Liskokalat[2] eli sisiliskokalat (Synodontidae) on auloppikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kaikista lämpimistä valtameristä.
Varhaisimmat liskokalojen heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu mioseenikaudelle. Heimo jaetaan 2 alaheimoon, 4 sukuun ja 57–70 lajiin. Aikaisemmin heimoon luettiin kuuluvaksi suku Bathysaurus, joka sittemmin on erotettu omaksi heimokseen Bathysauridae. Kooltaan liskokalallajit voivat saavuttaa suurimmillaan 45–70 cm:n pituuden. Ruumiinrakenteeltaan ne ovat pitkänomaisia ja sylinterimäisiä, liskomaisia kaloja. Tyypillisiä piirteitä ovat suuri suu, jossa on useita pienikokoisia hampaita, lyhyehkö ja korkeahko selkäevä ja rasvaevä. Väritykseltään heimon lajit ovat tyypillisesti kirjavia. Ne voivat olla ruskeita, hopeanharmaita tai punaisia, punaisin, keltaisin, sinisin tai tummin laikuin tai täplin. Harpadon-suvun lajeilla ei ole suomuja. Toisin kuin useilla muilla auloppikaloilla, liskokaloilla on erilliset koiras- ja naarassukupuolet eivätkä ne ole hermafrodiitteja.[1][3][4][5]
Liskokalalajeja tavataan Atlantista, Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä lämpimistä ja lauhkeista vesistä. Toisinaan Harpadon-suvun lajeja tavataan myös murtovesistä. Liskokalat elävät tyypillisesti matalissa rantavesissä ja syvimmillään noin 300 metrin syvyydessä meren pinnasta. Heimon kalat elävät lähellä hiekka- tai mutapohjia tai koralliriutoilla usein pareittain. Liskokalat ovat ahnaita peroja, jotka saalistavat pienempiä kaloja ja äyriäisiä. Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa kalastetaan Harpadon-suvun lajeja ruokakaloiksi, mutta ne eivät ole taloudellisesti erityisen merkittäviä.[1][3][4][5]
Liskokalat eli sisiliskokalat (Synodontidae) on auloppikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kaikista lämpimistä valtameristä.
