Merienkeli (Squatina squatina) on eurooppalainen hailaji, joka ulkonäöltään kuitenkin muistuttaa lähinnä rauskuja.
Merienkeli voi kasvaa jopa 1,8 metrin pituiseksi. Kala on päältä tumman ruskea, alta vaalea. Selkälinjassa on piikkien rivi. Pää on silmien välistä selvästi lommolla. Merienkeli on pohjakala, joka makaa osittain pehmeään pohjaan kaivautuneena, vain silmät näkyvillä.
Merienkelin ravinto koostuu pääosin luukaloista, myös rauskuista, äyriäisistä ja nilviäisistä. Lisääntyminen on ovovivipaarista; naaras synnyttää kerralla 9–20 munasta kehittynyttä poikasta.
Merienkelin alkuperäinen levinneisyys Atlantissa ulottuu Etelä-Skandinaviasta Marokkoon ja Kanariansaarille ja kattaa myös Välimeren ja Mustanmeren. Laji elää mannerjalustan vesissä viiden metrin syvyydestä ainakin 150 metriin asti.
Merienkeli oli aiemmin yleinen petokala laajoilla alueilla Euroopassa. Se on kuitenkin jyrkästi vähentynyt 50 viime vuoden aikana. Merienkelit joutuvat helposti pohjatroolien sivusaaliiksi. Niitä on käytetty ihmisravintona esimerkiksi Englannissa. Laji katsotaan nykyään hävinneeksi Pohjanmerestä ja osista Välimerta ja se luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi.[1]
Merienkeli (Squatina squatina) on eurooppalainen hailaji, joka ulkonäöltään kuitenkin muistuttaa lähinnä rauskuja.
