Etelänarnikki (Arnica montana) on miellyttäväntuoksuinen, monivuotinen ruohovartinen kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Keski-Euroopan vuoristoissa 1 000–2 000 metrin korkeudessa. Sitä tavataan satunnaisena viljelykarkulaisena Etelä-Suomen niityillä.[3]
Etelänarnikki kasvaa 30–50 cm:n korkuiseksi ja kukkii kesä–heinäkuussa. Sen juurakko on vaakasuora ja varsi pysty ja karvainen. Lehdet ovat kiinnittyneet kasvin tyveen ruusukkeisesti ja varteen vastakkain. Kukat muodostavat oranssinkeltaisia mykeröitä.[3]
Etelänarnikin kuivatuista tai tuoreista mykeröistä on perinteisesti haudutettu rohdosta, jolla on hoidettu ulkoisesti mustelmia, turvotusta, ruhjevammoja, reuman oireita, hyönteisten pistoja ja palovammoja. Kukkia käytetään myös kosmetiikka- ja likööriteollisuuden raaka-aineena.[3] Kukat sisältävät mm. seksviterpeenilaktoneihin kuuluvia helenaliinia (C15H18O4) ja dihydrohelenaliinia (C15H20O4).
Etelänarnikki (Arnica montana) on miellyttäväntuoksuinen, monivuotinen ruohovartinen kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Keski-Euroopan vuoristoissa 1 000–2 000 metrin korkeudessa. Sitä tavataan satunnaisena viljelykarkulaisena Etelä-Suomen niityillä.
Etelänarnikki kasvaa 30–50 cm:n korkuiseksi ja kukkii kesä–heinäkuussa. Sen juurakko on vaakasuora ja varsi pysty ja karvainen. Lehdet ovat kiinnittyneet kasvin tyveen ruusukkeisesti ja varteen vastakkain. Kukat muodostavat oranssinkeltaisia mykeröitä.
Etelänarnikin kuivatuista tai tuoreista mykeröistä on perinteisesti haudutettu rohdosta, jolla on hoidettu ulkoisesti mustelmia, turvotusta, ruhjevammoja, reuman oireita, hyönteisten pistoja ja palovammoja. Kukkia käytetään myös kosmetiikka- ja likööriteollisuuden raaka-aineena. Kukat sisältävät mm. seksviterpeenilaktoneihin kuuluvia helenaliinia (C15H18O4) ja dihydrohelenaliinia (C15H20O4).
