Silverfish are primitive insects that were on earth before the cockroaches (Bochnak 1999).
Lepisma saccharina is considered a pest by many and there are many insecticide treatments to get rid of them (The Bug Clinic 2000, Caron 1997).
US Federal List: no special status
CITES: no special status
Silverfish are generally considered nuisance pests. They have no effect on human health. They usually do relatively little damage, but will feed on paper, book bindings, wallpaper, rayon drapes, starched cotton, linen, and silk (Washington State University 1997).
unknown
Common silverfish prefer to eat materials that come from plants because of the carbohydrates and protein. They eat foods such as glue, wallpaper paste, bookbindings, paper, photographs, starch in clothing, cotton, linen, and rayon fabric. They also eat damp textiles and organic material. Although they prefer organic material, they also eat non-organic material. This species also likes dried foods and human foods such as sugar, flour, and breakfast cereal. (The Bug Clinic 2000, Sanders 1999).
Silverfish are found commonly as human commensals worldwide. They are thought to be endemic to the Palearctic.
Biogeographic Regions: nearctic (Introduced ); palearctic (Introduced , Native ); oriental (Introduced ); ethiopian (Introduced ); neotropical (Introduced ); australian (Introduced )
Other Geographic Terms: cosmopolitan
Natural habitat is hidden in leaf litter, under rocks and logs, and in other natural crevices. When silverfish live indoors, they are most commonly found behind furniture, in books, near sinks or in basements. They prefer temperatures that are 70 to 80 degrees.
Habitat Regions: temperate ; terrestrial
Terrestrial Biomes: savanna or grassland ; forest ; rainforest ; scrub forest
Other Habitat Features: urban ; suburban ; agricultural
Silverfish are wingless insects that have a carrot-shaped, flat body with silver and grey scales. They are 0.8 - 1.9 cm long. They also have three tail-like appendages and two antennae on their head. Each of the tail-like appendages are almost as long their body. Two point to the sides, while the other one is in the middle, pointing backwards.
Range length: 0.8 to 1.9 cm.
Other Physical Features: ectothermic ; heterothermic ; bilateral symmetry
When silverfish mate, the male silverfish puts his sperm on a silk thread on the ground and then the female silverfish picks it up. The fertilized eggs are then laid in cracks and crevices. At a temperature of 22 - 27 degrees C, female silverfish can lay approximately 100 eggs in their lifetime. They lay one to three eggs at a time in small groups and may lay several eggs over a period of weeks. The eggs hatch in three to six weeks; the length of time depends on the temperature. Rate of growth also depends on temperature. Females do not have a certain season when they lay their eggs. They usually lay eggs in secluded places like behind books or closet shelves. After hatching, all the life stages are similar in appearance, except for their size. (Caron 1997, Washington State University 1997, Sanders 1999)
it lives in europe,north america and new zealand.
La xibiella (Lepisma saccharina), ye una especie d'inseutu tisanuru, orde güei día reclasificáu en dos, de los qu'esta especie ye del Zygentoma (Thysanura s.s.), de la familia Lepismatidae. Ye axilosu y con una fuerte fototaxa negativa (fuxe de la lluz), lo que fai rara la so observación. Esta tien un rellumu gris metálicu nel so cuerpu. Les lepismes viven de materies vexetales diverses, como mofu, papel, cartón[1] y alimentos amilosos (con almidón), como la cola d'enllibrar llibros o l'aprestu pa la ropa.
Pertenez a un grupu bien antiguu, los tisanuros, con restos fósiles de cerca de 400 millones d'años d'antigüedá. Los tisanuros son consideraos los inseutos verdaderos de traces más primitives, escareciendo primariamente de nales (n'otros inseutos esta falta ye la resultancia secundaria de la so perda evolutiva).[ensin referencies]
La llonxitú d'una xibiella, ensin incluyir les sos estremidaes, ye de cerca d'un centímetru. El rellumu metálicu del so cuerpu débese a les sos escames platiaes, qu'apaecen dempués de la so tercer muda. Les ninfes de les primeres fases o estadios son ablancazaes. Presenta dos llargues antenes na cabeza y otros trés apéndices asemeyaos na parte posterior, un filamentu caudal que ye en realidá'l décimu y últimu segmentu del abdome y dos cercos.
Dependiendo de la so condición de vida, una xibiella rique siquier cuatro meses pa ser un adultu, y dacuando puede riquir más de trés años. A temperatura ambiente, pue crecer nun añu. Puede vivir en cualquier llugar ente dos y ocho años d'edá. Una xibiella muda aprosimao ocho vegaes a lo llargo de la so vida; pero por cuenta de la so constante crecedera, pue camudar más de cuatro vegaes al añu. Cuando la temperatura ta ente 25 y 30 °C, la fema puede depositar alredor de cien güevos, preferiblemente en fendidures y resquiebres. Ye imposible pa una xibiella reproducise nun ambiente fríu y secu.
Vive en llugares mugorosos y escuros, más frecuentemente n'edificios vieyos, o ente llibros y papeles nes cases.
Los alimentos favoritos de la xibiella son los que contienen almidón o otros polisacáridos como la dextrina de los adesivos emplegaos na encuadernación de llibros, la xelatina de les fotografíes o la silicona.[2] Tamién el papel vieyu, zucre, pelos, caspia y suciedá. Pero nun va despreciar sustancies como algodón, llinu, seda, incluyida seda artificial, ya inclusive inseutos muertos o la so propia exocadarma (pelleya camudada). Lleváu pola so fame, una xibiella puede inclusive dase un caprichu con ropa de piel y texíos fechos con ciertes fibres artificiales. Sicasí, como munchos inseutos, ye capaz d'atayar la so actividá vital mientres dellos meses ensin sufrir dañu apreciable.
L. saccharina ye a dixerir la celulosa por cuenta de que ye a producir celulasa, una enzima que degrada la celulosa, cosa desaxeradamente rara nos animales; la inmensa mayoría de los animales herbívoros, inclusive los inseutos xilófagos (comedores de madera) tienen microorganismos simbióticos nel tubu dixestivu que faen esta dixestión. Namái conócense dos animales que son a producir celulasa, L. saccharina y el moluscu bivalvu marín denomáu Groma, Teredo navalis, que fura la madera.[3]
Por cuenta de la so naturaleza nocherniega, la fecundación de la xibiella namái se conoz de forma recién. Les xibielles nun copulen, sinón que'l machu produz un espermatóforu qu'apega colgante a un filu enterriáu qu'escuelga dende dalgún oxetu vertical. Conduz a la fema per aciu maniobres de cortexu a zarapicar col espermatóforu. La fema recuéyelo colos sos cercos y llévalu hasta l'abertura xenital, onde lo introduz y produzse la fecundación.
Unu de los depredadores naturales de la xibiella ye l'inseutu conocíu como forcadiella o berbesa (Forficula auricularia).
La xibiella (Lepisma saccharina), ye una especie d'inseutu tisanuru, orde güei día reclasificáu en dos, de los qu'esta especie ye del Zygentoma (Thysanura s.s.), de la familia Lepismatidae. Ye axilosu y con una fuerte fototaxa negativa (fuxe de la lluz), lo que fai rara la so observación. Esta tien un rellumu gris metálicu nel so cuerpu. Les lepismes viven de materies vexetales diverses, como mofu, papel, cartón y alimentos amilosos (con almidón), como la cola d'enllibrar llibros o l'aprestu pa la ropa.
Pertenez a un grupu bien antiguu, los tisanuros, con restos fósiles de cerca de 400 millones d'años d'antigüedá. Los tisanuros son consideraos los inseutos verdaderos de traces más primitives, escareciendo primariamente de nales (n'otros inseutos esta falta ye la resultancia secundaria de la so perda evolutiva).[ensin referencies]
Ar pesk-arc'hant (Lepisma saccharina) zo un amprevan ouesk ha diaskell en em blij en deñvalijenn. Tapet en deus an anv boutin-se diwar liv gris e gorf. Bevañ a ra ar pesked-arc’hant diwar an hidratoù karbon evel ar sukr pe an ampez. Alese o anv skiantel (gresianeg : saccharos, sukr).
En urzhad an Thysanura emaint ha bez' ez eus anezho abaoe 300 milion a vloavezhioù.
E-tro ur santimetr hed eo ar pesked-arc’hant, hep kemer e kont hirder o izili. Hir eo o spegoù, neudennek. Treid o deus war daou, tri, pe pevar eus o izili. Dont a ra skedoù metalek o c’horf eus ar skantoù arc’hant en em zispak en-dro dezho goude o zrede muzadenn.
Pevar miz a ya gant ur pesk-arc’hant evit dont d'e vent gour da nebeutañ. Diouzh e endro bevañ e c’hall e gresk gour padout betek tri bloaz avat. Gant gwrez ur gambr e c’hall dont d'e vent dindan bloaz. Bevañ a c’hall ober e kement lec’h zo, etre daou hag eizh vloaz. E-tro eizh gwech e vo muzet gant ur pesk-arc’hant a vev e vuhez penn-da-benn. Dre ma kresk dizehan e c’hall muzañ peder gwech ar bloaz avat. Dozviñ a c’hall ar barez e-tro ur c’hant vi bennak pa vez ar wrez war-dro 25° pe 30° Celsius. Dre vras e vo dozvet e frailhoù pe war tammoù paper. N'hall ket ar pesked-arc’hant gouennañ en un endro sec’h ha yen.
An danvezioù enno polisakaridoù, evel desktrin an danvezioù pegus, a ya d'ober ar boued a blij ar muiañ d'ar pesked-arc'hant : ar peg, keinoù al levrioù, al luc’hskeudennoù, ar sukr, ar blev, ar c'henn hag al lastez. Diouzh an tu all, ne raint ket fae kennebeut war danvezioù evel ar c’hoton, al lin, ar seiz hag ar gwiennoù kalvezadel pe war an amprevaned marv pe an ezrelegenn o deus taolet o-unan zoken.
E-pad mareoù kernez en em daolint war an danvezioù ler ha produioù savet diwar gwiennoù kalvezel. Gouest int da zioueriñ boued e-pad meur a viz, hep tamm gwall ebet evit e gorf.
Evel an Thermobia domestica e vev ar pesked-arc’hant e tiez-annez an dud. Kavet e vezont dindan ar yenerezioù, pe er privezioù tomm ma c’hallont bezañ degemeret e frailhoù pe c’haranoù al leur. Krignat levrioù, palennoù ha gwiadoù a blij dezho. Gwelloc’h eo ar meteier tommoc’h gant an Thermobia domestica avat ha kavet e vezont er poperezhioù m'en em vagont diwar ar bleud, ar bara ha produioù loenel all a c’hallont kavout.
Abalamour d'o boazioù noz, n'eus ket re bell zo ma ouzer eus doareoù en em barañ ar pesked-arc’hant. Redek-diredek a ra ar par hag ar barez a-hed ar paradur. Leuskel a ra a par ur gapsulenn had goloet gant ur gwiad tanav. Dastum a ra ar barez ar gapsulenn evit engehentiñ.
Enebourien naturel ar pesked-arc’hant eo ar garlostenned (Forficula auricularia).
Daoust d'ar reuzioù degaset gant ar pesked-arc’hant bezañ dister e vez sellet outo evel ouzh amprevaned noazus. Ha pa lakaont doñjer da sevel e tud zo, n'o deus tamm levezon ebet war yec’hed an dud. Er savadurioù n'hall ar pesked-arc’hant bevañ nemet e metoù mouest gant frailhoù. Ma yac’haer an en-dro, ez eont da get. gant doreaoù all e c’haller kaout an dizober anezho evit ur frapad ivez :
a vo kavet e Wikimedia Commons.
Ar pesk-arc'hant (Lepisma saccharina) zo un amprevan ouesk ha diaskell en em blij en deñvalijenn. Tapet en deus an anv boutin-se diwar liv gris e gorf. Bevañ a ra ar pesked-arc’hant diwar an hidratoù karbon evel ar sukr pe an ampez. Alese o anv skiantel (gresianeg : saccharos, sukr).
En urzhad an Thysanura emaint ha bez' ez eus anezho abaoe 300 milion a vloavezhioù.
El peixet d'argent, peix(et) de plata[1] o lepisma (Lepisma saccharina) és un petit insecte sense ales visible sovint a les llars. El seu nom comú prové del seu aspecte, com que la color argentada el fa semblar d'argent o d'alumini. En canvi, el seu nom científic (en concret l'espècie saccharina) li ve de la seva dieta, ja que s'alimenta de carbohidrats com el sucre o el midó.
Pertany a la família Lepismatidae, dintre de l'ordre Zygentoma, la qual s'estima que porta més de 300 milions d'anys sobre la Terra.
El cos del peixet d'argent sol fer uns 10 mm de llarg, sense comptar les antenes ni les cues caudals. L'aspecte metal·litzat es deu a les escates que cobreixen el cos, presents només a partir de la tercera muda.
Ha de transcórrer entre quatre mesos i tres anys des que és un ou fins a arribar a l'estat adult. El lepisma pot arribar a viure fins als vuit anys, a raó d'una muda l'any, o fins a quatre mudes per any en cas d'haver-hi les condicions favorables. A temperatures de 25 a 30°C, les femelles dipositen raïms amb centenars d'ous, generalment a les escletxes. No es reprodueixen si les condicions són més fredes o més càlides.
La dieta favorita dels peixets d'argent inclou polisacàrids com el midó, o les dextrines dels adhesius. Per tant, s'alimenten de cola com la que s'utilitza per a enquadernar els llibres, fotografies, cabell, cotó, lli i fibres sintètiques, i brutícia en general. Quan són una plaga poden causar algun dany a llibres i roba, tot i que gairebé sempre se'ls pot considerar totalment inofensius. Això no evita que sigui un animal perseguit i exterminat per la seva simple existència. Poden arribar a romandre molts mesos sense menjar si les condicions no els ho permeten.
El lepisma és un comensal molt comú a les llars, més encara que les paneroles. Sovint se'ls troba en llocs ombrívols com els lavabos, sota les neveres, i sobretot a les escletxes del terra.
A causa dels seus hàbits nocturns, la reproducció del lepisma ha estat un misteri durant molts anys. La femella ha de prendre un espermatòfor, que és una càpsula d'esperma depositada pel mascle i assenyalada amb marques bioquímiques, i aquesta el fertilitza.
En els edificis, els peixets d'argent només poden existir en ambients suficientment humits i rics en escletxes. Sense aquests dos factors, el peixet no sobreviu. Altres mesures per a eliminar-lo són les següents:
El peixet d'argent, peix(et) de plata o lepisma (Lepisma saccharina) és un petit insecte sense ales visible sovint a les llars. El seu nom comú prové del seu aspecte, com que la color argentada el fa semblar d'argent o d'alumini. En canvi, el seu nom científic (en concret l'espècie saccharina) li ve de la seva dieta, ja que s'alimenta de carbohidrats com el sucre o el midó.
Pertany a la família Lepismatidae, dintre de l'ordre Zygentoma, la qual s'estima que porta més de 300 milions d'anys sobre la Terra.
Rybenka domácí (Lepisma saccharina) je bezkřídlý druh hmyzu, který nese jméno podle tvaru a povrchu těla pokrytého stříbřitými šupinkami. Patří k běžným obyvatelům lidských příbytků. Jedná se o kosmopolitní druh.[1]
Tělo rybenky je ploché, protáhlého tvaru, 0,8 až 2,0 cm dlouhé, pokryté stříbrošedými šupinkami. Z oblasti hlavy vybíhají dva tykadlovité útvary. Konec těla opatřen trojicí přívěsků (dva štěty a jeden paštět) připomíná svým vzhledem jakýsi ocásek.[3]
Rybenka je aktivní v noci, kdy se vydává za potravou. Přemisťuje se rychlým během přerušovaným náhlými krátkými zastávkami. Vyhýbá se přímému slunečnímu světlu. Je-li účinkům světla náhle vystavena, snaží se rychle ukrýt ve stínu.[3]
Rybenka obývá všechny světadíly včetně ostrovů v Tichomoří.[4] Jako vlhkomilný druh je vázána na prostředí o 75 až 95% relativní vlhkosti.[5]
V přírodě vyhledává vrstvy spadaného listí nebo štěrbiny pod kameny.[3] V zástavbě lidských sídlišť lze na rybenku narazit ve sklepech, koupelnách, garážích, toaletách a podkrovních prostorách.[6] Vyskytuje se i pod nábytkem či v knihách.[3]
Z evolučního hlediska se soudí, že rybenky se na světě objevily dříve než švábi.[3]
Sameček rybenky vytvoří spermatofor v podobě hedvábného vlákna a uloží ho do země, odkud ho sebere samice. Oplodněná vajíčka klade samička do nejrůznějších štěrbin v místech, kde se teplota pohybuje mezi 22 až 27 °C. Vajíčka jsou kladena jednotlivě nebo v malých skupinkách po dvou až třech. Za svůj život samička takto naklade až 100 vajíček. Vývoj vajíčka trvá 3 až 6 týdnů v závislosti na teplotě. Teplota prostředí ovlivňuje též další vývoj vylíhnutých nymf. Nymfy se podobají dospělým jedincům, jsou však menší.[3]
Rozmnožování rybenky probíhá ve vhodném prostředí nezávisle na ročním období.[3]
Rybenky se živí převážně organickými látkami rostlinného původu s obsahem sacharidů a proteinů. Součástí jejich jídelníčku tak mohou být listy papíru, lepidlo, tapety, fotografie, oblečení, ale i cukr, mouka apod.[3]
Rybenky jsou loveny škvory, stonožkami, někdy i pavouky.[7][8]
Rybenky jsou vnímány jako domácí škůdci, poněvadž mohou poškodit vybavení domácností.[9] Mohou kontaminovat potraviny, do kterých se dostanou. Nepatří však k přenašečům žádné pro člověka nebezpečné choroby.[6][10]
V tomto článku byl použit překlad textu z článku Silverfish na anglické Wikipedii.
