Suosypressit (Taxodium)[2] on havupuusuku sypressikasvien (Cupressaceae) heimossa. Suvun lajit ovat soisilla ja tulvaisilla alueilla eläviä puita. Suosypressit ovat yleensä kesä- tai kausivihantia ja pudottavat lehtensä pohjoisilla alueilla talveksi ja joillakin eteläisillä alueilla kuivan kauden ajaksi. Ne voivat tosin suotuisessa ilmastossa olla myös ainavihantia. Suosypressit viihtyvät parhaiten soilla ja joenrannoilla alle 50 metrin korkeudessa merenpinnasta, mutta saattavat kasvaa 500 metrin korkeudessakin.[3]
Suosypressit ovat kausivihantia tai puoliainavihantia puita. Ne voivat kasvaa suurimmillaan noin 50 metrin korkeuteen, mutta jäädä karuilla soilla hyvinkin pieniksi. Rungon läpimitta voi olla 2–3 metriä, suotuisissa oloissa varsinkin meksikonsuosypressillä selvästi enemmänkin.[1] Suurimman tunnetun yksilön, Árbol del Tulen runko on noin 11 metriä paksu.[4] Puiden latvukset ovat yleensä nuorena kartiomaisia, mutta leviävät vanhempana epäsäännöllisiksi. Varsinkin veden äärellä kasvavilla puilla runko usein levenee huomattavasti läheltä tyveä.[1]
Lehdet ovat asettuneet kierteisesti versoissa, joillakin lajeilla ne ovat vaakatasoon kaksirivisesti kääntyneet.[3] Lehdet ovat neulasmaiset ja yleensä 4–15 millimetriä pitkät.[3] Lehtien ilmaraot ovat yleensä lehden alapinnalla. Puut ovat tuulipölytteisiä ja yksikotisia. Pyöreät kävyt ovat 1,5–4 cm halkaisijaltaan. Kävyt kypsyvät ja hajoavat vapauttaen siemenet alle vuoden sisällä hedelmöityksestä. Siemenet ovat siivettömiä.[1]
Suosypressit ovat yleensä kausi- tai kesävihantia, pudottaen lehtensä talven tai kuivan kauden ajaksi ilmastosta riippuen, mikä on suhteellisen harvinaista havupuiden keskuudessa. Kaikista tunnetuista noin 70:stä havupuusuvusta vain sypressikasvien suosypressit, deltasypressit, kiinanpunapuut, sekä mäntykasvien lehtikuuset ja kultalehtikuuset ovat kesävihantia, kaikkien muiden sukujen ollen ainavihantia. Lehtien ruskaväri vaihtelee kirkkaan punaisesta oranssiin. Kuten sypressikasvien tapauksessa yleensäkin, pudottaessaan lehtensä suosypressit myös pudottavat kokonaisia lyhytversoja lehtineen.[1]
Yksi suosypressien ja deltasypressien erityispiirre ovat ainutlaatuiset vaakajuurista suoraan ylöspäin kasvavat maanpäälliset juuret, jotka muodostavat stalagmiitteja muistuttavia puumuodostelmia. Suosypressit kasvattavat maanpäällisiä pystysuoria juuria yleensä vain kasvaessaan veden äärellä. Tutkijat eivät ole yhtä mieltä näiden juurten tarkoituksesta; toisten mielestä ne auttavat kasvin kaasujen vaihtoa vetisessä maaperässä, toisten mielestä ne ainoastaan tukevat puuta tulvien aikana.[5]
Floridansuosypressin tyvestään laajentunut runko ja pystyjä juuria.
Meksikonsuosypressin kampamaisen kaksirivisesti asettuneita lehtiä.
Floridansuosypressin muunnoksen var. imbricarium lehdet kasvavat rangan myötäisesti.
Floridansuosypressin muunnoksen var. imbricarium hedekukinnot kehittyvät ennen lehteviä lyhytversoja.
Floridansuosypressin nuori käpy. Kävyt hajoavat kypsyttyään.
Floridansuosypressin taimi, jolla on kuusi sirkkalehteä.
