeessa ole kehrääjäkoimaisille ominaisia pleuraaliliuskoja. Koimaisista ne eroavat pään rakenteiden ja siipisuoniston perusteella. Lisäksi toukat elävät nuoruusvaiheensa kasvin lehtien sisällä tai kovertajina, eivät vapaina kuten koimaisten perhosten toukat. Aikuisten perhosten tuntosarvet ovat tavallisesti vähintään etusiiven pituiset ja yleensä päälaen pistesilmät puuttuvat. Chaetosemat puuttuvat aina.[4] Suurella osalla lajeista on tunnusomainen lepoasento, jossa perhonen nostaa ruumiinsa irti alustasta pää ylöspäin.[3]
Naaraat munivat munat yksitellen ravintokasville, johon ne kiinnittyvät liimamaisella aineella. Kuoriutuva toukka on kokonaan raajaton tai sen raajat ovat surkastuneet ja kaivautuu heti kasvin sisään.[4]
Miinaajakoimaiset (Gracillarioidea) on perhosten yläheimo. Sen kolmeen heimoon kuuluu maailmanlaajuisesti yli 2000 perhoslajia. Suomesta lajeja tunnetaan noin sata.
Miinaajakoimaiset ovat pieniä tai erittäin pieniä perhosia, joiden siipiväli vaihtelee 5–15 mm. Siivet ovat kapeat, pitkien ripsien reunustamat ja joillakin lajeilla metallinhohtoiset. Ne muistuttavat suuresti sekä kehrääjäkoimaisia että koimaisia perhosia. Ensmmäisestä ne kuitenkin erottuvat siinä että ennen aikuisen perhosen kuoriutumista kotelo työntyy osittain ulos kotelokopastaan selkäpuolen piikkien avulla eikä aikuisen koiraan takaruumiin kahdeksannessa jaokkeessa ole kehrääjäkoimaisille ominaisia pleuraaliliuskoja. Koimaisista ne eroavat pään rakenteiden ja siipisuoniston perusteella. Lisäksi toukat elävät nuoruusvaiheensa kasvin lehtien sisällä tai kovertajina, eivät vapaina kuten koimaisten perhosten toukat. Aikuisten perhosten tuntosarvet ovat tavallisesti vähintään etusiiven pituiset ja yleensä päälaen pistesilmät puuttuvat. Chaetosemat puuttuvat aina. Suurella osalla lajeista on tunnusomainen lepoasento, jossa perhonen nostaa ruumiinsa irti alustasta pää ylöspäin.
Naaraat munivat munat yksitellen ravintokasville, johon ne kiinnittyvät liimamaisella aineella. Kuoriutuva toukka on kokonaan raajaton tai sen raajat ovat surkastuneet ja kaivautuu heti kasvin sisään.