Obrázky, zvuky či videa k tématu rybenka domácí ve Wikimedia Commons
Galerie rybenka domácí ve Wikimedia Commons
Rybenka domácí (Lepisma saccharina) je bezkřídlý druh hmyzu, který nese jméno podle tvaru a povrchu těla pokrytého stříbřitými šupinkami. Patří k běžným obyvatelům lidských příbytků. Jedná se o kosmopolitní druh.
Almindelig sølvkræ eller sølvfisk (Lepisma saccharina) er et lille insekt, som hører til insektordenen sølvkræ. Den er nært beslægtet med den lidt større stort sølvkræ (også kaldet "ovnfisk").
Kropslængden på en voksen sølvfisk er ca. en centimeter. Dens antenner er lange og trådlignende. Den har fødder på to, tre eller fire af benene. Det metalliske skær på kroppen skyldes dens sølvfarvede skæl, som den får efter sit tredje hamskifte.
Afhængigt af dens levested kan en sølvfisk blive voksen indenfor et tidsrum af fire måneder til 3 år. I stuetemperatur bliver den et voksent insekt indenfor et år. En sølvfisk kan blive op til 8 år gammel. En sølvfisk, der opnår den maksimale levetid, skifter ham cirka otte gange. Eftersom den vedbliver at vokse, kan den hamskifte 4 gange på et år. Når temperaturen er mellem 25 og 30 grader Celsius, vil hunnen lægge cirka en snes æg, som regel i sprækker eller lignende. Sølvfisken kan ikke formere sig i et koldt og tørt miljø.
Almindelig sølvkræ eller sølvfisk (Lepisma saccharina) er et lille insekt, som hører til insektordenen sølvkræ. Den er nært beslægtet med den lidt større stort sølvkræ (også kaldet "ovnfisk").
Das Silberfischchen (Lepisma saccharina) ist ein flügelloses, lichtscheues Insekt, dessen Name auf seinen silbergrau-schuppigen, stromlinienförmigen Körper zurückzuführen ist. Auf die Vorliebe für Kohlenhydrate wie Zucker oder Stärke weisen der wissenschaftliche Name sowie die weitere Bezeichnung Zuckergast hin.
Es gehört zur urtümlichen Insektenordnung der Fischchen (Zygentoma), die wahrscheinlich seit über 300 Millionen Jahren existiert.
Der ohne Anhänge bis etwa 11 mm lange Körper ist gestreckt spindelförmig und an der Oberseite meist grau beschuppt. Das Fühlerpaar am Kopf ist fadenförmig und lang, jedoch kürzer als der Rumpf. Der nach hinten verjüngte Hinterleib (Abdomen) besitzt – wie der aller Fischchen – drei lange Schwanzanhänge: einen mittigen Endfaden (Terminalfilum) und zwei seitlich abgespreizte Cerci. Sowohl die vorderen Tastfühler als auch die Fadenanhänge am Hinterleib stellen berührungsempfindliche Sinnesorgane dar. Komplexaugen sind nur klein und reduziert vorhanden.
Auch in Mitteleuropa treten mittlerweile noch mehrere andere Fischchen-Arten auf, die vom Menschen eingeschleppt wurden. Zur genauen Abgrenzung von ähnlichen Arten wie etwa dem Ofenfischchen (Thermobia domestica), dem Papierfischchen (Ctenolepisma longicaudata), dem Kammfischchen (Ctenolepisma lineata) oder dem Geisterfischchen (Ctenolepisma calva) ist zum einen auf die Länge der Fühler- und Schwanzanhänge in Relation zum Körper zu achten (bei Silberfischchen im engeren Sinn sind diese Anhänge kürzer als der Rumpf), zum anderen auf Details der Behaarung bzw. Beborstung der Oberseite des Hinterleibs. Bei Lepisma saccharina fehlen dort etwa Borstenkämme und es gibt nur wenige Haare, während beispielsweise das ähnliche Papierfischchen deutlich behaarter wirkt. Letzteres ist außerdem etwas größer und hat auffallend überlange Fühler und Anhänge, die die Länge des Rumpfes jeweils übertreffen können. Ofenfischchen wiederum sind vor allem kontrastreicher schwarzbraun-gelb gezeichnet als die etwas einheitlicher gefärbten Silber- und Papierfischchen.
Silberfischchen sind weltweit verbreitet und wärmeliebend. In gemäßigten Klimazonen wie in Mitteleuropa kommen sie überwiegend in menschlichen Behausungen vor, in wärmeren Regionen auch in anderen Biotopen. Im Gegensatz zu den eher trockenheitsbedürftigen Papierfischchen bevorzugen sie feuchtwarme Örtlichkeiten. Daher sind Silberfischchen am ehesten in gut geheizten Küchen, Bädern und Waschküchen anzutreffen. Sie sind dunkelheitsaktiv und äußerst lichtscheu; bei Tage halten sie sich in dunklen Ritzen und Fugen, hinter Sockel- und Scheuerleisten und losen Tapeten versteckt. Optimale Bedingungen liegen bei 20 bis 30 °C Temperatur und 80 bis 90 % relativer Luftfeuchte. Bei Störungen, etwa durch eingeschaltetes Licht, können die Tiere sehr flink laufen und versuchen sich zu verbergen.
Silberfischchen suchen ihre Nahrung im Dunkeln und bevorzugen stärkehaltige Stoffe oder Dextrin in Klebstoffen, wie sie etwa in Bucheinbänden enthalten sind, außerdem Zucker, Haare, Hautschuppen und Hausstaubmilben. Aber auch Baumwolle, Leinen, Seide, Schimmelpilze, Papier und Kunstfaser verschmähen sie nicht, ebenso wenig wie tote Insekten oder eigene Exuvien (abgestreifte Haut). Silberfischchen gehören zu den wenigen Tiergruppen, die körpereigene Cellulasen besitzen, also zum Verdauen von Cellulose nicht auf Endosymbionten angewiesen sind.[1] Sie können über einen Zeitraum von mehreren Monaten hungern, ohne Schaden zu nehmen.
Als Fressfeind des Silberfischchens ist der Gemeine Ohrwurm (Forficula auricularia) bekannt. Auch Spinnen gelten im häuslichen Bereich als Prädatoren der Art.
Die Insekten eröffnen im Dunklen das Paarungsritual mit einem Tanz des Männchens; anschließend laufen Männchen und Weibchen erregt umher. Schließlich legt das Männchen ein Spermienbeutelchen (Spermatophore) unter einem selbstgesponnenen Gespinst auf dem Boden ab. Das Weibchen nimmt es auf (indirekte Spermatophorenübertragung) und befruchtet damit die Eier. Das Weibchen legt etwa zwanzig Eier bevorzugt in Spalten und Ritzen ab, wenn dort die Temperatur zwischen 25 und 30 °C liegt. Bei Kälte und Trockenheit ist keine Vermehrung möglich.
Silberfischchen entwickeln sich ohne Metamorphose. Bei Zimmertemperatur wird wohl innerhalb eines Jahres die Geschlechtsreife erreicht, wobei etwa acht Häutungen durchlaufen werden. Auch danach finden noch bis zu vier Häutungen pro Jahr statt, weil das Tier weiter wächst.
Vereinzelt in Bad oder Küche auftretende Silberfischchen sind harmlos. Ein extremer Befall kann jedoch auf ein Feuchtigkeits- und Schimmelproblem hindeuten. Die Silberfischchen sind hier jedoch nicht nur ein Warnsignal, sondern mildern auch Schimmelbefall etwas, da sie sich unter anderem von Schimmelpilzen ernähren. Außerdem fressen sie Hausstaubmilben, die beim Menschen Allergien auslösen können. Insofern kann man sie auch als Nützlinge betrachten.[2] Sie sind keine Krankheitsüberträger; eine Bekämpfung im Haushalt ist aus hygienischer Sicht nicht erforderlich.
Durch ihren Schabe- und Lochfraß können Fischchen Lederwaren und Kunstfasergewebe beschädigen, aber auch Schäden an Büchern hervorrufen und zum Papierzerfall beitragen.[3] Während das Silberfischchen im engeren Sinn (Lepisma saccharina) aber schon wegen seiner Bindung an feuchte Verhältnisse nur moderat in Erscheinung treten dürfte, wird das verwandte Papierfischchen (Ctenolepisma longicaudata) tatsächlich als Materialschädling in Archiven, Bibliotheken, musealen Sammlungen und ähnlichen Einrichtungen betrachtet.
Das Oberlandesgericht Hamm hat 2017 entschieden, dass in einer verkauften Eigentumswohnung Silberfischchen in geringem Umfang keinen kaufvertraglichen Sachmangel i. S. d. Abs. 1 Satz 2 BGB begründen. Ein gewisser Bestand der Tiere sei üblich, und da keine Gesundheitsgefahr bestehe, laufe dieser auch nicht dem vertraglichen Wohnzwecke entgegen. In dem konkreten Fall hatten sich die Tiere nach Übergabe der Wohnung explosionsartig vermehrt. Zurückzuführen war diese Entwicklung aber auf das Streichen der gesamten Wohnung durch den Käufer und dem damit in Gebäuden mit älterer Bausubstanz verbundenen Anstieg der Luftfeuchtigkeit. Rechtlich relevanter Zeitpunkt ist aber der Zustand bei Übergabe der Kaufsache beim Gefahrübergang.[4]
Das Silberfischchen (Lepisma saccharina) ist ein flügelloses, lichtscheues Insekt, dessen Name auf seinen silbergrau-schuppigen, stromlinienförmigen Körper zurückzuführen ist. Auf die Vorliebe für Kohlenhydrate wie Zucker oder Stärke weisen der wissenschaftliche Name sowie die weitere Bezeichnung Zuckergast hin.
Es gehört zur urtümlichen Insektenordnung der Fischchen (Zygentoma), die wahrscheinlich seit über 300 Millionen Jahren existiert.
Choá-hî, ia̍h tò͘-hî, ha̍k-miâ Lepisma saccharina, sī chi̍t khoán khun-thiông.
Choá-hî, ia̍h tò͘-hî, ha̍k-miâ Lepisma saccharina, sī chi̍t khoán khun-thiông.
En glüper (uk trooldob) (Lepisma saccharina) as en slach faan insekten, diar nian laacht mei. Hi mei hal soker. Sodenang komt'er uk bi di latiinsk nööm.
Ang isdang pilak o Lepisma saccharina, tinatawag ding isdang gamu-gamo, urbanong isdang pilak, panglungsod na isdang pilak, pating ng karpet, pating ng alpombra, o pating ng tapete (Ingles: silverfish, fishmoth, urban silverfish, carpet shark) ay isang maliit na kulisap na walang pakpak na karaniwang sumusukat mula kalahati hanggang isang pulgada (12–25 mm). Hinango ang karaniwang pangalan nito mula sa mapilak na mapusyaw na abo at bughaw na kulay ng hayop na ito, na sinamahan ng galaw nitong parang sa isda, habang nagpapahiwatig naman ang pangalang pang-agham nito ng diyeta o pagkain nito ng karbohidrato, katulad ng asukal o mga gawgaw. Kabilang ito sa pangkulisap na basal na ordeng Thysanura.[1]
Ang lathalaing ito na tungkol sa Kulisap ay isang usbong. Makatutulong ka sa Wikipedia sa nito.
Ang isdang pilak o Lepisma saccharina, tinatawag ding isdang gamu-gamo, urbanong isdang pilak, panglungsod na isdang pilak, pating ng karpet, pating ng alpombra, o pating ng tapete (Ingles: silverfish, fishmoth, urban silverfish, carpet shark) ay isang maliit na kulisap na walang pakpak na karaniwang sumusukat mula kalahati hanggang isang pulgada (12–25 mm). Hinango ang karaniwang pangalan nito mula sa mapilak na mapusyaw na abo at bughaw na kulay ng hayop na ito, na sinamahan ng galaw nitong parang sa isda, habang nagpapahiwatig naman ang pangalang pang-agham nito ng diyeta o pagkain nito ng karbohidrato, katulad ng asukal o mga gawgaw. Kabilang ito sa pangkulisap na basal na ordeng Thysanura.
Lepisma saccharina (nomu cumuni moddu o pisciteddu d'argentu) è nu nzettu nicareddu e senza l'ali chi nun cci piaci â luci. Sta speci pigghia lu sò nomu cumuni dû culuri firranti dû sò corpu. Li pisciteddi d'argentu càmpanu manciannu carbuidrati comu l'àmidu o lu zùccaru, e chissu spiega l'urìggini dû nomu scintìficu. Apparteni a l'òrdini Thysanura, e havi statu ngiru pi 300 miliuna d'anni.
La lunghizza dâ lepisma saccharina, senza cuntari li jammi, è unu o du cintìmetri. Li soi granfi sunnu longhi e comu fila. Nn'havi dui, tri o quattru pedi chî granfi. Li soi còrpura sunnu lùcidi comu lu mitallu pû fattu dî soi scagghi argintati, chi cci vennu doppu avennu dipirdùtusi ssi scagghi pâ terza vota.
Addipinnennu â sò cundizzioni viventi, lu pisciteddu d'argentu cci voli quattru misi prima d'addivintari maturu, e quarchi vota cci voli tri anni. Cu na timpiratura nurmali, addiventa maturu doppu ôn annu. Pò campari tra dui o ott'anni. Quannu la timpiratura s'attrova tra 25 e 30 gradi, la fìmmina fa circa centu ova, usuarmenti dintra li spacchi. È mpussìbbili pî pisciteddi d'argentu ripruducìrisi nni l'ambienti friddi e sicchi.
Lu manciari prifirutu dî pisciteddi d'argentu cumprenni elimenti chi cuntèninu àmidu, o polisaccharidi comu s'attrova nta l'adèsivi: codda, màstici, libbra, fotugrafii, zùccaru, capiddi, canigghiola e terra. Ma puru si pò mèttiri cu cuttuni, linu, sita e fibbri artificiali, e macari nsetti morti. Tuttavia, pò jiri senza manciari pi quattru misi, senza fari mali ô sò corpu.
Li pisciteddi d'argentu càmpanu nni l'abbitazzioni umani, comu fannu li blatti e scravagghi. Si tròvanu sutta li frigurìfiri, o ntê gabinetti abbastanti cauri. Si cci piacinu arrusicari li libbra, arazzi e tissuti. Pi l'autra manu, li blatti si prifiriscinu li cundizzioni cchiù cauri, e s'attròvanu ntê panificci, unni si mancianu la farina e pani.
Pû fattu ca hannu la natura nutturna, lu fùttiri d'iddi si canusci sulu di st'urtimi anni. Lu màsculu e la fimmina si cci furrìanu canti canti mittènnusi 'n bruddu. Lu màsculu si fa la sperma, accumighiata di garza. La fìmmina trovi la sperma e la pigghia.
Lu nìmicu naturali di lu pisciteddu d'argentu e nu nsettu canusciutu comu la furficedda (Forficula auricularia).
Binchè veni canusciutu comu nu nsettu dannìficu, lu dannaggiu causatu dû pisciteddu d'argentu è di pocu cuntu e st'armali fannu nudda mprissioni suprô salutu umanu. Ntê fàbbrichi, siddu nun cci asisti la caurizza e l'umiditati, li pisciteddi d'argentu nun càmpanu. St'autri misuri ponnu eliminari la pupulazzioni, ma sulu pi picca tempu:
Lepisma saccharina huwa insett żgħir li jibża' mid-dawl u m'għandux ġwienaħ. Lepisma saccharina hija magħrufa wkoll bħala l-ħuta fiddiena, u dan minħabba l-kulur griż fiddien li għandha fuq ġisimha. Dan l-insett jgħix fuq il-karboidrati bħaz-zokkor, li jispjega l-oriġini tal-isem xjentifiku.
Din l-ispeċi tappartjeni għall-ordni Thysanura, u ilha teżisti għal dawn l-aħħar 300 miljun sena.
Lepisma saccharina (nomu cumuni moddu o pisciteddu d'argentu) è nu nzettu nicareddu e senza l'ali chi nun cci piaci â luci. Sta speci pigghia lu sò nomu cumuni dû culuri firranti dû sò corpu. Li pisciteddi d'argentu càmpanu manciannu carbuidrati comu l'àmidu o lu zùccaru, e chissu spiega l'urìggini dû nomu scintìficu. Apparteni a l'òrdini Thysanura, e havi statu ngiru pi 300 miliuna d'anni.
Pexes arjento es insetos de la ordina zigentoma, cual es composada de sirca 400 spesies conoseda. Un cualia notable de la ordina es ce tota membros ave tre filetas caudal longa. La du filetas ladal es sercos, e la fileta medial es un epiprocto. En esta, los sembla la arceognatos, ma la sercos e epiprocto es cuasi egal en longia.
La pex arjento ia reseta sua nom car lo ave un brilia arjento de sua scamas, e car sua move ia es descriveda como simil a un pex nadante. La plu de spesies esistente ave un longia de min ca du cm, ma fosiles esiste cual es sirca 6 cm.
Pexes arjento pote es trovada en ambientes umida o seca, como organismes libre o en nidos. En casas, los come sereal, pasta, paper, amidon en vestes, fibres de raion, e carne secida. En natur, los pote come detrito organica. Los pote es a veses trovada en banios o lavabos, car lo es difisil per move sur surfases lisa e los deveni trapida si los cade a en.
