Esikkokasvit (Primulaceae) on Ericales-lahkoon kuuluva putkilokasviheimo. Siihen kuuluu 58 sukua neljässä alaheimossa ja noin 2590 lajia.[1] Useita heimoon aiemmin kuuluneita sukuja siirrettiin muualle DNA-tutkimusten jälkeen 2000-luvulla, mutta 2010-luvun alussa esikkokasveihin yhdistettiin heimot Maesaceae, Myrsinaceae ja Theophrastaceae.[1]
Esikkokasvit ovat puu- tai ruohovartisia koppisiemenisiä, joiden lehtiasento on tavallisesti kierteinen; lapa on toisinaan tummatäpläinen. Kukinto on terttumainen, ja kukat ovat yhdisteräisiä. Terä- ja hedelehdet kehittyvät yhteisistä aiheista, ja molempia on viisi. Kukassa on myös joutoheteitä. Viidestä emilehdestä muodostuneen yhdislehtisen sikiäimen päällä on mettä erittävää solukkoa. Siemenaiheet, joita on useita tai paljon, kiinnittyvät vapaaseen keski-istukkaan. Vartalo on lyhyt ja ontto, luotti enemmän tai vähemmän pallomainen. Siemenet ovat kulmikkaita, ja niissä on runsas ravintovarasto eli endospermi.[2]
Esikkokasvien heimossa on neljä alaheimoa:[2]
Alaheimossa on vain suku Maesa, jossa on 150 lajia Vanhan maailman tropiikissa pohjoisessa Japaniin asti.[3] Kasvit ovat liaaneja, pensaita tai puita, joissa on kauttaaltaan rauhasia ja eritekanavia. Korvakkeettomat lehdet sijaitsevat kierteisesti tai kahdessa rivissä, lavat ovat hammas- tai ehytlaitaisia. Kukinto on usein haarainen, ja siinä on pieniä kukkia. Teriö on ruukkumainen, hetiö tyveltä yhdislehtinen ja kiinnittynyt teriötorven keskivaiheille. Sikiäin koostuu kolmesta tai neljästä yhteen kasvaneesta emilehdestä ja on puoleksi kehänalainen. Luotti on tylppä tai pallomainen ja liuskainen. Hedelmä on monisiemeninen luumarja, jota verhiö ympäröi. [2]
Alaheimossa on kuudesta yhdeksään sukua ja 105 lajia, jotka jaetaan kahteen tribukseen. Levinneisyys käsittää enimmäkseen trooppisen Amerikan, joitakin lajeja on myös lauhkeassa vyöhykkeessä ja Vanhassa maailmassa. Kasvien kukissa on enemmän tai vähemmän terämäisiä joutoheteitä.[2]
Tribuksessa Samoleae on vain 15-lajinen suolapunkien suku (Samolus), joka on levinnyt laajalle enimmäkseen lauhkeille seuduille pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Muut alaheimon suvut ja lajit kuuluvat tribukseen Theophrasteae, jonka kasvit ovat puuvartisia, usein paksurunkoisia. Lehdet ovat piikkihampaisia tai ehytlaitaisia ja teräväkärkisiä. Kukat ovat kaksi- tai kaksikotisesti yksineuvoisia ja keskikokoisia, yhdisteräisiä. Niissä voi olla mettä erittäviä karvoja, ja joutoheteet ovat terälehtimäisiä. Hetiö muodostaa kartion kukan keskelle sen avautuessa; myöhemmin ne erkaantuvat toisistaan. Emiö on pitkävartaloinen. Hedelmä on marja, joskin toisinaan melko kuiva. Pyöreitä siemeniä siinä on yksi tai muutama. Tribuksen runsaslajisimmat suvut ovat Clavija (50 lajia) ja Jacquinia (35 lajia).[2]
Kasvit ovat usein lehtiruusukkeisia ruohoja, joilla on vanallinen kukinto. Siinä on keskikokoisia kukkia yhdislehtisine verhiöineen ja leveän maljamaisine teriöineen. Heteet sijaitsevat kohdakkain teriön liuskojen kanssa. Siemenaiheet kiinnittyvät vapaaseen keski-istukkaan. Hedelmä on kotamainen, ja siinä on paljon kulmikkaita siemeniä. Lehdet ovat ehyt-, hammas- tai sahalaitaiset. Kasvien aineenvaihduntatuotteina esiintyy kukurbitasiineja, jotka ovat kitkeränmakuisia triterpenoideja.[2]
Alaheimossa on yhdeksän sukua ja 900 lajia, joista viitisen tai kuutisen sataa kuuluu esikoiden sukuun (Primula). Nukkien suvussa (Androsace) on 160 lajia. Alaheimo kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla ja hajanaisesti eteläisellä (kartta).[2]
Alaheimon kasvit ovat puita, pensaita, liaaneja tai ruohoja, joissa on usein keltaisen värisiä bentsokinoni-yhdisteitä. Kasvien kaikissa osissa voi olla rauhasia ja eritekanavia. Lehdet ovat tavallisesti ehytlaitaisia. Joskus kasvit ovat kaksikotisia. Kukat ovat usein ryhminä tai viuhkomaisissa kukinnoissa ja ovat tavallisesti 4-5-lukuisia, pieniä tai keskikokoisia. Teriö on usein kontortti (kierteinen), ja siinä sekä sikiäimessä on toisinaan mettä tai öljyä erittäviä karvoja. Heteenponnet ovat nuolimaisia. Vartalo saattaa puuttua. Hedelmä on eri tavoin avautuva kota, marja tai luumarja. Mehevissä istukoissa sijaitsevia pyöreitä tai kulmikkaita siemeniä on yksi, muutama tai paljon.[2]
Alaheimoon kuuluu 41 sukua ja 1435 lajia, jotka kasvavat tropiikissa ja pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, myös Suomessa (kartta). Eniten lajeja on suvuissa Ardisia (450 lajia), Myrsine (myrsikit, 155 lajia), Lysimachia (alvet, 150 lajia), Discocalyx (115 lajia), Oncostemum (110 lajia), Embelia (100 lajia), Parathesis (85 lajia) ja Stylogyne (60 lajia).[2]
Heimo on yleismaailmallinen. Suomessa sitä edustavat seuraavat 19 lajia joko alkuperäisinä, satunnaistulokkaina tai viljelykarkulaisina: [5][6]
Maesa montana.
Valkosuolapunka (Samolus valerandi).
Clavija ornata.
Jacquinia keyensis.
Kääpiöesikko (Primula vulgaris).
Androsace laevigata -nukkilaji.
Ardisia serrata.
Pensasmyrsikki (Myrsine africana).
Lysimachia arvensis -alpilaji.
Embelia ribes.
Trientalis latifolia -metsätähtilaji.
Esikkokasvit (Primulaceae) on Ericales-lahkoon kuuluva putkilokasviheimo. Siihen kuuluu 58 sukua neljässä alaheimossa ja noin 2590 lajia. Useita heimoon aiemmin kuuluneita sukuja siirrettiin muualle DNA-tutkimusten jälkeen 2000-luvulla, mutta 2010-luvun alussa esikkokasveihin yhdistettiin heimot Maesaceae, Myrsinaceae ja Theophrastaceae.
