Kuusamakasvit (Caprifoliaceae, synonyyminä mm. Loniceraceae) on Dipsacales-lahkoon kuuluva kasviheimo. Siihen kuuluu 220–330 lajia, jotka jaetaan 5–11 sukuun. Useimmat niistä elävät luonnonvaraisina pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, etenkin Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Kuusamakasveja kasvatetaan paljon myös koristekasveina. Kuusamakasvien kukat ovat kellomaisia ja usein hyvän tuoksuisia, hedelmä on usein pyöreä marja.
Heimon rajauksesta on eri mielipiteitä; esimerkiksi vanamokasvit ovat joidenkin tutkijoiden mukaan osa kuusamakasveja, toisten mukaan oma heimonsa Linnaeaceae.[3] Ennen on kuusamakasvien heimoon luettu myös seljat, heidet ja tesmayrtit,[4] jotka nykyisessä luokituksessa muodostavat erillisen tesmayrttikasvien (Adoxaceae) heimon.
Kaikessa laajuudessaan kuusamakasvien heimo käsittää nykyään seitsemän alaheimoa.[2]
Alaheimoon kuuluvat vuohenkuusamat (Diervilla) ja kotakuusamat (Weigela). Ne ovat pensaita, joiden kukissa on mesiäinen teriön tyvellä, karvaiset heteenpalhot, kahdesta emilehdestä muodostunut yhdislehtinen sikiäin, paljon siemenaiheita ja liiteluomaisesti avautuva nokkamainen hedelmä. Suvuissa on yhteensä 16 lajia, jotka kasvavat Itä-Aasiassa ja Yhdysvaltain kaakkoisosassa.[2]
Kasvit ovat pensaita, joskus puita. Lehdet ovat ehytlaitaiset, sulka- tai kourasuoniset. Kukassa on pieni verhiö, neljä tai tavallisemmin viisi hedettä, joiden palhot ovat kaljuja, ja kolmesta tai harvemmin neljästä emilehdestä muodostunut yhdislehtinen sikiäin. Joskus vain osa emilehdistä on fertiilejä, ja kutakin emilehteä kohden on yhdestä kahdeksaan siemenaihetta. Hedelmä on marjamainen (kuusamat) tai luumarjamainen (lumimarjat).[2]
Alaheimo kasvaa pääasiassa pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, erityisesti Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikan itäosassa. Lajeja on yhteensä 220, ja ne luokitellaan viiteen sukuun kuuluviksi. Eniten lajeja on kuusamien suvussa (Lonicera), siinä on 180 lajia.[2]
Alaheimon suvut:[5]
Alaheimoon kuuluu pääasiassa pensaita, kun taas eräät lajit ovat enemmän tai vähemmän ruohovartisia. Kukissa on neljä- tai kuusilehtinen ulkoverhiö (epicalyx), ja uloin terälehti on mettä erittävä ja turvonnut. Heteenpalhot ovat karvaisia. Hedelmä on usein muuntuneen verhiön ja/tai kukan suojusten suojaama. Alaheimossa on kuusi sukua ja 32 lajia, jotka ovat levinneet sirkumboreaalisesti (vanamot), Meksikoon (Abelia) ja Kiinaan ja Japaniin (viisi sukua).[2]
Suvut:[6]
Suvun Zabelia neljä lajia ovat pensaita ja kasvavat Keski-Aasiassa Tienšanin vuoristossa ja Kauko-Idässä. Lehdet ovat ehytlaitaisia, ja kanta on turvonnut ja peittää hankasilmun. Ulkoverhiössä on kuusi tai 14 lehteä. Mesiäinen koostuu neljästä tiiviistä karvarivistä.[7]