Spesies savaje es comun trovada en abitantes umida como cavas o su rocas, e algas coabita e comparti comedas con formicas en sua colonias.
De Sëlwerfëschelchen (Lepisma saccharina) ass eng Insektenaart, déi weltwäit heefeg a Wunnenge virkënnt. En huet e sëlwergroen, stroumlinnefërmege Kierper vu ronn engem Zentimeter Längt (ouni Fühleren), ass flénk, liichtschei an huet keng Flilleken.
De Sëlwerfëschelche brauch op d'mannst 4 Méint, och alt 3 Joer, bis en ausgewuess ass. E kann 2 bis 8 Joer al ginn. D'Weibche leet eng honnert Eeër a Splécken a Ritzen, wann et waarm genuch ass.
Am léifsten huet en Temperaturen tëscht 20 an 30 Grad an eng héich Loftfiichtegkeet. Dofir ass e virun allem a Kichen, Buedzëmmeren a Wäschkichen ze fannen, wou e sech dagsiwwer a Ritzen a Splécke verstoppt.
A Mëtteleuropa kënnen d'Sëlwerfëlschelcher am Fräien nëmmen ausnamsweis, op besonnesch sonnege Plazen, iwwerliewen. Zu Lëtzebuerg si bis elo siwen där Statioune bekannt, dorënner d'Paul-Eyschen-Monument zu Stadbriedemes[1].
Sëlwerfëschelcher friessen am léifsten Hautreschter an Hoer, oder Substanze mat Stäerkt dran, wéi Pap, Buchabänn, Fotoen, mä och Kotténg, Léngent oder Seid. Si kënnen e puer Méint ouni Friessen auskommen.
Natierlech Feinde sinn Ouerewierm a Spannen.
De Sëlwerfëschelchen (Lepisma saccharina) ass eng Insektenaart, déi weltwäit heefeg a Wunnenge virkënnt. En huet e sëlwergroen, stroumlinnefërmege Kierper vu ronn engem Zentimeter Längt (ouni Fühleren), ass flénk, liichtschei an huet keng Flilleken.
De Sëlwerfëschelche brauch op d'mannst 4 Méint, och alt 3 Joer, bis en ausgewuess ass. E kann 2 bis 8 Joer al ginn. D'Weibche leet eng honnert Eeër a Splécken a Ritzen, wann et waarm genuch ass.
Am léifsten huet en Temperaturen tëscht 20 an 30 Grad an eng héich Loftfiichtegkeet. Dofir ass e virun allem a Kichen, Buedzëmmeren a Wäschkichen ze fannen, wou e sech dagsiwwer a Ritzen a Splécke verstoppt.
A Mëtteleuropa kënnen d'Sëlwerfëlschelcher am Fräien nëmmen ausnamsweis, op besonnesch sonnege Plazen, iwwerliewen. Zu Lëtzebuerg si bis elo siwen där Statioune bekannt, dorënner d'Paul-Eyschen-Monument zu Stadbriedemes.
Sëlwerfëschelcher friessen am léifsten Hautreschter an Hoer, oder Substanze mat Stäerkt dran, wéi Pap, Buchabänn, Fotoen, mä och Kotténg, Léngent oder Seid. Si kënnen e puer Méint ouni Friessen auskommen.
Natierlech Feinde sinn Ouerewierm a Spannen.
't Zilverviske (Lepisma saccharina) is 'n klein insect, det heurt biej de orde van de Thysanura, 'n orde van primitieve insecte die volges sommige taxonome neet ech tot de insecte mot waere geraekend. De naam verwies nao de zilverachtige glans van de sjöbbe die 't lichaam bedekke en mesjien ouch nao zien vermoge heel sjnel weg te glippe. Zilverviskes waere ongeveer twee centimaeter lank en waere in Nederlandj veural gevonje in vochtige heuk in badkamers of keukekéskes. In beuk en papier aangetroffe 'zilverviskes' zeen waorsjienlik van 'n verwante saort, 't papierviske. Ze vooje zich mit organisch materiaal, waorsjienlik veural sókkers en wat complexere koolhydrate (sjtiefsel, zetmael). Zilverviskes waere duk 's morges gevonje in badkuup en gaotsjteiner wo ze 's nachs in gevalle zeen, aangezeen ze zich moeilik euver glaaje oppervlaktes bewaege.
Verwantje wo mit 't zilverviske kin waere verwisseld zeen 't papierviske det in dreugere omgaevinge laef en veural papier èt, en 't aoveviske det biej beduujend hogere temperatuur gedijt en weinig meer wörd aangetroffe in woonhoëzer.
't Zilverviske haet 'n lank en plat lichaom en kin tusse de 0,5 en 2,0 cm lank waere. De veurzieje is rondj en 't liejf eindig in 'ne puntj. De kleur van 't insect is glanzend gries (zilver). De eier zeen ovaal en zeen ongeveer 0,8 millimaeter lank. De kop van 't insect löp brèjer oet. In 't algemein zuut 't lichaom enigzins es 'ne wortel oet. De insecte zeen kwetsbaar, höbbe twee väölledige spriete aanne veurkantj van hun lichaom en höbbe twee cerci (aanhangsels) en 'n caudaal filament aan de achterkantj van hun lichaom.
De insecte laeve veurnamelik 's nachs en verstoppe zich euverdaag. Es de plek wo ze zich verberge zichbaar wörd gaon de insecte snel op zeuk nao 'n nuuj plek om zich te verstoppe. 't Zilverviske laef 't leefs in vochtige (75 tot 95 procent lògvochtigheid) kaaj plaatse, es de kelder, toilet, badkamer en de keuke. 't Zilverviske wörd väöl gevonje in nuujboewwoninge waeges de nog vochtige moere en 't gebroekte hout.
De insecte komme duk 't hoës binne door mit te lifte mit voodsel, meubelair, aaj beuk, papier en aaj klèjjer.
Pas recèntelik is 't veurtplantingsmechanisme van 't zilverviske ontdèk. 't Menke laot 'n spermatofoor, 'n spermacapsule, achter. De lokasie van dees capsule wörd door middel van biochemische signale door 'n vruike bepaald, wo nao zie de capsule opnömp.
Vruikes lègke ongeveer 100 eikes in hun laeve. Eikes waere in groepe tot maximaal 3 eikes tegeliek gelag. Dees eikes komme oet in zes waeke. Kleine zilverviskes zeen 't zelfde oet es volwassene, allein zeen ze nog wit van kleur. In veer tot zes waeke kriege ze de volwasse kleur. Volwasse zilverviskes kinne 2 tot 8 jaor aad waere. Ze blieve hun ganse laeve vervelle, wat oetzönjerlik is biej de insecte. Zilverviskes zeen geslachsriejp in 3 tot 24 maondje.
Hygiëne is erg belangriek maar neet volledig effectief in 't reduceren van de populatie omdat de insecte duk tusse de moere, in isolatiemateriaal, beuk en anger besjermende plaatser verblieve. Gaef extra aandach aan stapels gezètte, tiejdsjrifter en bedorve aetesreste. Door te mindere mit water en de logvochtigheid omleeg te bringe, biejveurbeeld door ventilatie en vochtvraeters te gebroeke, wörd de woning minder aantrekkelik veur dees insecte. Door lekkende krane dich te make en donkere plekke baeter te verleechte kin me d'r veur zorge det de insecte zich op 'ne baeter bestrijdbare plaats gaon vestige. Of bestrijding neudig is biej 'n populatiegrootte die tot 'n incidentele waornömming leid is euveriges de vraog - ze veroorzake meistal gein waornömbare sjaaj.
't Zilverviske (Lepisma saccharina) is 'n klein insect, det heurt biej de orde van de Thysanura, 'n orde van primitieve insecte die volges sommige taxonome neet ech tot de insecte mot waere geraekend. De naam verwies nao de zilverachtige glans van de sjöbbe die 't lichaam bedekke en mesjien ouch nao zien vermoge heel sjnel weg te glippe. Zilverviskes waere ongeveer twee centimaeter lank en waere in Nederlandj veural gevonje in vochtige heuk in badkamers of keukekéskes. In beuk en papier aangetroffe 'zilverviskes' zeen waorsjienlik van 'n verwante saort, 't papierviske. Ze vooje zich mit organisch materiaal, waorsjienlik veural sókkers en wat complexere koolhydrate (sjtiefsel, zetmael). Zilverviskes waere duk 's morges gevonje in badkuup en gaotsjteiner wo ze 's nachs in gevalle zeen, aangezeen ze zich moeilik euver glaaje oppervlaktes bewaege.
Verwantje wo mit 't zilverviske kin waere verwisseld zeen 't papierviske det in dreugere omgaevinge laef en veural papier èt, en 't aoveviske det biej beduujend hogere temperatuur gedijt en weinig meer wörd aangetroffe in woonhoëzer.
ᏗᎦᎴ ᏧᏲᎯ[1] (degale tsuyohi), ᎠᏂᎶᎻ: Lepisma saccharina
The silverfish (Lepisma saccharinum) is a species of small, primitive,[1] wingless insect in the order Zygentoma (formerly Thysanura). Its common name derives from the insect's silvery light grey colour, combined with the fish-like appearance of its movements. The scientific name (L. saccharinum) indicates that the silverfish's diet consists of carbohydrates such as sugar or starches. While the common name silverfish is used throughout the global literature to refer to various species of Zygentoma, the Entomological Society of America restricts use of the term solely for Lepisma saccharinum.[2]
The silverfish is a nocturnal insect typically 13–25 mm (0.5–1.0 in) long.[3] Its abdomen tapers at the end, giving it a fish-like appearance.[4] The newly hatched are whitish, but develop a greyish hue and metallic shine as they get older.[5] It has two long cerci and one terminal filament at the tip of the abdomen between the cerci. It also has two small compound eyes, although other members of Zygentoma are completely eyeless, such as the family Nicoletiidae.[4][6]
Like other species in Apterygota, the silverfish is completely wingless.[4][7] It has long antennae, and moves in a wiggling motion that resembles the movement of a fish.[8] This, coupled with its appearance and silvery scales, inspires its common name. Silverfish can regenerate terminal filaments and antennae, if lost, in two to four weeks.[9] Silverfish typically live for up to three years.[10]
The silverfish is an agile runner. It avoids light.[11]
Silverfish are a cosmopolitan species, found in Africa, the Americas, Australia, Eurasia, and parts of the Pacific.[12] They inhabit moist areas, requiring a relative humidity between 75% and 95%.[13] In urban areas, they can be found in attics, basements, bathtubs, sinks, kitchens, old books, classrooms, and showers.[5]
Before silverfish reproduce, they carry out a ritual involving three phases, which may last over half an hour. In the first phase, the male and female stand face to face, their vibrating antennae touching, then repeatedly back off and return to this position. In the second phase, the male runs away and the female chases him. In the third phase, the male and female stand side by side and head to tail, with the male vibrating his tail against the female.[14] Finally, the male lays a spermatophore, a sperm capsule covered in gossamer, which the female takes into her body via her ovipositor to fertilize her eggs. The female lays groups of fewer than 60 eggs at once, deposited in small crevices.[15] The eggs are oval-shaped, whitish, about 0.8 mm (0.031 in) long,[16] and take between two weeks and two months to hatch. A silverfish usually lays fewer than 100 eggs in her lifetime.[3]
When the nymphs hatch, they are whitish in colour, and look like smaller adults.[1] As they moult, young silverfish develop a greyish appearance and a metallic shine, eventually becoming adults after three months to three years.[15] They may go through 17 to 66 moults in their lifetimes, sometimes 30 in a single year—many more than most insects. Silverfish are among the few types of insect that continue to moult after reaching adulthood.[17]
Silverfish are able to digest cellulose by themselves, thanks to the cellulase that is produced by their midgut.[10] They consume matter that contains polysaccharides, such as starches and dextrin in adhesives.[5] These include book bindings, carpet, clothing, coffee, dandruff, glue, hair, some paints, paper, photos, plaster, and sugar. They will damage wallpaper in order to consume the paste.[18] Silverfish can also cause damage to tapestries. Other substances they may eat include cotton, dead insects, linen, silk, leftover crumbs, or even their own exuviae (moulted exoskeleton). During famine, a silverfish may even consume leather and synthetic fabrics. Silverfish can live for a year or more without eating if water is available.[3][5][19]
Silverfish are considered household pests, due to their consumption and destruction of property.[3] However, although they are responsible for the contamination of food and other types of damage, they do not transmit disease.[5][20] Earwigs, house centipedes, and spiders such as the spitting spider Scytodes thoracica are known to be predators of silverfish.[21][22][23]
The essential oil of the Japanese cedar Cryptomeria japonica has been investigated as a repellent and insecticide against L. saccharinum, with promising results: filter paper impregnated with a concentration of 0.01 mg/cm3 of essential oil repelled 80% of silverfish, and an exposure to vapours of 0.16 mg/cm3 for 10 hours caused a 100% mortality rate.[24]
The scientific name for the species is Lepisma saccharinum[25] (originally saccharina; Linnaeus' 1758 description here), due to its tendency to eat starchy foods high in carbohydrates and protein, such as dextrin.[5] However, the insect's more common name comes from its distinctive metallic appearance and fish-like shape.[26] While the scientific name was established by Carl Linnaeus in his 1758 10th edition of Systema Naturae, the common name has been in use since at least 1855.[27][28] Most authors have historically treated the nomenclatural gender of Lepisma as feminine (also as specified in ICZN Direction 71 issued in 1957), but in 2018 the International Commission on Zoological Nomenclature issued a formal ruling (ICZN Opinion 2427) stating the gender of Lepisma (and all genera with that ending) is neuter, following ICZN Article 30, which resulted in changes to the spelling of several well-known species, including Lepisma saccharinum.[29]
The predecessors of silverfish, along with those of jumping bristletails, are considered the earliest and most primitive insects. They evolved at the latest in mid-Devonian and possibly as early as late Silurian more than 400 million years ago.[30] Some fossilized arthropod trackways from the Paleozoic Era, known as Stiaria intermedia and often attributed to jumping bristletails, may have been produced by silverfish.[31]
Other similar insect species are also known as silverfish. Two other silverfish are common in North America, Ctenolepisma longicaudatum and Ctenolepisma quadriseriatum.[15] Ctenolepisma urbanum is known as the urban silverfish.[12]
The Australian species most commonly referred to as silverfish is a different lepismatid, Acrotelsella devriesiana.[4] The firebrat (Thermobia domestica) is like a silverfish, but with a mottled gray and brown body.[32]
.jpg)
Wikimedia Commons hää bilen of filmer tu: 
Wikispecies hää en artiikel tu: 
{{cite book}}: CS1 maint: multiple names: authors list (link) The silverfish (Lepisma saccharinum) is a species of small, primitive, wingless insect in the order Zygentoma (formerly Thysanura). Its common name derives from the insect's silvery light grey colour, combined with the fish-like appearance of its movements. The scientific name (L. saccharinum) indicates that the silverfish's diet consists of carbohydrates such as sugar or starches. While the common name silverfish is used throughout the global literature to refer to various species of Zygentoma, the Entomological Society of America restricts use of the term solely for Lepisma saccharinum.
La lepismo aŭ sukerfiŝeto (science Lepisma saccharina) estas vigla, lumo-tima kaj senflugila insekto. Ĝi manĝas karbonhidratojn kiel sukeron kaj amelojn, kio klarigas la originon de ĝia nomo. Ĝi estas parto de la biologia ordo Tisanuroj, ekzistis dum pli ol 300 milionoj da jaroj kaj havas kosmopolitan distribuon.
Lepismoj apartenas al tiuj malmultaj bestogrupoj, kiuj havas korpajn, proprajn celulazojn, tio estas, ili ne dependas de endosimbiotoj por digestado de celulozo.
La longeco de lepismo, ne inkluzivante ĝiajn membrojn, estas proksimume unu centimetro. Ĝiaj tentakloj estas longaj kaj fadenecaj. Ĝi havas piedojn de du, tri aŭ kvar de siaj membroj. La metala koloro de ĝia korpo estas pro ĝiaj arĝent-koloraj skvamoj, kiuj aperas post ĝia tria skvamoŝanĝo.
La lepismo aŭ sukerfiŝeto (science Lepisma saccharina) estas vigla, lumo-tima kaj senflugila insekto. Ĝi manĝas karbonhidratojn kiel sukeron kaj amelojn, kio klarigas la originon de ĝia nomo. Ĝi estas parto de la biologia ordo Tisanuroj, ekzistis dum pli ol 300 milionoj da jaroj kaj havas kosmopolitan distribuon.
Lepismoj apartenas al tiuj malmultaj bestogrupoj, kiuj havas korpajn, proprajn celulazojn, tio estas, ili ne dependas de endosimbiotoj por digestado de celulozo.
El pececillo de plata (Lepisma saccharina), también conocido como cordón de plata, lepisma de la harina, lepisma del azúcar, traza, "come santos", “cucaracha de agua”, tijereta o sardineta chiripa, es una especie cosmopolita de insecto tisanuro, antiguo orden hoy día reclasificado en dos, de los cuales esta especie es del orden Zygentoma (Thysanura s.s.)[1] de la familia Lepismatidae y género Lepisma. Es ágil y con una fuerte fototaxia negativa (huye de la luz), lo que hace rara su observación. El nombre de la especie deriva del brillo gris metálico de su cuerpo. Las lepismas viven de materias diversas, como moho, papel, cartón[2] y alimentos amilosos (con almidón), como la cola de encuadernar libros o el apresto para la ropa.
