Suippohärkylä (Polystichum lonchitis) on pääasiassa vuoristoseuduilla tavattava saniainen. Suomessa laji on harvinainen ja rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[1]
Suippohärkylän maavarsi on lyhyt ja pystyhkö. Kimppuina kasvavat lehdet ovat 15–40 cm pitkät. Ne ovat lyhytruotisia ja nahkeita ja talvehtivat vihreinä. Lehtilapa on 4–5 cm leveä, kapeanpuikea ja kertaalleen parilehdykkäinen. Myös lehdykät ovat kapeanpuikeita, tyvestä epämukaisia ja käyristyvät hieman kärkeä kohti. Lehdyköiden hampaat ovat otakärkisiä. Lehtilavan alapinnassa olevien itiöpesäkkeiden katesuomut ovat kilpimäisiä. Suippohärkylä kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[2]
Suippohärkylä saattaa risteytyä samoilla kasvupaikoilla piikkihärkylän (P. aculeatum) kanssa.[3]
Suippohärkylää tavataan laajalla alueella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa, mutta lajin levinneisyysalue on varsin hajanainen ja keskittyy lähinnä vuoristoalueisiin. Sitä tavataan muun muassa Pyreneiltä, Alpeilta, Balkanin niemimaalta, Skotlannista, Uralilta, Skandeilta Kaukasukselta ja Kalliovuorilta.[3]
Suomen lähialueilla suippohärkylää tavataan pääasiassa Norjan vuoristoseuduilta sekä harvinaisena Ruotsista ja Kuolan niemimaalta.[3] Suomessa laji kasvaa Keski- ja Pohjois-Lapissa sekä muutamalla paikalla Varsinais-Suomessa.[2][4]
Suomessa suippohärkylä kasvaa suojaisissa tunturikoivikoissa. Laji on kalkinsuosija.[2]
Suippohärkylä (Polystichum lonchitis) on pääasiassa vuoristoseuduilla tavattava saniainen. Suomessa laji on harvinainen ja rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.
