Cactoidae on suurin kaktuskasvien heimon (Cactaceae) alaheimoista.
Alaheimon kasvit vaihtelevat suuresti ulkonäöltään (habitukseltaan); alaheimoon kuuluu puumaisia, pensasmaisia, mätästäviä, kiipeileviä ja päällyskasveina kasvavia (epifyyttisiä) kaktuksia. Niiden juuret ovat rihmamaisia tai mukulamaisia. Varret eivät tavallisesti ole nivelikkäitä ja ovat muodoltaan pallomaisia tai pylväsmäisiä (ja kaikkea siltä väliltä), pitkittäisuurteisia tai kyhmyisiä. Verson osa, johon kukat kehittyvät, voi olla erilaistunut ja erottuu tällöin kasvullisesta varren osasta; sitä sanotaan kefalioksi. Lehdet ovat alaheimon kasveilla hyvin surkastuneita tai puuttuvat kokonaan, eikä Opuntioideae-alaheimolle tyypillisiä väkäskarvoja (glokidioita) esiinny. Kukat ovat Cactoideae-alaheimossa perättömiä ja päivisin tai öisin kukkivia. Kukkapohjus on emin vartalon ympäriltä (perikarpelli) suomuinen tai paljas. Pohjuksen maljamainen osa on lyhyt tai pidentynyt. Hedelmät ovat avautumattomia tai avautuvia, meheviä tai kuivia sekä kooltaan ja muodoltaan vaihtelevia. Siemenet ovat niin ikään vaihtelevanlaisia, läpimitaltaan 0,4–5 mm, toisinaan lisäkkeellisiä, ja niiden kuori (testa) on rakenteeltaan vaihteleva.[1]
Cactoideae-alaheimon kasveja tavataan suurimmassa osassa Uutta maailmaa. Yksi laji, hiuskorallikaktus (Rhipsalis baccifera), on levinnyt myös Afrikkaan, Madagaskariin ja Intian valtameren saarille Sri Lankaa myöten.[1]
Cactoideae-alaheimossa on seuraavat yhdeksän tribusta:[2]
Myöhemmissä kladistisissa tutkimuksissa on tultu siihen tulokseen, että eteläamerikkalainen suku Blossfeldia on alaheimon alkukantaisin ja muodostaa evolutiivisessa puussa (kladogrammissa) ensimmäisenä eroavan haaran alaheimossa Cactoideae. Siksi sille on annettu oman tribuksen asema, Blossfeldieae.[3] Em. tribusjaossa se on sisällytetty Notocacteae-tribukseen.
Cactoidae on suurin kaktuskasvien heimon (Cactaceae) alaheimoista.