La longitud de un pececillo de plata, sin incluir sus extremidades, es de cerca de un centímetro. El brillo metálico de su cuerpo se debe a sus escamas plateadas, que aparecen después de su tercera muda. Las ninfas de las primeras fases o estadios son blanquecinas. Presenta dos largas antenas en la cabeza y otros tres apéndices, debajo de la parte posterior a la cabeza, semejantes en la parte posterior, un filamento caudal que es en realidad el décimo y último segmento del abdomen y dos cercos.
Dependiendo de su condición de vida, un pececillo de plata requiere al menos cuatro meses para ser un adulto, y a veces puede requerir más de tres años. A temperatura ambiente, puede crecer en un año. Puede vivir en cualquier lugar entre dos y ocho años de edad. Un pececillo de plata muda aproximadamente ocho veces a lo largo de su vida; pero debido a su constante crecimiento, puede mudar más de cuatro veces al año. Cuando la temperatura está entre 25 y 30 °C, la hembra puede depositar alrededor de cien huevos, preferiblemente en hendiduras y grietas. Es imposible para un pececillo de plata reproducirse en un ambiente frío y seco.
Vive en lugares húmedos y oscuros, más frecuentemente en edificios viejos, o entre libros y papeles en las casas.
Los alimentos favoritos del pececillo de plata son los que contienen almidón o polisacáridos como la dextrina de los adhesivos empleados en la encuadernación de libros, la gelatina de las fotografías o la silicona.[3] También el papel viejo, azúcar, cabellos, caspa y suciedad. Pero no despreciará sustancias como algodón, lino, seda, incluida seda artificial, insectos y crustáceos muertos o su propia exuvia (piel mudada). Conducido por su hambre, un pececillo de plata puede incluso darse un capricho con ropa de piel y tejidos hechos con ciertas fibras artificiales. Sin embargo, como muchos insectos, es capaz de interrumpir su actividad vital durante varios meses sin sufrir daño apreciable.
L. saccharina puede digerir la celulosa debido a que es capaz de producir celulasa, una enzima que degrada la celulosa, cosa extremadamente rara en los animales; la inmensa mayoría de los animales herbívoros, incluso los insectos xilófagos (comedores de madera) poseen microorganismos simbióticos en el tubo digestivo que realizan dicha digestión. Solo se conocen dos animales capaces de producir celulasa, L. saccharina y el molusco bivalvo Teredo navalis, que taladra madera.[4]
Debido a su naturaleza nocturna, la fecundación del pececillo de plata solamente se conoce de forma reciente. Los pececillos de plata no copulan, sino que el macho produce un espermatóforo que adhiere colgante a un hilo tensado que pende desde algún objeto vertical. Conduce a la hembra mediante maniobras de cortejo a tropezar con el espermatóforo. La hembra lo recoge con sus cercos y lo lleva hasta la abertura genital, donde lo introduce y se produce la fecundación.
Uno de los depredadores naturales del pececillo de plata es el insecto conocido como tijereta (Forficula auricularia) y arañas.
El pececillo de plata (Lepisma saccharina), también conocido como cordón de plata, lepisma de la harina, lepisma del azúcar, traza, "come santos", “cucaracha de agua”, tijereta o sardineta chiripa, es una especie cosmopolita de insecto tisanuro, antiguo orden hoy día reclasificado en dos, de los cuales esta especie es del orden Zygentoma (Thysanura s.s.) de la familia Lepismatidae y género Lepisma. Es ágil y con una fuerte fototaxia negativa (huye de la luz), lo que hace rara su observación. El nombre de la especie deriva del brillo gris metálico de su cuerpo. Las lepismas viven de materias diversas, como moho, papel, cartón y alimentos amilosos (con almidón), como la cola de encuadernar libros o el apresto para la ropa.
Majasoomukas ehk harilik soomuklane (Lepisma saccharina) on tihti majades elav tiibadeta putukas seltsist harjashännalised. Kasvavad tavaliselt umbes 30 millimeetri pikkuseks. Nende keha katvate
soomuste värv on hõbedasinine, millest tuleneb tema ingliskeelne üldnimi: "silverfish". Lisaks eristatavale värvile saab majasoomukat tuvastada ka nende pikkade kõverate tunnalde ja
tagumise otsa kolme harjaste järgi.
Majasoomukas ehk harilik soomuklane (Lepisma saccharina) on tihti majades elav tiibadeta putukas seltsist harjashännalised. Kasvavad tavaliselt umbes 30 millimeetri pikkuseks. Nende keha katvate
soomuste värv on hõbedasinine, millest tuleneb tema ingliskeelne üldnimi: "silverfish". Lisaks eristatavale värvile saab majasoomukat tuvastada ka nende pikkade kõverate tunnalde ja
tagumise otsa kolme harjaste järgi.
Zilar arraina (Lepisma saccharina) Lepismatidae familiako tisanurua da[1]. Gautar intsektu hauek karbono hidratoz elikatzen dira, batez ere azukrez eta almidoiz. Kontrako fototaxia du, hau da, argitik ihes egiten du. Etsairik nagusia ipurtsardea du.
Artikulu hau biologiari buruzko zirriborroa da. Wikipedia lagun dezakezu edukia osatuz. Zilar arraina (Lepisma saccharina) Lepismatidae familiako tisanurua da. Gautar intsektu hauek karbono hidratoz elikatzen dira, batez ere azukrez eta almidoiz. Kontrako fototaxia du, hau da, argitik ihes egiten du. Etsairik nagusia ipurtsardea du.
Sokeritoukka (Lepisma saccharina) on pieni siivetön hyönteinen, joka kuuluu yli 300 miljoonaa vuotta vanhaksi arvioituun toukkasukahäntäisten hyönteislahkoon (Zygentoma). Se on yleinen ja kotioloissa suhteellisen harmiton kylpyhuoneiden vieras, joka on levinnyt lähes koko maapallolle. Sokeritoukat ovat hopeanhohtoisia, aikuisena noin yhden senttimetrin mittaisia taaksepäin suippenevia hyönteisiä, joiden päässä on kaksi pitkää tuntosarvea ja perässä kolme lyhyempää sukasta. Ne etsivät ravintoa pimeässä kosteissa tiloissa ja säntäävät pakoon, jos huoneeseen sytytetään valot.
Sokeritoukat voivat syödä laajalti erilaisia elintarvikkeita ja materiaaleja, jotka sisältävät tärkkelystä, sokeria, selluloosaa tai proteiineja. Museoissa, arkistoissa ja muissa pitkäaikaissäilytystilanteissa ne voivat aiheuttaa vahinkoa kirjoille, papereille, tekstiileille ja muille erityisesti tärkkelystä sisältäville materiaaleille.
Sokeritoukan ruumis on litteä ja suhteellisen pitkulainen, ja sen takapää suippenee huomattavasti. Täysikasvuisen yksilön ruumiin pituus ilman tuntosarvia ja takasukasia on 7–12 millimetriä. Hyönteistä peittävät hopeanhohtoiset suomut.[1] Hyönteinen voi olla myös ruskehtava.[2] Takapäässä on kolme sukasta, joista sokeritoukan tunnistaa parhaiten. Päässä on kaksi pitempää tuntosarvea, joiden lisäksi voi näkyä kaksi lyhyempää tuntosukasta.[1] Tuntosarvet ja takapään sukaset voivat olla täysikasvuisen yksilön ruumiin mittaisia.[3]
Sokeritoukat käyvät läpi osittaisen muodonvaihdoksen, eli niiden elinkaari on kolmivaiheinen: muna- ja nymfivaiheet edeltävät hyönteisen kehittymistä täysikasvuiseksi.[4] Vastakuoriutuneilla yksilöillä ei vielä ole suomuja, ja ne ovat väriltään valkeahkoja.[1] Nuoret nymfit näyttävät samalta kuin täysikasvuiset, mutta ovat kooltaan pienempiä. Sokeritoukat kykenevät liikkumaan erittäin vikkelästi, yleensä lyhyin pyrähdyksin.[3]
Sokeritoukat ovat levinneet laajalti. Niitä tavataan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa, Tyynen valtameren saarilla, Japanissa ja muissakin osissa Aasiaa.[5] Sokeritoukka on lähisukuisen uunitoukan (Thermobia domestica) tavoin hyönteislahkonsa kosmopoliitti.[6]
Sokeritoukat elävät lämpimässä ulkoilmassa kivien, kaarnan ja lehtijätteen alla, lintujen ja nisäkkäiden pesissä sekä muurahais- ja termiittikeoissa. Niitä löytyy usein myös ihmisasumuksista, joissa niitä pidetään haittaeläiminä.[2] Sokeritoukkia voi eräillä seuduilla tulla kesäisin kuivan kauden alkaessa suuria määriä ihmisasumuksiin.[7] Paanukattoiset puurakennukset ovat erityisen houkuttelevia sokeritoukille, koska ne voivat päästä sisälle paanujen ja muiden puurakenteissa olevien rakojen kautta. Sokeritoukat leviävät myös, mikäli niiden munia, poikasia, tai täysikasvuisia yksilöitä tuodaan taloon pahvilaatikoiden, huonekalujen, puutavaran, seinäpaperien ja muiden vastaavien esineiden mukana.[8][7] Sokeritoukkia voi löytyä isoja määriä myös uusista rakennuksista, joissa vastikään muovilla eristetyt seinät ovat yhä kosteita[9] tai joissa vastavaletut betonirakennelmat ja tuoreet puurakennelmat levittävät kosteutta ja joiden seinäpapereista sokeritoukat löytävät houkuttelevan ravinnonlähteen[7].
Ihmisasumuksissa tavattavat sokeritoukat elävät kosteissa tiloissa, kuten viemärissä, keittiössä, kylpyhuoneissa ja kellareissa. Ne voivat pesiä laattojen alla ja putkistojen läheisyydessä. Kerrostaloissa sokeritoukat voivat kulkea putkien läpivientien kautta asunnosta toiseen.[10] Vaikka sokeritoukkien kerrotaan kykenevän kulkemaan hajulukkojen lävitse,[10] ne eivät yleensä tule taloihin viemärien kautta[3]. Ne eivät myöskään kykene nousemaan ylös pystysuoria sileitä pintoja, joten niitä tavataan usein kylpyammeista ja pesualtaista, jonne ne ovat joutuneet etsiessään ruokaa.[3] Parhaiten ne viihtyvät lämpimissä paikoissa, joissa on korkea ilmankosteus.[1][11] Optimaaliset olosuhteet ovat noin 25–30 °C:n lämpötila[1] ja 75–95 prosentin ilmankosteus[11][3]. Sokeritoukat etsivät ravintoa pimeässä ja pakenevat, mikäli huoneeseen sytytetään valot äkillisesti tai liikutellaan esineitä, joiden alla ne piileskelevät. Ne viihtyvät rakennusten raoissa, listojen alla, kaappien ja penkkien takana, lattiapintojen alla ja vastaavissa tiloissa, joissa kosteus, lämpötila ja ruokavarastot ovat optimaalisimmillaan. Ne voivat selviytyä sellaisissa olosuhteissa kauankin, vaikka huoneisto olisi muuten kuiva ja ilmastoitu.[1]
Muiden toukkasukahäntäisten tavoin sokeritoukkien parittelu on monimutkaista. Sukupuolet eivät parittele suoraan, vaan siittiöt välittyvät ulkoisesti ja epäsuorasti naaraaseen.[11] Aluksi uros houkuttelee naarasta pariutumisliikkeillä, joihin kuuluu tuntosarvien kosketus naaraaseen ja pään heiluttaminen.[7] Tämän jälkeen uros asettaa tuottamansa spermatoforin suoraan maahan.[12] Sitten se tuottaa rihmoja, joiden avulla se ohjaa naaraan vähitellen kosketuksiin spermatoforin kanssa.[13] Jotta spermatofori ei kuivuisi, urokset laskevat sen useimmiten kostealle alustalle, ja pariutumisaikaan voidaankin nähdä lukuisten täysikasvuisten yksilöiden kerääntyneen kosteisiin paikkoihin.[7]
Hyönteinen munii rakennusten rakoihin, listojen taakse, laattojen ja lattiapinnoitteiden alle tai suoraan elintarvikkeisiin.[1] Sokeritoukat keräytyvät päiväsaikaan samoihin paikkoihin lepäämään, ja tällöin naaraat yleensä laskevat munansa. Molempien sukupuolten erittämät feromonit antavat impulssin kerääntymiselle samoihin paikkoihin. Yhteenkerääntyminen auttaa myös pitämään ilmankosteuden ja lämpötilan munien ja nuorten nymfien kehittymiselle ihanteellisena.[7] Naaraat munivat munansa pieniin ryhmiin muutamista munista noin 50 munaan asti.[2] Munat ovat noin 0,5 millimetrin kokoisia, valkeahkoja ja ovaalinmuotoisia. Naaras voi munia useammassa erässä viikkojen ajan.[9]
Suotuisissa olosuhteissa munat voivat kehittyä kahdessa viikossa, mutta kuoriutumiseen voi mennä kaksikin kuukautta.[2] Kehittymisnopeus riippuu lämpötilasta.[9]
Kuoriutumisen jälkeen nymfivaiheessa olevat yksilöt käyvät läpi kahdeksan kuorenvaihtoa, ennen kuin niistä tulee täysikasvuisia ja sukukypsiä.[1] Aluksi nymfit ovat valkeahkoja ja muuttuvat kuorenvaihtojen myötä hopeanvärisiksi. Ensimmäisen kuorenvaihdon aikana ne ovat noin 0,8 millimetrin mittaisia.[4] Täysikasvuisuuden saavuttamiseen menee noin viidestä kuuteen kuukautta normaaleissa lämpötila- ja kosteusolosuhteissa.[1] Monista muista hyönteisistä poiketen aikuinen yksilö jatkaa kuorenvaihtoaan sukukypsyyden saavuttamisen jälkeenkin ja voi elinaikanaan vaihtaa kuortaan jopa 20–50 kertaa.[1][6] Kuorenvaihdon yhteydessä toukat voivat myös kasvattaa uudelleen menetettyjä raajoja tai tuntosarvia.[1] Sokeritoukkanaaraat elävät tyypillisesti 2–8 vuotta.[2][4]. Ne voivat elinaikanaan munia 20–100 munaa.[1]
Sokeritoukkakannat kehittyvät suhteellisen hitaasti, koska yksilöt kehittyvät sukukypsiksi hitaasti eivätkä ne muni suuria määriä.[2]
Sokeritoukat pysyttelevät pääasiassa löytämänsä ravinnonlähteen läheisyydessä.[3] Ravinnoksi käy lähes mikä tahansa tärkkelyspitoinen aine. Sokeritoukat syövät leivänmuruja,[10] jauhoja, kuivattua lihaa[2], ja niitä voi löytää muropaketeistakin[5]. Sokeritoukat kykenevät myös hajottamaan selluloosaa. Tapettiliima, kirjojen sidontaan käytetty liima, homeinen paperi ja valokuvat maistuvat sokeritoukille. Ne voivat myös tehdä reikiä likaisiin tekstiileihin, nahkaan,[10] kumiin[2] ja synteettisiin materiaaleihin. Ihmisestä pudonneet hiukset, ihokarvat, ihosolukko ja lika ovat sokeritoukkien ruokaa kylpyhuoneissa. Sokeritoukkien runsaus voi olla merkki huoneiston kosteusvauriosta, koska sokeritoukat syövät myös homesienten rihmastoa ja itiöitä.[10] Sokeritoukat käyttävät usein proteiinilähteinään muiden kuolleiden hyönteisten raatoja.[1] Ne voivat syödä myös oman lajinsa tyhjiä kuoria tai jopa toisia vahingoittuneita lajitovereitaan.[5] Yksilö voi selvitä jopa vuoden ilman ravintoa.[2]
Vaikka sokeritoukkien luonnollisia vihollisia tunnetaan varsin vähän,[14] ainakin sisätiloissa viihtyvä hämähäkkijuoksijainen[15] ja eräät hämähäkit[16] saattavat käyttää sokeritoukkia ravinnokseen.
