Vuonankaali eli rantavuonankaali eli mache[2] (Valerianella locusta, syn. V. olitoria) on yksivuotinen, ruohovartinen kasvi, joka kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Se on kaksihaarainen, ja sen lehdet ovat pienehköjä. Litteä kukinto koostuu mykerömäisistä osakukinnoista. Vuonankaalia kasvaa eteläisintä ja pohjoisinta osaa lukuun ottamatta koko Euroopassa, ja se on levinnyt myös Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Uuteen-Seelantiin. Laji viihtyy erityisesti alavilla hiekka- ja kalkkimailla, ja sitä käytettiin salaattina jo Rooman valtakunnassa.
Vuonankaali kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Kasvi on kaksihankahaarainen ja kalju. Kasvin ruodittomien, pienehköjen lehtien lapa vaihtelee muodoltaan vastapuikeasta pitkulaiseen. Varren alaosassa lehtilavat ovat leveitä, tylppiä ja ehytlaitaisia, yläosassa soikeita ja harvaan hammaslaitaisia. Litteä kukinto on kerrannaisviuhko, jonka osakukinnot ovat mykerömäisiä. Kukinnon vihreät tukilehdet ovat kukintoa pitempiä ja muodoltaan pitkulaisia ja tylppiä. Pienet, sinertävät tai punertavat kukat ovat kaksineuvoisia. Kukkien verhiönliuskat puuttuvat tai ovat hyvin pieniä. Suomessa vuonankaali kukkii keväällä touko-kesäkuussa. Kellertävät hedelmät on 1,5–2,5 mm pitkiä, karvaisia tai joskus harvakarvaisia pohjuspähkylöitä. Pähkylät ovat litteähköjä, pituutensa levyisiä tai leveämpiä, sekä kolmiuurteisia.[3][4]
Vuonankaalin päälevinneisyysalue ulottuu Pyreneiltä ja Isosta-Britanniasta Norjan ja Ruotsin eteläosiin, Länsi-Puolaan, Ukrainaan ja Etelä-Venäjälle, jossa lajin levinneisyys rajoittuu Kaukasuksen alueelle. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Etelä-Ranskaan ja -Italiaan, Pohjois-Kreikkaan sekä Romaniaan. Satunnaisesti lajia kasvaa Pyreneiden niemimaalla, Marokossa, Bulgariassa, Turkissa, Baltian maissa, Keski-Ruotsissa, Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Färsaarilla. Tulokkaana laji on levinnyt Pohjois-Amerikan itäosiin sekä paikoin myös länsirannikolle. Vuonankaalia tavataan myös paikoin Etelä-Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa.[5]
Suomessa vuonankaalia kasvaa alkuperäislajina Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Muualla maassa sitä on tavattu harvinaisena uustulokkaana.[4] Ahvenanmaalla laji on harvinaistunut viime vuosikymmeninä.[6]
Vuonankaali viihtyy etenkin alavilla hiekka- ja kalkkimailla, kuten pelloilla, joutomailla, kallioilla ja dyyneillä.[3] Suomessa sen tyypilliset kasvupaikat ovat merenrantaniityt, rakkolevävallit, merenrantakallioiden niittyjuonteet. Tulokkaana sitä on tavattu ratapihoilla.[4]
Vuonankaali on ikivanha salaattikasvi, jota viljeltiin jo Rooman valtakunnassa.[2] Vuonankaalin talvehtivaa lehtiruusuketta voi syödä keväällä salaatin tapaan. Vuonankaalia myös viljellään ja sitä myydään sen kauppanimellä mâche, joka on kasvin ranskankielinen nimi.[5] Vuonankaalin maku on miedon pähkinäinen.[2]
Vuonankaali eli rantavuonankaali eli mache (Valerianella locusta, syn. V. olitoria) on yksivuotinen, ruohovartinen kasvi, joka kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Se on kaksihaarainen, ja sen lehdet ovat pienehköjä. Litteä kukinto koostuu mykerömäisistä osakukinnoista. Vuonankaalia kasvaa eteläisintä ja pohjoisinta osaa lukuun ottamatta koko Euroopassa, ja se on levinnyt myös Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Uuteen-Seelantiin. Laji viihtyy erityisesti alavilla hiekka- ja kalkkimailla, ja sitä käytettiin salaattina jo Rooman valtakunnassa.
