Kullero eli niittykullero (Trollius europaeus) on näyttävä, Euraasiassa kasvava keltakukkainen leinikkikasvi (Ranunculaceae). Suomessa laji on yleinen. Kullero on Lapin maakuntakukka.[1]
Pohjois-Suomessa kulleroa on kukkimisajankohtansa takia kutsuttu myös kansanomaisin nimin juhannuskukka ja juhannuspumpula.[2]
Monivuotinen kullero kasvattaa pystyn, 30–60 cm pitkän, kaljun varren. Varsi on useimmiten haaraton. Juurakko on pysty. Aluslehdet ovat pitkäruotisia ja vanhat ruodit säilyvät säikeinä varren tyvellä. Aluslehtien lapa on 7–15 cm leveä, hieman pituuttaan leveämpi ja tavallisesti viisijakoinen- tai osainen. Lavan tyveen saakka ulottuvat liuskat ovat 3–6-hampaisia. Varsilehdet ovat aluslehtiä lyhyempiruotisia ja lehden lapa vähempi- ja kapeampiliuskainen. Ylimmät varsilehdet ovat ruodittomia. Kulleron kukat ovat yksittäin tai kukinto on kaksi- tai kolmikukkainen viusko. Keltainen kukka on iso, litteähkö "pallo", joka on halkaisijaltaan 2–5 cm. Pallomaisuutta lisäävät varsinaisia terälehtiä ympäröivät terälehtimäiset verholehdet. Niitä on noin kymmenen kappaletta ja ne ovat heleänkeltaisia, 1,5–2,5 cm pitkiä, kuperia ja noin heteiden pituisia. Myös terälehtiä on kymmenkunta, ja ne ovat litteitä, kapeita mesilehtiä. Etelä-Suomessa kullerot aloittavat kukintansa toukokuussa, Lapissakin viimeistään juhannuksena tai heinäkuun alussa. Hedelmä on 7–10 mm pitkä tuppilo, joita on runsaasti. Tuppilon ota on yli 1 mm:n pituinen. Leinikkikasvien tapaan myös kullero on myrkyllinen.[3][4]
Kulleron kukka aukeaa vasta lakastumisen alkaessa. Koska kukka vaatii ristipölytyksen, pölyttävien hyönteisten on osattava tunkeutua sulkeutuneeseen kukkaan. Kulleron pölyttämiseen ovat erikoistuneet juurikärpästen heimoon (Anthomyiidae) kuuluvat pienet, neljän millin mittaiset kullerokärpäset (Chiastocheta). Kullerokärpäset paitsi imevät kulleron mettä, myös parittelevat kullervon kukassa ja munivat siihen. Toukat syövät osan kulleron kukan tuottamista siemenistä.[5]
Kulleroa tavataan Euroopassa laajalla alueella Alpeilta läpi Itä-Euroopan aina Uralille saakka. Pohjois-eteläsuunnassa lajia tavataan Keski-Italiasta ja Balkanilta Fennoskandian pohjoisosiin. Lisäksi sitä kasvaa muun muassa Skotlannissa ja Pyreneiden vuoristossa. Levinneisyysalue jatkuu Aasian puolella Keski-Siperiaan saakka. Kulleroa tavataan paikoitellen myös Kiinassa.[4]
Suomessa kullero on yleinen Pohjois-Suomessa Oulu–Kuusamo-linjan pohjoispuolella, sekä toisaalta Etelä-Hämeessä ja Järvi-Suomen eteläosissa. Muualla Suomessa laji on harvinainen ja se puuttuu lähes kokonaan Ahvenanmaalta, Keski- ja Etelä-Pohjanmaalta sekä Satakunnasta.[5][6]
Kullero kasvaa lehdoissa, lehto- ja lettokorvissa, kosteilla niityillä, tulvapensaikoissa, tunturien rinneniityillä ja tunturikoivikoissa. Lajia tavataan myös puutarha- ja viljelyskarkulaisena asutuksen läheisyydessä.[3] Keski- ja Etelä-Euroopassa se on vuoristojen kasvi.[7] Alpeilla sitä tavataan yli 3000 metrin korkeuteen asti.[7][8]
Kulleroa on käytetty jo pitkään puutarhojen koristekasvina ja leikkokukkana.[4]
Kirjallisuudessa kullero esiintyy muun muassa Aaro Hellaakosken runokokoelmaan Jääpeili (1928) sisältyvässä tunnetussa runossa Keväinen junamatka.[9]
Kullero eli niittykullero (Trollius europaeus) on näyttävä, Euraasiassa kasvava keltakukkainen leinikkikasvi (Ranunculaceae). Suomessa laji on yleinen. Kullero on Lapin maakuntakukka.
Pohjois-Suomessa kulleroa on kukkimisajankohtansa takia kutsuttu myös kansanomaisin nimin juhannuskukka ja juhannuspumpula.