Hämähäkkijuoksijaiset ja sokeritoukat viihtyvät hyvin samankaltaisissa elinympäristöissä: ne liikkuvat pimeässä kosteissa paikoissa kuten kellareissa. Hämähäkkijuoksijainen surmaa saaliinsa ruiskuttamalla siihen pienen määrän myrkkyä.[17]
Kotioloissa sokeritoukkien aiheuttama haitta ihmisille ja omaisuudelle on yleensä vähäistä ja lähinnä esteettistä. Lisääntymisen hitauden vuoksi niiden määrä pysyy useimmiten alhaisena, eikä niitä ehdi syntyä kiusaksi asti.[10] Toisaalta hyönteistä voi olla vaikea hävittää täysin rakennuksista, ja eläinten kuorien jäänteet voivat suurina määrinä aiheuttaa allergiaa sekä vaikuttaa ihrakuoriaisten lisääntymiseen.[6] Sairaaloissa sokeritoukat saattavat toimia taudinlevittäjinä faaraomuurahaisten tavoin. Sokeritoukat voivat aiheuttaa vahinkoa syömällä proteiini-, sokeri- tai tärkkelyspitoisia ruokia ja materiaaleja.[9]
Museoissa, arkistoissa ja muissa dokumenttien ja materiaalien pitkäaikaissäilytystiloissa sokeritoukat voivat aiheuttaa vahinkoa museoesineille, postimerkkikokoelmille, eräille tekstiileille[1] kuten silkille ja eräille muuntokuiduille,[8] kuten viskoosille[9], sekä vanhoille kirjoille, jos ne saavat toimia häiriöttä pidempiä aikoja.[1] Vanhassa paperissa ja paperiliimassa on tyypillisesti runsaasti sokeritoukalle kelpaavaa tärkkelystä.[18]
Sokeritoukkien aiheuttamat vauriot ovat helposti tunnistettavia. Paperisivujen vaurioituneet reunat ovat hyvin epäsäännöllisiä.[5] Koska sokeritoukan leuat ovat pienet, se pysyttelee paperin päällä nakerrellen sen pintaa vähitellen ja epäsäännöllisesti. Joillakin alueilla paperiin tulee epäsäännöllisiä reikiä, kun taas joillakin alueilla paperi on ohentunut tai vain painomuste paperin pinnasta on hävinnyt.[5] Kirjan vaurioituneiden sivujen väriläikät aiheutuvat usein syötyihin alueisiin leviävistä sienikasvustoista.[7] Kirjankansien ja päällysmateriaalien vauriot ovat epäsäännöllisen muotoisia. Suuret sokeritoukkakannat voivat aiheuttaa useita reikiä paperimateriaaleihin. Kirjan sidontamateriaalissa,voi olla niin ikään epäsäännöllisiä ohentumia. Sokeritoukkien ulosteet, joita kerääntyy ravinteina käytettyjen paperien pinnoille, ovat pieniä, tummia, pellettimäisiä,[5] helposti hajoavia, pölymäisiä ja valossa hieman kimaltavia. Ne tarttuvat helposti kiinni useimpiin pintoihin.[7]. Vaurioituneissa tekstiileissä voi olla keltaisia läikkiä, kuoria tai ulosteita.[5][19]
Suorien vaurioiden lisäksi sokeritoukkainvaasion toteamiseksi voidaan käyttää kahdenlaisia ansoja. Toukkia voidaan houkutella jauhoja sisältäviin maljoihin, joihin ne pääsevät kiipeämään ulkoreunalla olevaa teippiä pitkin. Pudottuaan maljaan ne eivät pääse kiipeämään takaisin. Muun muassa torakoiden tarkkailuun käytetyt tahmeat ansat soveltuvat myös sokeritoukkien pyydystämiseen ja niiden leviämisreittien toteamiseen.[14][6]
Sokeritoukat tarvitsevat yli 60 % ilmankosteuden elinkaarensa täyttämiseksi, joten eräs yksinkertainen ratkaisu niiden torjuntaan on lämpötilan nosto huonetilan kuivaamiseksi ja ilmastoinnin parantaminen. Ilmankosteuden laskiessa ne häviävät yleensä itsestään. Jopa kylpyhuoneissa lattialämmitys ja koneellinen ilmanvaihto voivat tuoda hyvän tuloksen. Kuivaamisen tulee jatkua pitkiä aikoja, jotta kaikista yksilöistä päästään eroon. Kaikki kosteusvauriot on korjattava ja kosteuslähteet poistettava. Huoneistojen siivouksessa imurointia kannattaa suosia ja välttää lattioiden vesipesua. Mikäli lattioita pestään usein vedellä, voi sokeritoukille jäädä helposti jäljelle suotuisia olosuhteita rakenteiden rakoihin. Imuroinnin jälkeen on tärkeää tuhota pölypussien sisältö, jotta eläimet eivät leviä sieltä takaisin. Rakenteiden raot ja muut eläimelle tyypilliset piilopaikat kannattaa mahdollisuuksien mukaan tilkitä, jolloin niiden elintila vähenee.[1] Lämpötilan nousu yli 44,4 °C:n tai lasku alle 0 °C:n tappaa nymfivaiheessa olevat hyönteiset.[14] Lämpötilan alentaminen alle 15 °C:n hidastaa sokeritoukkien lisääntymistä yleisemminkin.[6] Sokeritoukat välttävät yleensä villaa.[8]
Katon kautta leviäviä sokeritoukkia torjutaan välikaton ilmanvaihdon parantamisella, koska se estää kosteuden kertymisen kattorakenteisiin. Puupäällysteiset paanukatot, joiden alla on vanerirakenteita tai tervapaperia, ovat erityisen houkuttelevia. Kattojen yläpuolelle ulottuvien puunoksien poisto voi myös vähentää kosteuden kertymistä kattoon ja parantaa ilmanvaihtoa.[3] Lämpimillä alueilla ovissa ja ikkunoissa olevat raot kannattaa tilkitä, jotta hyönteiset eivät pääse ulkoa sisälle. Sokeritoukkien saastuttamissa huoneissa olevat laatikot, huonekalut, pahvipakkaukset ja muut vastaavat esineet on tutkittava.[8]
Pitempään varastoitavat mahdolliset ravinnonlähteet kuten vanhat kirjat, paperit, tärkkelyspitoiset materiaalit ja pahviaskit kannattaa sijoittaa tiiviisiin muovisäiliöihin.[8] Kirjoista ja dokumenteista sokeritoukkia voidaan hävittää myös laittamalla esineet mikroaaltouuniin, jossa niitä tulee säteilyttää 30–60 sekuntia. Menetelmä ei sovi tiettyjä värejä sisältäville tai kovin heikkokuntoisille kirjoille tai dokumenteille.[14]
Kemiallisesti sokeritoukkia voidaan torjua hyönteismyrkyillä, kuten aerosoleilla, muurahaissirotteilla[10] tai erityisesti sokeritoukkien torjuntaan suunnatuilla sirotteilla[1]. Aineet sisältävät yleensä pyretroideja tai boorihappoa.[8] Useimmiten kemiallista torjuntaa tarvitaan lähinnä vain suuriksi kasvaneisiin kantoihin[3][1], jolloin on samalla tärkeää käsitellä niiden piilopaikat. Sirotteiden ja ansojen yhteiskäytöllä voidaan vähentää hyönteisten määriä tilanteissa, joissa fysikaalisia olosuhteita on hankala helposti muuttaa sokeritoukille epäsuosiollisiksi.[6] Sirotteita käytettäessä on samalla alennettava ilmankosteutta.[1] Aerosolisuihkeita voidaan käyttää lattiapintojen, seinäkoristeiden, laatikostojen taustojen, huonekalujen alustojen, rakennelmien rakojen ja ullakoiden lattioiden ja kattojen käsittelyyn. Rakennusten ulkopuolella voidaan käsitellä räystäät, varastorakennukset ja kukkapenkkirakennelmat. Kemiallisen torjunnan tehon toteamiseen voidaan tarvita aikaa kymmenestä päivästä kahteen viikkoon, koska piileskelevien hyönteisten on ensin oltava kontaktissa torjunta-aineeseen.[9]
Jo vanhimmiksi arvioidut fossiloituneet primitiiviset siivettömät hyönteiset muistuttivat suuresti nykyisiä toukkasukahäntäislajeja, kuten sokeritoukkia. Sokeritoukan kaltaisia lajeja sisältäviä fossiileja on löydetty joitakin harvoja noin 395 miljoonaa vuotta vanhaksi ajoitetusta kiviaineksesta Skotlannista, New Yorkista ja Quebecista. Vaikka nämä löydökset on ajoitettu devonikauden puolivälin tienoille, asiantuntijat uskovat ensimmäisten sokeritoukan kaltaisten hyönteislajien ilmaantuneen siluurikauden lopulla, noin 415 miljoonaa vuotta sitten.[20] Niiden arvioidaan olleen olemassa esimerkiksi jo kauan ennen torakoita.[6]
Aiemmin toukkasukahäntäiset luettiin samaan kolmisukahäntäiset-lahkoon siimahäntäisten (Microcoryphia (tai Archaeognatha) kanssa. Ne on helpoin erottaa siitä, että siimahäntäiset hyppivät, toukkasukahäntäiset voivat liikkua vain juosten.[21]
Toukkasukahäntäisten lahkon lajeja tunnetaan kosmopoliitin sokeritoukan lisäksi ainakin 120 lajia,[22], ja jotkin muutkin niistä ovat mieltyneet ihmisasumuksiin. Toinen Suomessakin tavattava laji on uunitoukka[3], jonka ruumis on täysikasvuisena noin 8 millimetrin mittainen.[7] Pohjois-Amerikassa tunnettuja saman Lepismatidae-heimon lajeja ovat muun muassa Ctenolepisma longicaudata[23] (urban silverfish[5]) ja Ctenolepisma quadriseriata.[8] Australiassa tunnetaan kotioloissa viihtyvän sokeritoukan ohella hyvin luonnossa elävä Acrotelsella devriesiana -laji[12].
Sokeritoukka (Lepisma saccharina) on pieni siivetön hyönteinen, joka kuuluu yli 300 miljoonaa vuotta vanhaksi arvioituun toukkasukahäntäisten hyönteislahkoon (Zygentoma). Se on yleinen ja kotioloissa suhteellisen harmiton kylpyhuoneiden vieras, joka on levinnyt lähes koko maapallolle. Sokeritoukat ovat hopeanhohtoisia, aikuisena noin yhden senttimetrin mittaisia taaksepäin suippenevia hyönteisiä, joiden päässä on kaksi pitkää tuntosarvea ja perässä kolme lyhyempää sukasta. Ne etsivät ravintoa pimeässä kosteissa tiloissa ja säntäävät pakoon, jos huoneeseen sytytetään valot.
Sokeritoukat voivat syödä laajalti erilaisia elintarvikkeita ja materiaaleja, jotka sisältävät tärkkelystä, sokeria, selluloosaa tai proteiineja. Museoissa, arkistoissa ja muissa pitkäaikaissäilytystilanteissa ne voivat aiheuttaa vahinkoa kirjoille, papereille, tekstiileille ja muille erityisesti tärkkelystä sisältäville materiaaleille.
Lepisma saccharina • Lépisme
Le poisson d'argent (Lepisma saccharinea), ou lépisme, est une espèce d'insectes aptères de l'ordre des zygentomes et de la famille des Lepismatidae. Il est parfois encore désigné comme appartenant à l'ordre des thysanoures, bien que cet ordre ne soit plus reconnu.
Mesurant entre 10 et 15 mm adulte, le lépisme a une tête pourvue d'yeux à facettes partiellement développés, tête prolongée par deux longues antennes. Son corps aplati est couvert d'écailles. Il est surnommé « poisson d'argent » en raison de ses écailles qui lui donnent un aspect métallique et par ses mouvements rapides évoquant la nage d'un poisson[1]. Son abdomen se termine par trois longs prolongements fins (les deux latéraux sont appelés cerques, le médian, couvert de soies, s'appelle l'épiprocte[2]).
Les jeunes sont blancs et prennent la couleur argentée trois à quatre semaines après leur naissance. Les œufs sont blanchâtres et ovales et mesurent environ 0,8 mm de longueur. Le lépisme étant amétabole, le développement larvaire s'effectue par mues successives sans modifications notables de l'aspect général. Un lépisme vit en moyenne trois ans, bien que des individus aient dépassé les sept ans[réf. nécessaire]. Toutefois, les populations croissent lentement malgré l'absence de prédateur.
Le lépisme est originaire des régions tropicales et s'est adapté aux régions tempérées par la suite. Commun en forêt parmi les feuilles mortes, dans la litière et au bas des troncs d'arbres, dans les habitations, notamment dans les cuisines, les rebords des fenêtres, les salles de bains et les toilettes ; il affectionne particulièrement les milieux poussiéreux et les locaux humides et chauds : un taux d'humidité supérieur à 75 %[1] ainsi qu'une température de 27 °C semblent propices à son développement.
Lucifuge, plutôt nocturne, il est très habile et véloce pour se réfugier dans des fissures et autres passages étroits (notamment sous les plinthes) des habitations. Il se retrouve généralement dans une habitation en raison de son déplacement accidentel par l'homme via un moyen de transport en bois, carton ou papier tel une boîte. Plusieurs espèces vivent exclusivement dans des nids de fourmis, sur des modes parasitaires ou symbiotiques, suivant les espèces[3].
Polyphage, il se nourrit de détritus, denrées alimentaires, moisissures, exuvies d'acariens, poils d'animaux, cheveux au sol, papier, coton, lin, soie, viscose[4]... Il peut demeurer plusieurs mois sans s'alimenter et est donc résistant aux « famines » imposées par les logements d'une propreté impeccable[1]. Sa présence dans une habitation humaine n'est donc pas synonyme de malpropreté.
Les lépismes ne présentent aucun danger pour l'homme. Ils sont toutefois considérés comme indésirables dans les habitations[5], ainsi que dans les services d'archives et les bibliothèques du fait des dommages qu'ils causent aux livres et aux liasses de papier. Dans les bibliothèques des monastères, où ils causaient d'importants dégâts, ils étaient considérés comme un symbole du temps qui passe et qui détruit tout[6].
Dans le jeu vidéo Minecraft, les poissons d'argent sont des créatures hostiles grises qui se dandinent pour avancer se trouvant dans des blocs infestés[7]et dans des pièces de portail de l'End grâce à un générateur de poissons d'argent.
Dans l'épisode 15 saison 29 des Simpson, la famille en voit dans la bibliothèque municipale. [8]
Lepisma saccharina • Lépisme
Le poisson d'argent (Lepisma saccharinea), ou lépisme, est une espèce d'insectes aptères de l'ordre des zygentomes et de la famille des Lepismatidae. Il est parfois encore désigné comme appartenant à l'ordre des thysanoures, bien que cet ordre ne soit plus reconnu.
O peixiño de prata[Cómpre referencia] (Lepisma saccharina), tamén coñecido como lepisma ou coloquialmente como traza[Cómpre referencia] (denominación xenérica que abrangue diferentes grupos de insectos que se alimentan de tecidos, madeira ou papel), é unha especie de insecto tisanuro, orde hoxe reclasificada en dúas, das cales esta especie é Zygentoma, da familia Lepismatidae. É áxil e cunha forte fototaxia negativa (foxe da luz), o que dificulta a súa observación. O nome da especie deriva do brillo gris metálico do seu corpo. As lepismas viven de materias vexetais diversas, como mofo, o papel, o cartón[1] e os alimentos amilosos (con amidón), como a cola de encadernar libros ou o apresto para a roupa.
Pertence a un grupo moi antigo, os tisanuros, con restos fósiles de preto de 400 millóns de anos de antigüidade[2]. Os tisanuros son considerados os insectos verdadeiros de trazos máis primitivos, e carecen primariamente de ás (noutros insectos esta carencia é o resultado secundario da súa perda evolutiva).[3]
A lonxitude dun peixiño de prata, sen incluír as súas extremidades, é de entre varios milímetros e un centímetro[4]. O brillo metálico do seu corpo débese ás súas escamas prateadas, que aparecen despois da súa terceira muda. As ninfas das primeiras fases son abrancazadas. Presenta dúas longas antenas na cabeza e outros tres apéndices semellantes na parte posterior, un filamento caudal que é en realidade o décimo e derradeiro segmento do abdome e dous cercos.[5]
Dependendo das súas condicións de vida, un peixiño de prata require polo menos catro meses para chegar a adulto, e ás veces pode requirir máis de tres anos. Nunha temperatura ambiente, pode crecer nun ano. Pode vivir en calquera lugar ata unha idade de entre dous e oito anos. Muda aproximadamente oito veces ao longo da súa vida, pero por mor do seu constante crecemento, pode mudar máis de catro veces ao ano.
Vive en lugares húmidos e escuros, máis frecuentemente en edificios vellos, ou entre libros e papeis nas casas. Cando a temperatura está entre 25 °C e 30 °C, a femia pode depositar entre 60 e 100 ovos, preferiblemente en fendas[6]. É imposible para un peixiño de prata reproducirse nun ambiente frío e seco.
Os alimentos favoritos do peixiño de prata son os que conteñen amidón ou outros polisacáridos como a dextrina dos adhesivos empregados na encadernación de libros, a xelatina das fotografías ou a silicona.[7] Tamén o papel vello, o azucre, os cabelos, a caspa e a sucidade, ademais de substancias como o algodón, o liño, a seda e mesmo outros insectos mortos ou a súa propia exuvia (pel mudada). Conducido pola súa fame, a lepisma pode tamén comer roupa de pel e mesmo tecidos feitos con certas fibras artificiais. Con todo, como moitos insectos, é capaz de interromper a súa actividade vital durante varios meses sen sufrir dano apreciable.
É quen de dixerir a celulosa debido a que pode producir celulase, unha enzima que degrada a celulosa, cousa extremadamente rara nos animais. A maioría dos animais herbívoros, mesmo os insectos xilófagos (comedores de madeira) posúen microorganismos simbióticos no tubo dixestivo que realizan a dixestión. Só se coñecen dous animais capaces de producir celulasa: Lepisma saccharina e o molusco bivalvo Teredo navalis, que tradea madeira.[8]
Os peixiños de prata non copulan, senón que o macho produce un espermatóforo que adhire pendurando dun fío tensado suxeito desde algún obxecto vertical. Conduce a femia mediante manobras de cortexo a tropezar co espermatóforo. A femia recólleo cos seus cercos e lévao ata a abertura xenital, onde o introduce e se produce a fecundación.[9]
Un dos depredadores naturais do peixiñode prata é o insecto coñecido como cadela de frade (Forficula auricularia).
O peixiño de prata[Cómpre referencia] (Lepisma saccharina), tamén coñecido como lepisma ou coloquialmente como traza[Cómpre referencia] (denominación xenérica que abrangue diferentes grupos de insectos que se alimentan de tecidos, madeira ou papel), é unha especie de insecto tisanuro, orde hoxe reclasificada en dúas, das cales esta especie é Zygentoma, da familia Lepismatidae. É áxil e cunha forte fototaxia negativa (foxe da luz), o que dificulta a súa observación. O nome da especie deriva do brillo gris metálico do seu corpo. As lepismas viven de materias vexetais diversas, como mofo, o papel, o cartón e os alimentos amilosos (con amidón), como a cola de encadernar libros ou o apresto para a roupa.
