Outokoit (Urodidae) on pieni, vain noin 60 lajia käsittävä perhosten heimo ja outokoimaisten yläheimon (Urodoidea) ainoa heimo. Useimmat lajeista elävät Etelä- ja Keski-Amerikassa. Yläheimon määritteli suomalainen hyönteistutkija Jorma Kyrki.
Outokoit on erotettu omaksi ryhmäkseen kehrääjäkoimaisista mm. siksi että aikuisen perhosen keski- ja takaruumiin välinen liitos on erilainen ja muistuttaa enemmän kääriäisiä. Lisäksi koirailta puuttuvat kehrääjäkoille ominaiset takaruumiin kärkiliuskat. Myös toukkatuntomerkit eroavat. Kaikki outokoilajit ovat pieniä, siipivälin ollessa 11–37 mm. Siivet ovat harmaat tai ruskeat ja niissä on sininen tai violetti metallinen hohde. Pistesilmät ja chaetosemat puuttuvat, samoin kuuloelimet. Imukärsä on suomuton ja huulirihmat surkastuneet. [1] Naaraan frenulumissa on vain kaksi okaa.[2]
Toukat elävät ravintokasvilla vapaina. Toukilla on melko pitkät vatsajalat ja kotelovaiheessa kotelon selkäpuolella on piikkirivi, jonka avulla kotelo ryömii ulos kotelokopasta ennen aikuisen perhosen kuoriutumista.[1][2]
Ryhmän ainoa Euroopassa tavattava laji on Suomessakin tavattava kohotäpläkoi (Wockia asperipunctella).[1][3]
Outokoit (Urodidae) on pieni, vain noin 60 lajia käsittävä perhosten heimo ja outokoimaisten yläheimon (Urodoidea) ainoa heimo. Useimmat lajeista elävät Etelä- ja Keski-Amerikassa. Yläheimon määritteli suomalainen hyönteistutkija Jorma Kyrki.
Outokoit on erotettu omaksi ryhmäkseen kehrääjäkoimaisista mm. siksi että aikuisen perhosen keski- ja takaruumiin välinen liitos on erilainen ja muistuttaa enemmän kääriäisiä. Lisäksi koirailta puuttuvat kehrääjäkoille ominaiset takaruumiin kärkiliuskat. Myös toukkatuntomerkit eroavat. Kaikki outokoilajit ovat pieniä, siipivälin ollessa 11–37 mm. Siivet ovat harmaat tai ruskeat ja niissä on sininen tai violetti metallinen hohde. Pistesilmät ja chaetosemat puuttuvat, samoin kuuloelimet. Imukärsä on suomuton ja huulirihmat surkastuneet. Naaraan frenulumissa on vain kaksi okaa.
Toukat elävät ravintokasvilla vapaina. Toukilla on melko pitkät vatsajalat ja kotelovaiheessa kotelon selkäpuolella on piikkirivi, jonka avulla kotelo ryömii ulos kotelokopasta ennen aikuisen perhosen kuoriutumista.
Ryhmän ainoa Euroopassa tavattava laji on Suomessakin tavattava kohotäpläkoi (Wockia asperipunctella).