Alaheimon kasvit ovat rotevia monivuotisruohoja, joilla on eteerisiä öljyjä. Varret ovat onttoja. Lehdet sijaitsevat vastakkaisesti ja lehtipari on kasvanut kannoistaan yhteen. Lehdet ovat piikkisiä tai pariosaisia, harvoin ehytlaitaisia, ja kourasuonisia. Kukinto koostuu perättömistä ja kiehkuraisista viuhkoista. Kukissa on 12-särmäinen ulkoverhiö, ja kukat ovat vahvasti vastakohtaisia. Verholehtiä on neljä, ja hedeparit kiinnittyvät teriötorveen eri korkeuksille. Siemenissä on kirjava endospermi.[2]
Alaheimossa on kaksi tai kolme sukua (mm. kiehkuriot Morina) ja 13 lajia. Levinneisyys ulottuu hajanaisesti Balkanilta Keski-Aasiaan ja Kiinaan.[2]
Alaheimo on entinen heimo virmajuurikasvit (Valerianaceae), ja sen edustajat ovat usein pahanhaluisia ruohoja, joilla on vastakkaiset ja toisinaan pareittain toisiinsa kiinni kasvaneet lehdet ja melko pienet kukat. Toisinaan kasvit ovat kaksikotisia, jolloin hede- ja emikukat sijaitsevat eri kasviyksilöissä. Kukinto on viuhkomainen. Yhdislehtinen teriö on enemmän tai vähemmän säteittäinen, ja kukassa on tukilehtiä, muttei ulkoverhiötä. Verhiö on pieni, ja uloin terälehti on tavallisesti kannuksellinen. Heteitä on yhdestä viiteen, tavallisesti kuitenkin kolme. Hedelmä on verhiön suojaama.[2]
Alaheimoon kuuluu 17 sukua ja 315 lajia, jotka kasvavat pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, erityisesti Välimerenmaissa, ja Etelä-Amerikan Andeilla, missä kasvaa puolet alaheimon lajeista. Runsaslajisimmat suvut ovat virmajuuret (Valeriana) ja vuonankaalit (Valerianella). Edellisessä on 200 lajia, jälkimmäisessä 80.[2]
Virmajuurikasvisuvut:[8]
Alaheimoa on aiemmin pidetty omana purtojuurikasvien heimona (Dipsacaceae). Siihen kuuluu ruohoja, jotka voivat olla joskus pensasmaisia. Lehdet ovat vastakkaisasentoisia. Kukinto on tavallisesti mykerömäinen ja suojuslehdellinen. Kukat ovat enemmän tai vähemmän vastakohtaisia, ja niissä on hyvin kehittynyt ulkoverhiö. Hedelmä on kuiva ja yksisiemeninen.[2]
Alaheimon 11 sukua ja 290 lajia kasvaa Euraasiassa Pohjois-Euroopasta Malaijien saaristoon asti, Pohjois- ja Itä-Afrikassa. Erityisen runsaasti lajeja on Välimerenmaissa. Runsaslajisimpia sukuja ovat törmäkukat (Scabiosa, 80 lajia), kirahvinkukat (Cephalaria, 65 lajia) ja ruusuruohot (Knautia, 60 lajia).[2]
Suvut:[9]
Kuusamakasvit (Caprifoliaceae, synonyyminä mm. Loniceraceae) on Dipsacales-lahkoon kuuluva kasviheimo. Siihen kuuluu 220–330 lajia, jotka jaetaan 5–11 sukuun. Useimmat niistä elävät luonnonvaraisina pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, etenkin Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Kuusamakasveja kasvatetaan paljon myös koristekasveina. Kuusamakasvien kukat ovat kellomaisia ja usein hyvän tuoksuisia, hedelmä on usein pyöreä marja.
Heimon rajauksesta on eri mielipiteitä; esimerkiksi vanamokasvit ovat joidenkin tutkijoiden mukaan osa kuusamakasveja, toisten mukaan oma heimonsa Linnaeaceae. Ennen on kuusamakasvien heimoon luettu myös seljat, heidet ja tesmayrtit, jotka nykyisessä luokituksessa muodostavat erillisen tesmayrttikasvien (Adoxaceae) heimon.
.1.jpg)