Pertence a un grupo moi antigo, os tisanuros, con restos fósiles de preto de 400 millóns de anos de antigüidade. Os tisanuros son considerados os insectos verdadeiros de trazos máis primitivos, e carecen primariamente de ás (noutros insectos esta carencia é o resultado secundario da súa perda evolutiva).
Šližik (abo tež Šliž; łać. Lepisma saccharina) je mały, na swětło čućiwy a tohodla w nocy aktiwny překasanc. Budźe hač 1 cm dołhi a je wosebje w ćopłej, włóžnej wokolnosći žiwy, potajkim n.př. w kupjelnjach abo kuchnjach. Šližiki žeru mjez druhim plěsniwcy a roztoče, tuž poprawom njejsu škódniki. Přirodny njepřećel šližikow je wuchač.
Gegat (Lepisma saccharina) adalah serangga kecil tanpa sayap dari ordo Zygentoma. Gegat juga disebut kutu buku karena kebiasaannya memakan kertas. Nama ilmiahnya (L. saccharina) merujuk pada perilakunya yang mencari asupan karbohidrat dari gula dan amilum.
Gegat merupakan serangga nokturnal yang memiliki panjang 13–25 mm (0,5–1,0 in).[1] Gegat memiliki tubuh yang meruncing ke belakang seperti ikan.[2] Di belakang tubuhnya, terdapat sepasang cerci dan ujung filamen di antara kedua cerci. Gegat yang baru menetas berwarna putih, dan semakin bertambah umur warnanya akan semakin gelap metalik. Gegat mempunyai dua mata majemuk.[2][3]
Gegat berpindah dengan gerakan bergoyang menyerupai ikan dengan gesit,[2][4] namun hanya pada permukaan horisontal. Gegat dapat hidup antara dua hingga delapan tahun. Mereka hidup di tempat-tempat gelap untuk menghindari cahaya.
Gegat hidup di daerah perkotaan. Mereka bisa hidup di hampir semua benua (kecuali Antartika). Gegat menyukai tempat-tempat dengan kelembaban tinggi (75-90%), terutama di loteng, kamar mandi, dapur, dan rak buku.
|accessdate= (bantuan) |accessdate= (bantuan) |accessdate= (bantuan) Gegat (Lepisma saccharina) adalah serangga kecil tanpa sayap dari ordo Zygentoma. Gegat juga disebut kutu buku karena kebiasaannya memakan kertas. Nama ilmiahnya (L. saccharina) merujuk pada perilakunya yang mencari asupan karbohidrat dari gula dan amilum.
Silfurskotta (fræðiheiti: Lepisma saccharina) er skordýr af kögurskottuættbálki. Tegundin er sú eina í Lepisma ættkvíslinni. Almennt er litið á silfurskottur sem meindýr þó þær hafi engin áhrif á heilsu manna og skemmdirnar sem þær valdi á hýbílum þeirra séu hverfandi. Fullvaxnar silfurskottur eru á milli 7–12 mm langar og er nafn þeirra dregið af silfurgráum litnum.
Silfurskottur eru lítil, ljósfælin, ófleyg skordýr sem eru meðal manna þekktasta tegund Kögurskottna ættbálksins, þau nærast einkum á plöntuafurðum, kolvetnum, sykri og sterkju og eru nú algengastar í híbýlum manna, en lifðu áður fyrr í laufhrúgum, trjáberki eða í litlum rifum.
Silfurskotta (fræðiheiti: Lepisma saccharina) er skordýr af kögurskottuættbálki. Tegundin er sú eina í Lepisma ættkvíslinni. Almennt er litið á silfurskottur sem meindýr þó þær hafi engin áhrif á heilsu manna og skemmdirnar sem þær valdi á hýbílum þeirra séu hverfandi. Fullvaxnar silfurskottur eru á milli 7–12 mm langar og er nafn þeirra dregið af silfurgráum litnum.
Lepisma saccharina (Linnaeus, 1758) noto anche come pesciolino d'argento, argentino o acciughina è un insetto lucifugo, veloce e privo di ali; sinantropico e molto diffuso nelle abitazioni umane.
L'aspetto del corpo dell'insetto, argenteo e oblungo, giustifica il suo nome comune. Il nome scientifico, invece, è legato al fatto che questo insetto si nutre di carboidrati come lo zucchero o gli amidi. Appartiene all'ordine Zygentoma o Thysanura.[1] Possono essere talvolta confusi con un'altra specie con abitudini e aspetto molto simili, la Thermobia domestica, che però preferisce ambienti più caldi, come forni di panetterie.
Il corpo del pesciolino d'argento è allungato e sottile. Ha due antenne molto lunghe e sensibili, e tre lunghi cerci posteriori, anch'essi con funzione tattile. Il corpo (esclusi antenne e cerci) può arrivare a circa 1 centimetro di lunghezza. Il colore metallico del corpo deriva da scaglie argentee che si formano dopo la terza muta.
A seconda delle condizioni di vita, un pesciolino d'argento diventa completamente adulto in un tempo variabile fra quattro mesi e tre anni. A temperatura ambiente (21-23 °C, 69-73 F°) diventa adulto entro un anno. Può vivere da due a otto anni, e può mutare fino a circa otto volte in tutto e fino a circa quattro volte in un anno. A una temperatura compresa fra 25 e 30 gradi, la femmina depone circa un centinaio di uova, preferibilmente in ambienti riparati come fessure o crepe. I pesciolini d'argento non possono riprodursi in ambienti freddi e secchi.
Il cibo preferito del pesciolino d'argento sono le sostanze che contengono amido o polisaccaridi come la destrina usata negli adesivi: l'insetto ama quindi la colla e derivati latticini zuccherini, le rilegature dei libri, le foto, i francobolli, lo zucchero e la polvere. Non disdegna neppure cotone, lino, seta, insetti morti o persino la sua stessa exuvia (la pelle persa nella muta). In caso non trovi altro cibo, il pesciolino d'argento può arrivare a rovinare capi in pelle (cinture, scarpe) o indumenti in fibra sintetica. Tuttavia, può restare senza cibo per mesi senza soffrirne.
A causa delle abitudini notturne dei pesciolini d'argento, il loro comportamento sessuale è stato scoperto solo di recente. Per tutto il processo dell'accoppiamento, il maschio e la femmina corrono tutt'in giro. Il maschio depone una spermatofora, una capsula di seme coperta da filamenti simili a quelli di una ragnatela o di un bozzolo. La femmina trova la capsula e la raccoglie, dando luogo a una "inseminazione indiretta".
Il principale nemico del pesciolino d'argento è la Forficula auricularia, anche nota come "tenaglietta" o "forbicina" o "tagliaforbici" per le appendici posteriori, simili a delle pinze, che vengono usate durante l'accoppiamento.
I pesciolini d'argento sono piuttosto comuni nelle dimore umane. Si trovano spesso, fra l'altro, dietro i quadri, sotto i frigoriferi, nei bagni ben riscaldati, nelle fessure e nelle crepe delle tegole. Amano rosicchiare libri, tappezzerie e tessuti.
I pesciolini d'argento non sono pericolosi per gli esseri umani, ma possono provocare danni considerevoli al patrimonio librario e ai documenti cartacei in generale, arrivando a distruggere grosse porzioni dei fogli di carta, con conseguente perdita del testo. Negli edifici, i pesciolini d'argento sopravvivono solo in presenza di umidità e di fessure in cui nascondersi; quindi in caso di infestazione è buona pratica eliminare, dove possibile, tali criticità.
I metodi più comuni per dissuadere tali insetti sono: collocare alcune gocce di olio essenziale di menta piperita, citronella, o soluzioni a base di ammoniaca nei punti critici; per allontanarli da fogli, libri e raccoglitori, è sufficiente inserire tra essi alcune foglie di alloro da cucina, anche spezzettate nell'armadio e nei cassetti, sostituendo le vecchie foglie con altre nuove ogni 6 mesi circa; per lo stesso fine è possibile utilizzare anche le foglie di ginkgo biloba o le infiorescenze della lavanda, racchiudendole in una reticella e sostituendole con altre nuove ogni 6 mesi circa.
Per catturare i pesciolini d'argento si usano miscele 1:1 di borace e zucchero come esca; spruzzare dell'intonaco su uno strofinaccio umido e bianco lasciandolo per tutta la notte in un angolo vicino alla loro tana. Un'altra tecnica consiste nel lasciare nei pressi della tana degli insetti, sempre di notte, una patata grattugiata, la mattina dopo la patata può essere gettata via insieme ai pesciolini che vi saranno rimasti.
L'insetto quando viene sottoposto a basse dosi di CO2 impiega circa 3 ore per riprendere pienamente le sue attività.
Lepisma saccharina (Linnaeus, 1758) noto anche come pesciolino d'argento, argentino o acciughina è un insetto lucifugo, veloce e privo di ali; sinantropico e molto diffuso nelle abitazioni umane.
L'aspetto del corpo dell'insetto, argenteo e oblungo, giustifica il suo nome comune. Il nome scientifico, invece, è legato al fatto che questo insetto si nutre di carboidrati come lo zucchero o gli amidi. Appartiene all'ordine Zygentoma o Thysanura. Possono essere talvolta confusi con un'altra specie con abitudini e aspetto molto simili, la Thermobia domestica, che però preferisce ambienti più caldi, come forni di panetterie.
Lepisma saccharina est insectum ordinis Thysanurorum, quod saccharido et saccharone vescitur.
Haec stipula ad insectum spectat. Amplifica, si potes! Cukrinis žvyninukas (lot. Lepisma saccharina), kitaip vadinama sidabrinė avižėlė – šeriauodegių (Thysanura) šeimos vabzdys, aptinkamas visuose pasaulio kontinentuose.
Šis kenkėjas yra maždaug 10 mm dydžio, padengtas smulkiais sidabro spalvos žvyneliais. Mėgsta apsigyventi šiltuose, drėgnuose rūsiuose, vonios kambariuose, kur gali rasti pelėsio – maisto. Žvyninukas gali misti ir grūdiniais produktais, užteršdamas juos savo ekskrementais, lervų išnaromis. Minta cukrumi, kleisteriu ir krakmolu. Jų yra įvairių rūšių. Jei drėgnose patalpose yra 18-20 laipsnių temperatūra, cukrinis žvynukas subręsta per 11 savaičių. Jei patalpos vėsios, kenkėjai bręsta net trejus metus, o nesant maisto gyvena 300 dienų.
Gegat atau nama saintifiknya Lepisma saccharina merupakan serangga kecil tanpa sayap biasanya berukuran antara setengah hingga satu inci. Ia biasanya berwarna putih, mutiara kelabu atau berwarna kecoklatan., bergerak seperti ikan, sementara nama saintifiknya menunjukkan ia menakan karbohidrat seperti gula atau kanji. Ia tergolong ke dalam serangga asas susunan Thysanura, dan spesies ini dipercayai wujud selama 300 juta tahun, bermula semenjak Palaeozoic Era [1].
Spesies gegat tanpa mata, atau berkait rapat dengannya telah dijumpai pada Januari 2006 di dalam gua di Taman Negara Sequoia, California.
Gegat atau nama saintifiknya Lepisma saccharina merupakan serangga kecil tanpa sayap biasanya berukuran antara setengah hingga satu inci. Ia biasanya berwarna putih, mutiara kelabu atau berwarna kecoklatan., bergerak seperti ikan, sementara nama saintifiknya menunjukkan ia menakan karbohidrat seperti gula atau kanji. Ia tergolong ke dalam serangga asas susunan Thysanura, dan spesies ini dipercayai wujud selama 300 juta tahun, bermula semenjak Palaeozoic Era [1].
Spesies gegat tanpa mata, atau berkait rapat dengannya telah dijumpai pada Januari 2006 di dalam gua di Taman Negara Sequoia, California.
Het zilvervisje (Lepisma saccharina, Vlaams: suikergast) is een klein insect, behorend tot de orde van de Zygentoma, een orde van primitieve insecten die volgens sommige taxonomen niet echt tot de insecten moet worden gerekend. De naam verwijst naar de zilverachtige glans van de schubben die het lichaam bedekken en misschien ook naar zijn vermogen watervlug weg te glippen. Zilvervisjes worden ongeveer een centimeter lang en worden in Nederland en België vooral gevonden in vochtige hoeken in badkamers of keukenkastjes. In boeken en papieren aangetroffen 'zilvervisjes' zijn waarschijnlijk van een verwante soort, het papiervisje. Ze voeden zich met organisch materiaal, waarschijnlijk vooral suikers en wat complexere koolhydraten (stijfsel, zetmeel). Omdat zilvervisjes zich moeilijk over gladde oppervlakken bewegen, worden ze wel eens gevonden in bijvoorbeeld badkuipen en gootstenen waar ze in uitgegleden zijn.
Het zilvervisje behoort tot de 'groep' van franjestaarten. Verwanten waarmee zilvervisjes kunnen worden verward, zijn het papiervisje dat in drogere omgevingen leeft en vooral papier eet, en het ovenvisje dat bij beduidend hogere temperatuur gedijt en maar zelden meer wordt aangetroffen in woonhuizen.[1]
Zilvervisjes hebben een lang en plat lichaam en worden 12 tot 30 mm lang. De voorzijde is rond en het lijf eindigt in een punt. De kleur van het insect is glanzend grijs (zilver). De eieren zijn ovaal en zijn ongeveer 0,8 millimeter lang. De kop van het insect loopt breder uit. In het algemeen ziet het lichaam er enigszins als een wortel uit. De sprieten zijn korter dan het lichaam. Zilvervisjes zijn kwetsbaar, hebben twee veelledige sprieten aan de voorkant van hun lichaam en hebben twee cerci (= aanhangsels) en een caudaal filament aan de achterkant van hun lichaam.
Zilvervisjes zijn voornamelijk 's nachts actief en verstoppen zich overdag. Als de plek waar ze zich verbergen zichtbaar wordt gaan zilvervisjes snel op zoek naar een nieuwe plek om zich te verstoppen. Zilvervisjes leven het liefst in vochtige (75 tot 95 procent luchtvochtigheid) koele plaatsen, zoals de kelder, toilet, badkamer en de keuken. In nieuwbouwwoningen bevinden zich vaak veel zilvervisjes vanwege de nog vochtige muren en het gebruikte hout.
Zilvervisjes komen vaak het huis binnen door mee te liften met voedsel, verhuisdozen, meubilair, oude boeken, papier en oude kleding. Door hun broze exoskelet worden ze snel geplet, wat door de achterblijvende stoffige substantie overlast kan veroorzaken.
Het mannetje laat een spermatofoor, een spermacapsule, achter. De capsule trekt door middel van biochemische signalen de aandacht van het vrouwelijk zilvervisje, waarna het vrouwtje de capsule opneemt.
Vrouwelijke zilvervissen leggen ongeveer 100 eitjes in hun leven. Eitjes worden in groepen tot maximaal 3 eitjes tegelijk gelegd. Deze eitjes komen uit in 6 weken. Kleine zilvervisjes zien er hetzelfde uit als volwassen, alleen zijn ze nog wit van kleur. In vier tot zes weken krijgen ze de volwassen kleur. Zilvervissen kunnen 2 tot 8 jaar oud worden. Ze blijven hun hele leven vervellen, wat uitzonderlijk is bij insecten. Zilvervisjes zijn geslachtsrijp na 3 tot 24 maanden.
Goede hygiëne is niet genoeg om van zilvervisjes af te komen. Dit komt omdat zilvervisjes vaak tussen de muren, in isolatiemateriaal, boeken en op andere beschermde plaatsen verblijven. Door de luchtvochtigheid omlaag te brengen, bijvoorbeeld door ventilatie en vochtvreters te gebruiken, wordt een woning minder aantrekkelijk voor deze dieren. Wie af en toe een zilvervisje ziet, hoeft ze niet te bestrijden, omdat de beestjes geen schade veroorzaken. Zilvervisjes kunnen wel gelokt worden met een halve aardappel in een open plastic zakje. De beestjes komen dan af op het aardappelzetmeel, dat ze graag als voeding gebruiken.
De belangrijkste reden voor toename van zilvervisjes is het gebruik van laminaat/parket met platte plinten. De platte plinten sluiten namelijk niet goed aan bij de muur en een loslatende plakstrip doet de rest. Zo ontstaat een gunstige verblijfsplaats, waar ze zich ook gemakkelijk voortplanten. Er kunnen wel tien zilvervisjes per meter plint aanwezig zijn. Er komt maar een fractie 's nachts tevoorschijn. Alleen volledige afdichting met staande plinten maakt een einde aan de huisvesting van deze minuscule onschadelijke diertjes.
Bronnen, noten en/of referentiesHet zilvervisje (Lepisma saccharina, Vlaams: suikergast) is een klein insect, behorend tot de orde van de Zygentoma, een orde van primitieve insecten die volgens sommige taxonomen niet echt tot de insecten moet worden gerekend. De naam verwijst naar de zilverachtige glans van de schubben die het lichaam bedekken en misschien ook naar zijn vermogen watervlug weg te glippen. Zilvervisjes worden ongeveer een centimeter lang en worden in Nederland en België vooral gevonden in vochtige hoeken in badkamers of keukenkastjes. In boeken en papieren aangetroffen 'zilvervisjes' zijn waarschijnlijk van een verwante soort, het papiervisje. Ze voeden zich met organisch materiaal, waarschijnlijk vooral suikers en wat complexere koolhydraten (stijfsel, zetmeel). Omdat zilvervisjes zich moeilijk over gladde oppervlakken bewegen, worden ze wel eens gevonden in bijvoorbeeld badkuipen en gootstenen waar ze in uitgegleden zijn.
