Säkenepuukasvit (Caryocaraceae) on pieni trooppinen kasviheimo koppisiemenisten Malpighiales-lahkossa.
Säkenepuukasvit ovat puita tai pensaita, joilla on vastakkainen tai kierteinen lehtiasento. Lehdet ovat kolmilehdykkäisiä, lehdykät enemmän tai vähemmän nivelikkäitä, tavallisesti sahalaitaisia. Lehdet ja lehdykät ovat korvakkeellisia. Kukinnot ovat varsipäätteisiä ja terttumaisia. Kukkaperät ovat nivelikkäitä, kukat kookkaita, yli viiden cm:n levyisiä. Terälehdet ovat alhaalta yhteenkasvaneita tai muodostavat karisevan kalyptran. Heteitä on paljon, ja ne ovat tyvestään yhtyneitä ja kiinnittyvät teriöön. Palhot ovat hyvin pitkiä, kärjestään nystyjen tai rakkojen peittämiä; ponnet kiinnittyvät niihin tyvestään. Sisimmät heteet ovat muuttuneet toimimattomiksi joutoheteiksi, joiden juurella on toisinaan mesiäinen. Yhdislehtinen sikiäin voi olla jopa 20 emilehden muodostama ja siinä on pohjaistukat, joissa on yksi siemenaihe kutakin emilehteä kohti. Hedelmä on luumarja, jonka kivi hajoaa yksisiemenisiksi osiksi. Siemen on munuaisenmuotoinen ja siinä on suuri arpi (hilum). Siemenkuoressa on toisinaan tuuletussolukkoa (aerenkyymiä). Hedelmiä käytetään kalamyrkkyinä. – Säkenepuukasvit ovat lepakkopölytteisiä.[1]
Säkenepuukasvit ovat trooppisen Amerikan ja erityisesti Amatsonin alueen lajeja.[2]
Heimossa on kaksi sukua ja 27 lajia, joista 18 kuuluu sukuun Anthodiscus. Toinen suku on säkenepuut (Caryocar). Suvut lienevät kehittyneet erilleen noin 56 miljoonaa vuotta sitten. Aikaisemmin heimoa on pidetty teekasvien (Theaceae) sukulaisena.[3]
Säkenepuukasvit (Caryocaraceae) on pieni trooppinen kasviheimo koppisiemenisten Malpighiales-lahkossa.
