Tokot (Gobiidae) on ahvenkaloihin kuuluva kalaheimo, joka on levinnyt kaikkiin maailman meriin ja jonka jäsenet ovat yleisiä etenkin lauhkeassa vyöhykkeessä.
Tokkoja tunnetaan yli 1800 lajia, jotka on jaettu kahteensataan sukuun. Vuosittain löytyy 10-20 uutta lajia.[1]
Tokot ovat pienikokoisia kaloja. Suurin tokko, Karibialla elävä Gobioides broussenetii voi kasvaa puolimetriseksi.[1] Useimmat ovat kuitenkin alle kymmensenttisiä, ja Filippiineillä elävä kääpiötokko Pandaka pygmaea jää alle 13 mm pitkäksi ja kuuluu maailman pienimpiin selkärankaisiin. Tokkojen vartalo on pitkulainen, niiden selkä- ja rasvaevät muodostavat yhden evän selkäpuolelle ja niiltä puuttuu kylkiviiva. Monet ovat kirkasvärisiä, jotkut lähes läpinäkyviä.[2]
Tokkoja tavataan sekä merivedessä, murtovedessä että makeassa vedessä. Suurin osa lajeista elää Indopasifisella merialueella. Niitä on paljon koralliriutoilla sekä valtamerten saarien makeavetisissä lammikoissa. Jotkut lajit leviävät laivojen vesijärjestelmissä tai painolastin mukana.[1]
Suomessa tokkoja esiintyy viittä lajia: hietatokko (Pomatoschistus minutus), liejutokko (Pomatoschistus microps), mustatokko (Gobius niger), seitsenruototokko (Gobiusculus flavescens) sekä tulokaslaji mustatäplätokko (Neogobius melanostomus).[3]
Useat lajit asuvat pehmeään merenpohjaan tekemissään koloissa. Jotkut toimivat puhdistajakaloina, ja nyppivät loisia isompien kalojen iholta.[2]
Tokot (Gobiidae) on ahvenkaloihin kuuluva kalaheimo, joka on levinnyt kaikkiin maailman meriin ja jonka jäsenet ovat yleisiä etenkin lauhkeassa vyöhykkeessä.
Tokkoja tunnetaan yli 1800 lajia, jotka on jaettu kahteensataan sukuun. Vuosittain löytyy 10-20 uutta lajia.