Het zilvervisje behoort tot de 'groep' van franjestaarten. Verwanten waarmee zilvervisjes kunnen worden verward, zijn het papiervisje dat in drogere omgevingen leeft en vooral papier eet, en het ovenvisje dat bij beduidend hogere temperatuur gedijt en maar zelden meer wordt aangetroffen in woonhuizen.
Sølvkre eller sølvfisk (Lepisma saccharina) er eit lite insekt som høyrer til børstehalane. Dei vaksne dyra er mellom 7 og 12 mm lange.
Kroppsforma er noko flattrykt, langstrekt og smalar av bakover. Kroppen er dekt av små, blanke skjel, og bakarst har dyret tre lange haletrådar.
Sølvkreet trivst best på varme stadar med høg luftfuktigheit, og ein finn dei gjerne på badet og på kjøkkenet. Dei er lyssky, og kjem fram om natta for å ete. Med typiske raske, buktande/symjande rørsler rømmer dei frå lyset når ein t.d. kjem inn på badet, difor har dei fått namnet «sølvfisk» på folkemunne. Om dagen gøymer dei seg vekk i sprekkar, under golvfliser og golvbelegg, under kjøkkenbenkar, bak fliser og panel osb. Dyra et alle slags stivelses- og sukkerhaldige stoff som brødsmular, mjøl, såperestar, tapetklister osb. Dei et òg proteinhaldige stoff som t.d. døde insekt. I tarmen har sølvkreet enzym som gjer at dei òg kan fordøye papir. Dette gjer at dei i nokre tilfelle opptrer som skadegjerarar i museum og arkiv ved at dei t.d. gneg seg inn i bøker og frimerkesamlingar.
Sølvkre (Lepisma saccharina) et lite, dråpeformet og litt sølvfarget insekt. Disse små, flate dyrene kan lett gjemme seg i sprekker og lignende. Det er et nattaktivt insekt, det vil si at det er lyssky og aktivt i mørket. Det har tidligere blitt regnet til børstehalene, som senere har vist seg å være en parafyletisk gruppe, og klassifiseres i dag under insektene.
De voksne dyrene er mellom 7 og 12 mm lange. Sølvkre er et vingeløst insekt og kroppsformen er dråpeformet, noe flattrykt, langstrakt og jevnt avsmalnende bakover. Kroppen er dekket av små, blanke skjell, og bakerst har dyret tre lange haletråder.
Sølvkreet trives best på varme steder med høy luftfuktighet, og finnes gjerne på bad eller på kjøkken.
Det er en vanlig misforståelse at sølvkre ikke kan klatre på loddrette flater. Sølvkre har samme evnen til å klatre som eksempelvis skjeggkre. Men sølvkre holder seg aller helst på gulvnivå, da de er mer avhengig av fukt enn hva eksempelvis skjeggkre er. Og tilgangen på fukt er ofte best på gulvet.[1]
De kommer frem i mørket (om natten) for å spise på alle slags stivelses- og sukkerholdige stoffer som brødsmuler, mel, såperester, tapetklister osv. De spiser også proteinholdige stoffer som f.eks. døde insekter. Om dagen gjemmer de seg bort i sprekker, under gulvfliser og gulvbelegg, under kjøkkenbenker, bak fliser og paneler osv. De rømmer fra lyset om man kommer inn på badet og slår på lysbryteren. Flukten er hurtig med typiske raske, buktende / svømmende bevegelser, derfor har de fått navnet «sølvfisk» på folkemunne.
I tarmen har sølvkreet enzymer som gjør at de også kan fordøye papir. Dette gjør at de i noen tilfeller opptrer som skadegjørere i museer og arkiver ved at de gnager seg inn i bøker, frimerkesamlinger m.m.
I Norge forekommer sølvkreet nord til Vadsø og i Finnmark, blant annet i Lakselv og Karasjok, men de er også observert i Oslo, Østfold, Rogaland (Forus, Hillevåg og Mariero) og relativt vanlig på Sørlandet (Kristiansand - Flekkefjord)
Sølvkre (Lepisma saccharina) et lite, dråpeformet og litt sølvfarget insekt. Disse små, flate dyrene kan lett gjemme seg i sprekker og lignende. Det er et nattaktivt insekt, det vil si at det er lyssky og aktivt i mørket. Det har tidligere blitt regnet til børstehalene, som senere har vist seg å være en parafyletisk gruppe, og klassifiseres i dag under insektene.
Multimedia w Wikimedia Commons 
Hasło w Wikisłowniku Rybik cukrowy (Lepisma saccharina) – zaliczany do szczeciogonków (Thysanura), komensal człowieka. Jego nazwa wzięła się od srebrzystej łuseczki pokrywającej ciało oraz zwinnego poruszania się.
Srebrzysty, bezskrzydły owad o długości ok. 7-10 mm. Ma długie, nitkowate czułki. Przy końcu odwłoka rybik ma trzy szczecinki.
Rybiki trafiły do Europy z tropików (stąd ich upodobanie do ciepłych i wilgotnych miejsc). Występują powszechnie w domach, piekarniach i innych ciepłych i dość wilgotnych pomieszczeniach, w których może znaleźć pożywienie. Rybiki prowadzą nocny tryb życia, nie lubią światła.
Ulubiony pokarm rybika cukrowego stanowią produkty zawierające skrobię i inne polisacharydy: kleje organiczne, resztki ze stołu, cukry, a także martwe owady (owadzi pancerz zawiera chitynę – polisacharyd). Zdolność trawienia celulozy umożliwia rybikom zjadanie papieru. Rybik może przeżyć około roku bez pożywienia[2].
Samica składa 2-20 żółtawych jajeczek. Larwa osiąga dojrzałość po czterech wylinkach (ok. 1 roku). Rybik przechodzi przeobrażenie niezupełne. Żyje dwa do ośmiu lat[3].
Uważany jest niekiedy za szkodnika, ze względu na spożywanie i niszczenie przez nie przedmiotów, takich jak książki[2]. Jednak, choć są odpowiedzialne za zanieczyszczenie żywności i inne szkody, nie przenoszą chorób[4][5]. Do polujących na rybika cukrowego drapieżników należą skorki pospolite (Forficula auricularia), pareczniki z gatunku Scutigera coleoptrata oraz pająki[6]
Rybik cukrowy (Lepisma saccharina) – zaliczany do szczeciogonków (Thysanura), komensal człowieka. Jego nazwa wzięła się od srebrzystej łuseczki pokrywającej ciało oraz zwinnego poruszania się.
Lepisma saccharina, conhecida popularmente como peixinho-de-prata(português europeu) ou traça(português brasileiro) (bicho-da-prata ou apenas lepisma em Portugal), é um inseto desprovido de asas que se alimenta de carboidratos como açúcares e amido. Pertence à ordem Zygentoma e existe há cerca de 300 milhões de anos. Este inseto não deve ser confundido com as traças (mariposas) pertencentes à ordem Lepidoptera.
O comprimento de um lepisma, não incluindo seus membros, é de aproximadamente um centímetro. Seu brilho metálico deve-se às escamas prateadas que surgem após a terceira muda.
Dependendo de sua condição de vida, o lepisma demora de quatro meses a três anos para atingir o estágio adulto. À temperatura ambiente, seu pleno desenvolvimento requer um ano. Sua vida pode durar entre dois e oito anos. Um lepisma que viva todo esse período pode sofrer aproximadamente oito mudas, apesar de elas poderem acontecer até quatro vezes ao ano, já que ele cresce constantemente.
Os lepismas se alimentam à noite e pertencem ao pequeno grupo daqueles que possuem a enzima celulase.
Os lepismas preferem alimentos ricos em amido ou polissacarídeos como a dextrina dos adesivos: cola, encadernações de livros, fotos, açúcar, cabelo, caspa, pele humana e sujeira. Também podem consumir algodão, linho, seda, fibras artificiais e até mesmo insetos mortos e a pele das mudas.
Num período de fome, os lepismas podem estragar artigos de couro e pano de fibras artificiais chegam a picar o ser humano durante a noite para retirar pele. Em casos extremos, os lepismas são capazes de sobreviver sem se alimentar por vários meses e até um ano.
Eles são chamados de traças no Brasil pois causam danos a roupas.
Devido à sua natureza noturna, a reprodução dos lepismas só foi estudada recentemente. Estes precisam de um lugar úmido para se reproduzirem. Como no caso de alguns escorpiões, o macho coloca um saquinho ou cápsula fertilizante chamado espermatóforo no chão. O macho e a fêmea correm excitadamente durante todo o processo até que a cápsula seja recolhida pela fêmea.
O principal inimigo natural dos lepismas é a tesourinha (Dermaptera). As aranhas também são suas inimigas mas não muito bem sucedidas já que os lepismas ficam a maior parte do dia em seus esconderijos.
Lepisma saccharina, conhecida popularmente como peixinho-de-prata(português europeu) ou traça(português brasileiro) (bicho-da-prata ou apenas lepisma em Portugal), é um inseto desprovido de asas que se alimenta de carboidratos como açúcares e amido. Pertence à ordem Zygentoma e existe há cerca de 300 milhões de anos. Este inseto não deve ser confundido com as traças (mariposas) pertencentes à ordem Lepidoptera.
Silverfisk eller nattsmyg (Lepisma saccharina) är en primitiv, vinglös insektsart i ordningen fjällborstsvansar.[1] Arten har fått sitt trivialnamn "silverfisk" på grund av sin silverglänsande spolformiga kropp, och förmodligen för att den rör sig så smidigt att det nästan ser ut som om den simmar. Silverfisken lever av kolhydrater, till exempel socker eller stärkelse. Silverfiskar kan ta sig in i hus och orsaka problem men är ofarlig för människans hälsa.[2]
Silverfisken tillhör ordningen Zygentoma, kallad fjällborstsvansar eller silverborstsvansar på svenska[1][3], vilken tidigare bar det vetenskapliga namnet Thysanura. Ordningen, vars mest typiska drag är deras tre långa stjärttrådar omfattar tre familjer: Lepidotrichidae, Nicoletiidae och Lepismatidae.[4] Silverfiskarna, också kallade silverborstsvansar tillhör den senare familjen och delas upp i ett tiotal släkten. Enligt Catalouge of Life 2011 tillhör silverfisken L. saccharina ensam släktet Lepisma.[4][1] En av dess närmsta släktingar är ugnssmygen Thermobia domestica.[1]
Tillsammans med hoppborstsvansarna, anses fjällborstsvansarna, inklusive silverfiskarna tillhöra de äldsta och mest primitiva insekterna. De utvecklades senast under mellersta devon men kanske så tidigt som sen silur, mer än 400 miljoner år sedan.[5] Vissa fossilerade gångar, så kallade Stiaria intermedia från paleozoikum som brukar tillskrivas hoppborstsvansar kan vara gjorda av fjällborstsvansar.[6] Den äldsta faktiska fossila lämningen av en släkting till dagens silverfiskar är av arten Ramsdelepidon schusteri och dateras vara cirka 300 miljoner år gammal. Den är funnen i de nordamerikanska övre karbonlagren i Illinois.[1]
Silverfisken har en kroppslängd på 10-15 mm.[1] Dess känselspröt är långa och trådliknande. Den har fötter på två, tre eller fyra av benen. Det metalliska skenet från kroppen beror på dess silvriga fjäll som uppkommer efter silverfiskens tredje skinnömsning.
Beroende på miljön kan en silverfisk behöva allt från fyra månader till tre år för att bli vuxen. Vid rumstemperatur blir den vuxen inom ett år. En silverfisk blir mellan två och åtta år gammal.[källa behövs] Eftersom den alltid växer så kan den ömsa skinn upp till fyra gånger per år.[källa behövs] När temperaturen är mellan 25 och 30 grader Celsius lägger honan ungefär 100 ägg, oftast i en spricka eller liknande. Silverfisken kan inte fortplanta sig i en kall och torr miljö. Naturliga fiender i inomhusmiljöer är framförallt spindlar och tvestjärtar.
Silverfisken är allätare. Favoritfödan är stärkelserika saker som klister, bokband, socker, hår, mjäll, hud- och nagelrester och den kan göra skada på äldre bokband, papper och stärkta tyger. Den äter även bomull, silke eller döda insekter. Silverfisken kan även äta sitt eget ömsade skinn. Den kan leva utan föda i flera månader utan att ta skada.[källa behövs]
Det vetenskapliga släktnamnet Lepisma är grekiska och betyder "fjäll" eller "skal" och refererar till fjällen på kroppen. Artepitetet saccharina kommer från grekiskans sakcharon, vilket betyder socker och refererar till dess huvudföda som består av socker och stärkelse.[1]
Det svenska trivialnamnet "silverfisk" är känt från 1924 och det något äldre "nattsmyg" dyker upp i svenskan efter sekelskiftet, och omskrivs med detta namn i bland annat Erik Wahlgrens artikel om svensk insektsfauna i Entomologisk Tidskrift 1906.[1][7]
Utöver silverfisk och nattsmyg kallas arten även silverpil, silvermal, siller, bänksill[8] och sockergäst.[9]
Silverfisk eller nattsmyg (Lepisma saccharina) är en primitiv, vinglös insektsart i ordningen fjällborstsvansar. Arten har fått sitt trivialnamn "silverfisk" på grund av sin silverglänsande spolformiga kropp, och förmodligen för att den rör sig så smidigt att det nästan ser ut som om den simmar. Silverfisken lever av kolhydrater, till exempel socker eller stärkelse. Silverfiskar kan ta sig in i hus och orsaka problem men är ofarlig för människans hälsa.
Gümüşçün (Lepisma saccharina), Lepismatidae familyasından vücutları gümüşümsü bir renk ile kaplı olan ve evlerde yaşayan bir böcek türü.
Yetişkinlerinin boyları 12–19 mm arasındadır. Kanatları yoktur. Gümüşçünlerin dişileri günde ortalama 1-3 yumurta bırakırlar. Yumurtlamak için seçtikleri yerler yarıklar, hareketsiz nesnelerin altları, süpürgeliklerdir. Yumurtaları, ev koşullarına çok uygun 20-22 C derece ve %50-75 oranında nemde gelişirler. Yumurtadan erişkin hale gelmesi 3-4 ayı bulur. Yaşam süreleri üç yıldır.
Bütün gümüşçünler gün boyunca çatlak ve küçük aralıklarda saklanırlar. Evin her bölümünde görülebilir. Gümüşçünlerin kütüphaneler, ofisler ve arşivleri de istila etmeleri söz konusudur. Yiyecek aramak için dolaşırlar, ancak kaynağı bulduklarında ona yakın yerleşirler ve hareketleri azalır. Besin almadan ve su içmeden haftalarca yaşamını devam ettirebilir.
Kağıt zararlısı olarak da bilinirler. Bina içlerine kartonlar, kâğıtlar, koliler, duvar kâğıtları ve kitaplarla girerler. Özellikle sırlanmış kâğıtları ve duvar kâğıtları gibi yapışkanlı kâğıtları tercih ederler. Proteinli besinleri tercih ederler. Kendi türleri dahil ölü böcek kalıntıları ile beslenirler.
Gümüşçün (Lepisma saccharina), Lepismatidae familyasından vücutları gümüşümsü bir renk ile kaplı olan ve evlerde yaşayan bir böcek türü.
Yetişkinlerinin boyları 12–19 mm arasındadır. Kanatları yoktur. Gümüşçünlerin dişileri günde ortalama 1-3 yumurta bırakırlar. Yumurtlamak için seçtikleri yerler yarıklar, hareketsiz nesnelerin altları, süpürgeliklerdir. Yumurtaları, ev koşullarına çok uygun 20-22 C derece ve %50-75 oranında nemde gelişirler. Yumurtadan erişkin hale gelmesi 3-4 ayı bulur. Yaşam süreleri üç yıldır.
Bütün gümüşçünler gün boyunca çatlak ve küçük aralıklarda saklanırlar. Evin her bölümünde görülebilir. Gümüşçünlerin kütüphaneler, ofisler ve arşivleri de istila etmeleri söz konusudur. Yiyecek aramak için dolaşırlar, ancak kaynağı bulduklarında ona yakın yerleşirler ve hareketleri azalır. Besin almadan ve su içmeden haftalarca yaşamını devam ettirebilir.
Kağıt zararlısı olarak da bilinirler. Bina içlerine kartonlar, kâğıtlar, koliler, duvar kâğıtları ve kitaplarla girerler. Özellikle sırlanmış kâğıtları ve duvar kâğıtları gibi yapışkanlı kâğıtları tercih ederler. Proteinli besinleri tercih ederler. Kendi türleri dahil ölü böcek kalıntıları ile beslenirler.
Lepisma saccharina Linnaeus, 1758
Обыкнове́нная чешу́йница[1][2], или сахарная чешуйница[3] (лат. Lepisma saccharina) — мелкое бескрылое насекомое из отряда щетинохвосток, помимо прочего, часто обитающее в жилых домах или на продовольственных складах. Полагают, что чешуйница является одним из самых древних ныне живущих насекомых — её предки обитали[уточнить] на Земле более 300 млн лет назад в палеозойскую эру.[4]
Длина насекомого составляет 0,8—1,9 см.[5] Тело плоское, постепенно сужающееся к концу, после третьей линьки покрыто мелкими серебристо-серыми чешуйками. Благодаря своим чешуйкам насекомое получило своё русское название. От хвоста отходят три нити, две из которых направлены в стороны и одна назад. От головы отходят длинные усики, направленные вперёд. За чешуйниц иногда ошибочно принимают одну из губоногих многоножек — обыкновенную мухоловку (Scutigera coleoptrata), отличающуюся от чешуйницы большим количеством длинных ног.