Suosypressien suku (Taxodium) kuuluu sypressikasvien heimoon, suvun mukaan nimettyyn alaheimoon Taxodioideae. Suosypressien lähimmät sukulaiset ovat deltasypressit (Glyptostrobus),[2] jotka muistuttavat suuresti suosypressejä niin ulkoisilta ominaisuuksiltaan kuin ekologialtaankin. Lisäksi samaan alaheimoon kuuluvat sugit (Cryptomeria). Punapuita (alaheimo Sequoioideae) on perinteisesti pidetty lähisukulaislajeina ulkoisten tekijöiden perusteella, ja punapuu (Sequoia sempervirens) luokiteltiinkin alun perin 1800-luvulla suosypressiksi nimellä Taxodium sempervirens.[6] Geneettisten tutkimusten perusteella punapuut eivät ole kuitenkaan erityisen läheistä sukua suosypresseille.[7]
Suvussa katsotaan auktorista riippuen olevan 1–3 elävää lajia. Floridansuosypressi (Taxodium distichum) on suvun yleisesti tunnistettu tyyppilaji. Lisäksi useimmat tutkijat tunnistavat meksikonsuosypressin (Taxodium mucronatum) omana lajinaan, mutta eräät tutkijat luokittelevat sen floridansuosypressin muunnokseksi, nimellä Taxodium distichum var. mucronatum. Laji Taxodium ascendens luokitellaan myös joskus omaksi lajikseen, mutta monet tutkijat pitävät sitä floridansuosypressin muunnoksena Taxodium distichum var. imbricatum.[1] Näiden lajien lisäksi on joitakin vain fossiileista tunnettuja esihistoriallisia lajeja, kuten eoseenikautinen Taxodium dubium. Fossiilisten lajien luokittelua monimutkaistaa se, että fossiilisena suosypressien jäänteitä on joskus hankala erottaa sukulaistensa samankaltaisten deltasypressien tai punapuiden jäänteistä.
Suosypressit viihtyvät kostealla subtrooppisella ja lämpimänlauhkealla alueella. Suosypressit ovat Köppenin ilmastoluokituksessa lähinnä kostean subtrooppisen ilmaston Cfa kasveja, mutta niitä kasvaa harvemmin muun muassa myös lämminkesäisen, kostean ja mantereisen Köppenin tyypin Dfa alueella.[8] Kaikki suvun nykyiset lajit kasvavat kotoperäisenä Pohjois-Amerikassa.[3]
Floridansuosypressi (Taxodium distichum)[2] esiintyy laajalla alueella Yhdysvalloissa niinkin pohjoisesta kuin Etelä-Illinoisista ja Indianasta Texasiin, Delawarenlahden eteläosista Floridaan. Taxodium ascendens puolestaan kasvaa luonnonvaraisena suppeammalla alueella Pohjois-Carolinasta Kaakkois-Louisianaan.
Meksikonsuosypressi (Taxodium mucronatum)[2] esiintyy keskisestä koilliseen Meksikoon, sekä eteläisessä Texasissa. Se sietää huomattavasti enemmän kuivuutta kuin suvun muut lajit.
Suosypressien suvun historian katsotaan ulottuvan ainakin eoseenikaudelle, noin 54 miljoonan vuoden päähän. Lisäksi suosypresseille selvästi sukua olevia Taxodioideae-alaheimon fossiileita on löydetty jo liitukaudelta. Suosypressien levinneisyys on ollut menneinä aikoina huomattavasti nykyistä, reliktistä Pohjois-Amerikkaan rajoittunutta levinneisyyttä laajempi. Suvun fossiilisia ja subfossiilisia jäänteitä on löydetty Aasiasta ja Euroopasta.
Euroopassa suosypressejä kasvoi ainakin vielä 8 miljoonaa vuotta sitten; Unkarin Bükkábrányn avolouhostyypisen ruskohiilikaivoksen alimmalta tasolta löydettiin vuonna 2007 noin 8 miljoonaa vuotta vanha mioseenikautinen metsä. Suosypressien 2–3 m paksuja runkoja löytyi 16 kappaletta. Puiden on arveltu olleen noin 30–40 metriä korkeita ja yli 300 vuotta vanhoja jäädessään tulvan tuoman lietekerroksen alle. Puut eivät mädäntyneet, vaan muumioituivat hapettomissa oloissa. Toisin kuin niitä ympäröivä aines, suosypressien rungot eivät olleet muuttuneet hiileksi, vaan olivat löydettäessä edelleen ruskeaa puuainesta.[9]
Suosypressit (Taxodium) on havupuusuku sypressikasvien (Cupressaceae) heimossa. Suvun lajit ovat soisilla ja tulvaisilla alueilla eläviä puita. Suosypressit ovat yleensä kesä- tai kausivihantia ja pudottavat lehtensä pohjoisilla alueilla talveksi ja joillakin eteläisillä alueilla kuivan kauden ajaksi. Ne voivat tosin suotuisessa ilmastossa olla myös ainavihantia. Suosypressit viihtyvät parhaiten soilla ja joenrannoilla alle 50 metrin korkeudessa merenpinnasta, mutta saattavat kasvaa 500 metrin korkeudessakin.
.jpg)
.jpg)
