Hietasisilisko (Lacerta agilis) on suurimpaan osaan Eurooppaa levinnyt sisiliskolaji. Pohjoisrajana on Etelä- ja Luoteis-Englanti ja Skandinavian eteläosat. Laji puuttuu Iberian niemimaalta. Idässä sitä tavataan Mongoliaan saakka ulottuvalla alueella Keski-Aasiassa. Suomessa laji havaittiin vuonna 2014 Turun seudulla.
Hietasisiliskon pituus kuonosta hännänpäähän voi pisimmillään olla 25 senttimetriä, Suomessa ehkä vähän vähemmän. Se on rakenteeltaan tavallista sisiliskoa huomattavasti tanakampi, ja sen pää on suhteellisen iso ja raskasrakenteinen, etenkin koirailla. Selässä erottuu tavallisesti selvä, kapeiden suomujen muodostama nauha. Useimpien eläinten, myös poikasten, kyljissä näkyy rengastäpliä. Koiraat ovat pohjaväriltään vihreitä, naaraat ruskeita.
Hietasisiliskot elävät erilaisilla kuivilla elinpaikoilla, kuten kasvillisuuden peittämissä rantojen hiekkakinoksissa ja hietanummilla. Ne syövät hyönteisiä ja myös erilajisten sisiliskojen poikasia. Toisin kuin sisilisko, hietasisilisko munii munia (4-14 kpl), jotka se hautaa hiekkakinokseen, auringon haudottaviksi. Liskot alkavat lisääntyä 3–4-vuotiaina. Talven ne horrostavat kaivamassaan kolossa. Ruotsissa on havaittu 19-vuotiaaksi elänyt hietasisilisko.
Vuonna 2014 hietasisiliskoja löydettiin Varsinais-Suomesta.[2] Suomen lähialueilla sitä tavataan muun muassa Venäjän Karjalassa, Baltiassa ja Ruotsissa. Hietasisiliskolla on noin kymmenen alalajia: Karjalassa tavattu lisko on eri alalajia kuin Suomesta löydetty.
Hietasisilisko (Lacerta agilis) on suurimpaan osaan Eurooppaa levinnyt sisiliskolaji. Pohjoisrajana on Etelä- ja Luoteis-Englanti ja Skandinavian eteläosat. Laji puuttuu Iberian niemimaalta. Idässä sitä tavataan Mongoliaan saakka ulottuvalla alueella Keski-Aasiassa. Suomessa laji havaittiin vuonna 2014 Turun seudulla.
Hietasisiliskon pituus kuonosta hännänpäähän voi pisimmillään olla 25 senttimetriä, Suomessa ehkä vähän vähemmän. Se on rakenteeltaan tavallista sisiliskoa huomattavasti tanakampi, ja sen pää on suhteellisen iso ja raskasrakenteinen, etenkin koirailla. Selässä erottuu tavallisesti selvä, kapeiden suomujen muodostama nauha. Useimpien eläinten, myös poikasten, kyljissä näkyy rengastäpliä. Koiraat ovat pohjaväriltään vihreitä, naaraat ruskeita.
Hietasisiliskot elävät erilaisilla kuivilla elinpaikoilla, kuten kasvillisuuden peittämissä rantojen hiekkakinoksissa ja hietanummilla. Ne syövät hyönteisiä ja myös erilajisten sisiliskojen poikasia. Toisin kuin sisilisko, hietasisilisko munii munia (4-14 kpl), jotka se hautaa hiekkakinokseen, auringon haudottaviksi. Liskot alkavat lisääntyä 3–4-vuotiaina. Talven ne horrostavat kaivamassaan kolossa. Ruotsissa on havaittu 19-vuotiaaksi elänyt hietasisilisko.
Vuonna 2014 hietasisiliskoja löydettiin Varsinais-Suomesta. Suomen lähialueilla sitä tavataan muun muassa Venäjän Karjalassa, Baltiassa ja Ruotsissa. Hietasisiliskolla on noin kymmenen alalajia: Karjalassa tavattu lisko on eri alalajia kuin Suomesta löydetty.
.jpg)