Чешуйницы предпочитают влажные и тёмные места — в природе их можно встретить в опавшей листве, под корягами, камнями и т. д. В помещениях они также предпочитают аналогичные условия — если в доме сухо и светло, то чешуйниц там не будет. Предполагают, что чешуйницы происходят из тропиков — их оптимальные условия обитания составляют +21…+26 °C и 75—97 % влажности.[4][6] Активны ночью, в остальное время прячутся. В случае попадания на свет стараются быстро скрыться. Передвигаются быстро, по пути делая короткие остановки.
Питаются продуктами растительного происхождения, содержащими в себе крахмал или полисахариды; их рацион может включать сахар, муку, клей, книжный переплёт, бумагу, фотографии, содержащие крахмал ткани. Из складских помещений могут быть занесены в дом через покупку туалетной бумаги или картонок с бумажными салфетками. Безвредны для человека и домашних животных и не являются переносчиками заболеваний, но могут портить сырую бумагу.
Чешуйница не представляет опасности для человека. Исследования показывают, что чешуйницы не кусаются. Случаи контакта людей с чешуйницей не выявили негативного влияния на здоровье человека.
Обыкнове́нная чешу́йница, или сахарная чешуйница (лат. Lepisma saccharina) — мелкое бескрылое насекомое из отряда щетинохвосток, помимо прочего, часто обитающее в жилых домах или на продовольственных складах. Полагают, что чешуйница является одним из самых древних ныне живущих насекомых — её предки обитали[уточнить] на Земле более 300 млн лет назад в палеозойскую эру.
Длина насекомого составляет 0,8—1,9 см. Тело плоское, постепенно сужающееся к концу, после третьей линьки покрыто мелкими серебристо-серыми чешуйками. Благодаря своим чешуйкам насекомое получило своё русское название. От хвоста отходят три нити, две из которых направлены в стороны и одна назад. От головы отходят длинные усики, направленные вперёд. За чешуйниц иногда ошибочно принимают одну из губоногих многоножек — обыкновенную мухоловку (Scutigera coleoptrata), отличающуюся от чешуйницы большим количеством длинных ног.
Чешуйницы предпочитают влажные и тёмные места — в природе их можно встретить в опавшей листве, под корягами, камнями и т. д. В помещениях они также предпочитают аналогичные условия — если в доме сухо и светло, то чешуйниц там не будет. Предполагают, что чешуйницы происходят из тропиков — их оптимальные условия обитания составляют +21…+26 °C и 75—97 % влажности. Активны ночью, в остальное время прячутся. В случае попадания на свет стараются быстро скрыться. Передвигаются быстро, по пути делая короткие остановки.
Питаются продуктами растительного происхождения, содержащими в себе крахмал или полисахариды; их рацион может включать сахар, муку, клей, книжный переплёт, бумагу, фотографии, содержащие крахмал ткани. Из складских помещений могут быть занесены в дом через покупку туалетной бумаги или картонок с бумажными салфетками. Безвредны для человека и домашних животных и не являются переносчиками заболеваний, но могут портить сырую бумагу.
Чешуйница не представляет опасности для человека. Исследования показывают, что чешуйницы не кусаются. Случаи контакта людей с чешуйницей не выявили негативного влияния на здоровье человека.
提示：本条目的主题不是衣蛾。衣魚（學名：Lepisma saccharina），俗稱蠹[可疑 –讨论]、蠹魚、白魚、壁魚、赤木蟲、書蟲或衣蟲，古名蛃(音同“丙”)，是一種靈巧、怕光、而且無翅的昆虫，身體呈銀灰色，因此也有白魚的稱號，嗜食糖類及澱粉等碳水化合物，牠的體型細長，無翅，身體上佈滿了鱗片，口器為咀嚼式。
衣魚在昆蟲界的分類是：衣魚目；總尾目，在地球上已經出現約三億年。
不計肢體，衣魚的身長約一釐米。觸角又長又嫩，只有三節體節有足；脫皮三次後，銀灰色的鱗片便會長成，使其身體帶有一種金屬般的光澤。
頭部有細長30節以上的絲狀觸角，多數有明顯的小型複眼，腹部有三對能疾走、跳躍的腳，行動敏捷，尾部有三根尾巴，因此被稱為「總尾目」或「纓尾目」。
按不同生活環境而定，衣魚從幼蟲變成蟲需要至少四個月的時間，不過有時候發育期會長達三年。在室溫環境下，大概一年就發育為成蟲，壽命約為兩到八年。一條衣魚的一生裡會經歷大約八次脫皮；不過衣魚不斷生長，一年脫皮四次也不足為奇。當溫度在攝氏25至30度，雌蟲就會在物件的裂縫裡產大約一百顆卵，當溫度過高，衣魚也無法存活；可是在寒冷或乾燥的環境下，衣魚是不會交配的，衣魚較喜好於潮濕的環境下生殖。
衣魚愛好的食物為充滿澱粉質或多糖的物品，如：膠水裡的葡聚糖、漿糊、書籍裝訂物、照片、糖、毛髮、泥土等。可是牠們對棉花、亞麻布、絲和人造纖維等也毫不抗拒，甚至連其他昆虫屍體、自己脫的皮也是照吃如饴。飢餓時甚至連皮革製品、人造纖維布匹等也吃。不過衣魚能夠捱餓數個月，身體機能也不會受任何傷害。
如斑衣魚（Thermobia domestica）一樣，衣魚出沒於人類聚居地。家居裡的各種地方，如冰箱底部、開暖气的浴室、地磚的裂縫裡都可能會有衣魚的蹤影。衣魚喜歡咬破書籍、纖維及纺织品。而斑衣魚則喜歡如麵包店等更溫暖的環境，牠們非常喜歡進食麵粉和麵包，不過也會進食動物製品。
交配時，雄蟲跟雌蟲會到處竄動。雄蟲會產下一個用薄紗包住的精囊；由於生理狀態成熟，雌蟲會找到該精囊，拾取作受精用。
衣魚最有名的天敵是蠼螋。
衣魚為防止蜘蛛、蠅虎等天敵捕食，停息時總是不停地擺動著尾梢，誘使天敵將注意力集中到尾梢上來，當尾巴被天敵抓住，分節的尾毛即斷掉，主身體便可乘機逃脫。
衣魚雖然對人類生活造成滋擾，但其實是無害的。
在建築物裡，衣魚必須要有潮濕及有空隙的環境才能生存；只要環境乾燥、建築物沒有裂縫，衣魚就會自然消失。以下一些撲滅或消除衣魚的方法，雖然有效，但都是治標不治本的：
在中國古代，讀書人家會將一種叫芸香草的植物放在自己的書櫃，能夠驅除書蟲，且會發出一種淡淡的清香，所以一直到今還在延續“書香門第”這一說法。
現代人驅除書蟲用樟腦丸，或香薰精油，也有人用乾辣椒粉和蒜頭。書蟲名稱又叫書蠹，書蠹是蠹蟲龐大家族的一種。
衣魚（學名：Lepisma saccharina），俗稱蠹[可疑 –讨论]、蠹魚、白魚、壁魚、赤木蟲、書蟲或衣蟲，古名蛃(音同“丙”)，是一種靈巧、怕光、而且無翅的昆虫，身體呈銀灰色，因此也有白魚的稱號，嗜食糖類及澱粉等碳水化合物，牠的體型細長，無翅，身體上佈滿了鱗片，口器為咀嚼式。
分類 界 : 動物界 Animalia 門 : 節足動物門 Arthropoda 綱 : 昆虫綱 Insecta 目 : シミ目 Thysanura 亜目 : シミ亜目 Zygentoma 科 : シミ科 Lepismatidae 属 : セイヨウシミ属 Lepisma 種 : セイヨウシミ L. saccharina 学名 Lepisma saccharina Linnaeus, 1758 英名 urban silverfish / silverfish セイヨウシミ（西洋紙魚 Lepisma saccharina）は、シミ目（または総尾目 Thysanura）シミ亜目シミ科に属する昆虫である。その名前が示すように本来はヨーロッパ原産とされるが、人間や物の移動に伴って世界中に広がった。日本でも人家を中心に生息し、在来種であるヤマトシミよりも多く見られる場合もある。
行動は敏捷で、光を避ける性質（負の走光性）がある。英語では「銀の魚 (silverfish)」と呼ぶが、これはその体形や、光沢のある“鱗”をまとった様子、魚が泳ぐような走り方などに由来し、「紙魚」というのと同じ発想である。一方、種小名のsaccharinaは、「砂糖」を意味するギリシア語 saccharon からの命名で、本種が砂糖や澱粉食品など、炭水化物のあるところに住んでいることから名付けられた。この類は昆虫の中でも原始的なグループで、3億年前から存在している。
体は細長く小さなエビのような形をしており、上下にやや平たい。全体としては他の昆虫同様、頭、胸（前胸・中胸・後胸の3節）、腹（10節）の3つの部分からなる。一見してよく目立つのは後端にある3本の尻尾で、中央のものを尾糸（びし）、左右の2本を尾毛（びもう）と呼ぶ。これらの尻尾を除いた体長はおよそ1cmである。頭部前端にある触角は細長い糸状を呈する。頭部下面の口の近くには、小腮鬚と呼ばれる太いヒゲ状のものがある。
一番前の四角い小さい節が頭部である。眼は頭部の両側に複眼があるだけで、一見姿の似ているイシノミ類にあるような単眼はもっていない。胸部は頭部よりずっと幅広く、前・中・後胸には他の昆虫と同様にそれぞれ1対ずつ、全部で3対の脚が付いている。腹部は10節に分かれており、背面の各節後縁には少数の短い剛毛がある（在来種のヤマトシミでは、この剛毛の数が多く、部分的に櫛状に並んで生える）。
体表の金属光沢は銀色の鱗粉によるが、この鱗粉は三回目の脱皮の後で初めて出現する。鱗粉は落ち易く、人の指などで摘まれそうになっても、鱗粉を落としながらスルリと逃げることができる。本種も含めシミ目の昆虫はすべて翅をもたないが、これは退化したのではなく、翅が進化する以前の形態をとどめているのである。
卵から生まれた幼虫は成虫とほぼ同じ形で、蛹などの段階を経ずに、そのまま脱皮を繰り返し成虫となる無変態である。生息環境にもよるが、セイヨウシミは成虫となるのに少なくとも4ヶ月必要で、時には、最大で3年が必要な場合もある。室温では、この昆虫は1年以内に成虫に成長する。生存期間はおよそ2年から8年である。寿命一杯に生きた場合、大体8回の脱皮を行う。しかし、絶えず成長し続けるので、一年に最大4回脱皮できる。
温度が摂氏25度から30度のあいだの時、雌は、およそ百個ほどの卵を、割れ目などに好んで生み付ける。寒冷で乾燥した環境下では、セイヨウシミは生殖が不可能である。
セイヨウシミが好む食物は、接着剤のなかの糊精、膠、本の装丁、写真に使われる糊や、砂糖、髪、ふけ、埃など、多糖類や澱粉を含む物質である。とはいえ、セイヨウシミは、綿や麻布、絹そして人工繊維などの物質も食用にし、死んだ昆虫や、それ自身の抜け殻さえも食べる。飢えている場合は、皮革製品や、人工繊維で造った織物さえ食べて傷める。しかし、体に目立った影響もなく、数ヶ月に渡る絶食を耐えることができる。
近縁のマダラシミThermobia domesticaと非常によく似ていて、主に人間の住居内に現れる。床のタイルの切れ目や割れ目が、セイヨウシミにとって生存可能な環境である場合は、冷蔵庫の下や、十分暖められたトイレの中などで、とりわけよく見つかる。本やタペストリーや織物を、好んで齧り取る。（マダラシミは、より暖かい環境を好み、小麦粉やパンを餌にできるパン屋で見つけられる）。冒頭に述べたように、現在は世界的に分布しており、日本でも北海道から八重山諸島まで全国的に生息する。家屋の内部やその周辺のほか、森林の樹皮下などにも見られる。
セイヨウシミは夜行性であるため、その配偶行動は長い間知られていなかったが、1965年にVon H. Sturm [1]によって報告された。
雄と雌は、配偶行動のあいだ中、興奮して走り回る。交尾や直接的な交接はせず、雄は糸を吐いて作った構造物のなかに薄膜（gossamer）で包まれた精子カプセル（sperm capsule）である精包（精莢, spermatophore）を放置する。雌は様々な化学物質の働きによってこの精包を見つけ、自身に取り込み受精する。いわば「間接的な交接」ともいうべきものである。
セイヨウシミの天敵としては、ハサミムシの一種であるヨーロッパクギヌキハサミムシForficula auriculariaが知られている。
害虫として普通見なされているが、セイヨウシミによる被害はごく僅かであり、人間の健康に影響を与えることもない。しかし、虫嫌いの人にとっては、精神的な苦痛の原因である。ビル内部では、セイヨウシミは、湿気があって、利用可能な割れ目がある環境でのみ生存できる。この二つの条件が取り除かれると、セイヨウシミは姿を消す。その他の方法は、セイヨウシミを駆除するか、生息数を大幅に減らすことができるが、これは一時的なことである。
日本産のセイヨウシミ属Lepismaには、外来種の本種のほか、在来種のキボシアリシミL.albomaculata (Uchida,1943) が沖縄県（那覇市）から知られている。この種は体長1.3～2mmの微小種で、尻尾が短く、腹部の第1節と第6節の背面に中央で途切れる白っぽい帯がある。ヒメアリ属の一種の巣の中から見つかった好蟻生の種で、インドに近縁種がいるという。
セイヨウシミ（西洋紙魚 Lepisma saccharina）は、シミ目（または総尾目 Thysanura）シミ亜目シミ科に属する昆虫である。その名前が示すように本来はヨーロッパ原産とされるが、人間や物の移動に伴って世界中に広がった。日本でも人家を中心に生息し、在来種であるヤマトシミよりも多く見られる場合もある。
行動は敏捷で、光を避ける性質（負の走光性）がある。英語では「銀の魚 (silverfish)」と呼ぶが、これはその体形や、光沢のある“鱗”をまとった様子、魚が泳ぐような走り方などに由来し、「紙魚」というのと同じ発想である。一方、種小名のsaccharinaは、「砂糖」を意味するギリシア語 saccharon からの命名で、本種が砂糖や澱粉食品など、炭水化物のあるところに住んでいることから名付けられた。この類は昆虫の中でも原始的なグループで、3億年前から存在している。
양좀은 좀목 좀과에 속하는 곤충이다. 행동이 민첩하며, 날개가 없다. 빛을 싫어하여 어두운 곳에 산다. 설탕이나 녹말 등의 탄수화물을 먹으며 약 4억 년 동안(고생대 석탄기 ~ 현세) 존재해 왔다.[출처 필요] 한국에서는 좀처럼, 최근에는 실내에서 잘 보이지 않는다.
몸 길이는 약 1센티미터이다. 더듬이는 긴 실처럼 생겼다. 복부 끝에는 3개의 미모가 있다. 금속성의 몸을 가지고 있는데 이는 세 번째 허물을 벗은 뒤에 나타나는 은색 비늘 때문이다. 이 비늘은 쉽게 떨어진다.
성충으로 자라기 위해서는 최소한 4개월이 걸리며 주위 환경에 따라 3년까지도 걸린다. 상온에서는 1년 안에 다 자라며 수명은 2년에서 8년 사이이다. 성충은 약 8번 허물을 벗지만, 일 년에 4번까지 허물을 벗기도 한다. 암컷은 온도가 섭씨 25도에서 30도 사이일 때 주로 갈라진 틈 속에 100개 정도의 알을 낳는다. 차갑고 건조한 환경에서는 번식을 하지 못한다.
양좀이 좋아하는 먹이는 풀, 책, 사진, 설탕, 머리카락, 비듬, 그리고 먼지 등에 들어있는 덱스트린같은 다당류나 녹말이다. 하지만 솜, 리넨, 비단, 합성섬유, 심지어 죽은 곤충이나 자신의 허물도 마다하지 않는다. 먹이를 먹지 못하면 가죽제품은 물론 합성섬유로 만들어진 직물마저 갉아먹는다. 하지만 양좀은 사실 아무 피해 없이 몇 달 동안 굶을 수 있다.
얼룩좀(Thermobia domestica)과 함께 양좀도 집에서 나타난다. 양좀이 살 수 있는 바닥 타일이나 마루에 틈이 있다면 주로 냉장고 밑이나 따뜻한 화장실에서 발견할 수 있다. 위에서 설명한 것처럼 양좀은 책, 융단, 섬유 등을 가리지 않고 먹는다. 얼룩좀은 더 따뜻한 곳에서 사는데, 대표적인 곳이 밀가루와 빵이 있는 빵집이다.
야행성인 특성 때문에 양좀의 교미 과정은 최근에야 알려졌다. 교미 과정동안 수컷과 암컷은 흥분하여 돌아다닌다. 수컷은 얇은 천 같은 것으로 싸여 있는 정액 캡슐인 정협(spermatophore)을 내어 놓고, 암컷은 이것을 집어 수정을 한다.
양좀의 천적은 양집게벌레(Forficula auricularia)라고 불리는 곤충이다.
흔히 해충이라고 생각하는 벌레이지만, 인간에게 끼치는 해는 의외로 적다. 하지만 벌레를 싫어하는 사람들에게는 피해를 줄 수 있다. 양좀은 높은 습도와 틈새가 있는 곳에 사는데, 이 두 가지 조건이 사라지면 양좀도 사라진다. 다음 방법을 통해 어느 정도 양좀을 없애거나 수를 줄일 수 있다.
