Pinja (Pinus pinea) on mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, jonka alkuperäistä esiintymisaluetta on Etelä-Eurooppa. Pinjan syötäviä siemeniä on käytetty hyödyksi jo esihistoriallisilta ajoilta. Sitä käytetään nykyisin myös koristekasvina ja voidaan kasvattaa bonsai-puuna.
Pinja voi kasvaa 25 metriä korkeaksi mutta jää useimmiten 12–20 metrin mittaiseksi. Puun kasvutavalle on tyypillistä sateenvarjon muoto, jossa lyhyen rungon päässä on leveä tasaisesti kaartuva tai lähes tasainen latvus. Kävyt ovat 8–15 cm pitkiä, ja siementen valmistuminen kestää 36 kuukautta. Siemenet ovat suuria, vaaleanruskeita ja 2 cm pitkiä. Niissä on surkastunut 4–8 mm:n pituinen siipi, joka karisee herkästi pois. Siipi on tehoton tuulilevitykseen, ja siemeniä levittävätkin eläimet, kuten siniharakka (Cyanopica cyanus).
Pinja on alun perin kotoisin luultavasti Pyreneiden niemimaalta. Välimeren alueella sitä on kuitenkin kasvatettu siementen vuoksi jo niin kauan, että se on levinnyt luontoon, ja sitä pidetään usein alkuperäisenä lajina. Siemenillä on käyty myös kauppaa jo varhain. Noin vuodesta 1700 lähtien pinjoja on viety myös muille välimerenilmastoa muistuttaville alueille, kuten Kaliforniaan, Etelä-Afrikkaan ja Australiaan. Länsi-Euroopassa se voi selvitä Etelä-Skotlannissa saakka ja Yhdysvaltain itärannikolla New Jerseyssä saakka.[3]
Pinjansiemeniä syödään paitsi sellaisenaan, myös paahdettuina ja jauhettuina esimerkiksi pestokastikkeessa. Niiden makua pidetään erityisen hienostuneena.[4]
Pinja (Pinus pinea) on mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, jonka alkuperäistä esiintymisaluetta on Etelä-Eurooppa. Pinjan syötäviä siemeniä on käytetty hyödyksi jo esihistoriallisilta ajoilta. Sitä käytetään nykyisin myös koristekasvina ja voidaan kasvattaa bonsai-puuna.