Gymnocarpium és un gènere de falgueres
Egebregne-slægten (Gymnocarpium) er en slægt af bregner i Dunbregne-familien. Til slægten henreges ca. 8 arter, der alle hører til på den nordlige halvkugle.
Egebregner er relativt små "typiske" bregner, med krybende kordstængler og enkelte, langskaftede, trekantede bladplader. I bladstilken er der 2 karstrenge.
3 arter i Skandinavien, men kun 1 i Danmark.
Arter i Danmark
Die Eichenfarne (Gymnocarpium) sind eine Gattung der Farne aus der Familie der Woodsiaceae. Von den acht Arten sind drei auch in Europa heimisch.
Die Eichenfarne sind mehrjährige Pflanzen mit einem langen, dünnen, kriechenden Rhizom.
Fertile und sterile Wedel sind gleich gestaltet und stehen einzeln. Sie sind wenigstens an der Basis doppelt gefiedert, die Fiederchen sind fiederspaltig. Das unterste Fiederpaar ist größer als die folgenden. Die Wedelspreite ist im Umriss dreieckig, etwa so lang wie breit und lang gestielt. Die Adern enden frei.
Die Sori stehen einzeln und vom Rand entfernt. Sie sind meist klein. Die Schleier sind hinfällig oder fehlend.
Die Gattung besteht aus acht Arten. Die in Europa heimischen sind:
Die weiteren Arten sind:
Ferner sind folgende Hybriden bekannt:[2]
Die Eichenfarne (Gymnocarpium) sind eine Gattung der Farne aus der Familie der Woodsiaceae. Von den acht Arten sind drei auch in Europa heimisch.
Өер абага (лат. Gymnocarpium Newman, 1851[1]) — цистоптеридалар гаиләлегенә караган үсемлекләр ыруы.
Gymnocarpium is a small genus of ferns, called oak ferns. It was once placed with various other groups, including the dryopteroid ferns and the athyrioid ferns. Cladistic analysis has demonstrated that Gymnocarpium and Cystopteris form a natural but relatively primitive clade that is basal to the asplenioid, thelypterioid, and athyrioid ferns comprehensively.
Gymnocarpium sori are small, round and naked. These ferns generally have a slender, creeping rhizome under the surface of the ground, and fairly thin-textured fronds.
Gymnocarpium is a small genus of ferns, called oak ferns. It was once placed with various other groups, including the dryopteroid ferns and the athyrioid ferns. Cladistic analysis has demonstrated that Gymnocarpium and Cystopteris form a natural but relatively primitive clade that is basal to the asplenioid, thelypterioid, and athyrioid ferns comprehensively.
Gymnocarpium sori are small, round and naked. These ferns generally have a slender, creeping rhizome under the surface of the ground, and fairly thin-textured fronds.
Gymnocarpium es un género de helechos de la familia Cystopteridaceae.[2] Comprende 22 especies descritas y de estas, solo 7 aceptadas.
El género fue descrito por Edward Newman y publicado en Phytologist: a popular botanical miscellany 4: 371. 1851.[1] La especie tipo es: Gymnocarpium dryopteris (L.) Newman
A continuación se brinda un listado de las especies del género Gymnocarpium aceptadas hasta mayo de 2013, ordenadas alfabéticamente. Para cada una se indica el nombre binomial seguido del autor, abreviado según las convenciones y usos.
Datos: Q1301657
Multimedia:
Especies: Gymnocarpium
Gymnocarpium es un género de helechos de la familia Cystopteridaceae. Comprende 22 especies descritas y de estas, solo 7 aceptadas.
Kolmissõnajalg (Gymnocarpium) on naistesõnajalaliste sugukonda kuuluv taimeperekond.
Eestis kasvab kaks sellesse perekonda arvatud pärismaist liiki: paas-kolmissõnajalg (Gymnocarpium robertianum) ja harilik kolmissõnajalg (Gymnocarpium dryopteris).
Pikkuimarteet eli metsäimarteet (Gymnocarpium) on loikkokasvien (Cystopteridaceae) heimoon kuuluva saniaissuku. Suku on aiemmin sijoitettu myös alvejuurikasvien (Dryopteridaceae)[1], kiviyrttikasvien (Woodsiaceae)[2] tai laajasti määriteltyyn kallioimarrekasvien (Polypodiaceae)[2] heimoon. Sukuun luetaan nykyisin kuuluvaksi kahdeksan tai yhdeksän lajia sekä yksi lajiristeymä. Niiden lisäksi sukuun on kuvattu noin kymmenen muutakin lajia tai lajiristeymää, joiden taksonominen asema on toistaiseksi epäselvä[3].
Pikkuimarteet ovat monivuotisia sekä matalakasvuisia saniaisia, joilla on suikertava juurakko. Lehdet kasvavat juurakosta yksittäin, ja lehtiruoti on lehtilapaa pidempi. Lehtiruoti on väriltään musta ja sen tyvellä on muutamia, vaaleita sekä kalvomaisia suomuja. Lehtilapa on suunnilleen tasasivuisen kolmion muotoinen.ja kolmeen kertaan parilehdykkäinen. Lehdykät ovat ohuita, vaaleanvihreitä ja sahalaitaisia. Itiöpesäkkeet ovat pyöreitä ja suojuksettomia.[2]
Suomessa tavataan kolmea sukuun kuuluvaa lajia, metsäimarretta (Gymnocarpium dryopteris), idänimarretta (Gymnocarpium continentale) sekä kalkki-imarretta (Gymnocarpium robertianum), joista metsäimarre on selvästi yleisin.[4]
Pikkuimarteiden (Gymnocarpium) suvun tieteellinen nimi tulee kreikankielisestä sanasta karpos (suom. hedelmä), johon on liitetty eteen gymno (suom. alaston), ja nimi viittaa suojuksettomiin itiöpesäkkeisiin.[2]
Pikkuimarteet eli metsäimarteet (Gymnocarpium) on loikkokasvien (Cystopteridaceae) heimoon kuuluva saniaissuku. Suku on aiemmin sijoitettu myös alvejuurikasvien (Dryopteridaceae), kiviyrttikasvien (Woodsiaceae) tai laajasti määriteltyyn kallioimarrekasvien (Polypodiaceae) heimoon. Sukuun luetaan nykyisin kuuluvaksi kahdeksan tai yhdeksän lajia sekä yksi lajiristeymä. Niiden lisäksi sukuun on kuvattu noin kymmenen muutakin lajia tai lajiristeymää, joiden taksonominen asema on toistaiseksi epäselvä.
Pikkuimarteet ovat monivuotisia sekä matalakasvuisia saniaisia, joilla on suikertava juurakko. Lehdet kasvavat juurakosta yksittäin, ja lehtiruoti on lehtilapaa pidempi. Lehtiruoti on väriltään musta ja sen tyvellä on muutamia, vaaleita sekä kalvomaisia suomuja. Lehtilapa on suunnilleen tasasivuisen kolmion muotoinen.ja kolmeen kertaan parilehdykkäinen. Lehdykät ovat ohuita, vaaleanvihreitä ja sahalaitaisia. Itiöpesäkkeet ovat pyöreitä ja suojuksettomia.
Suomessa tavataan kolmea sukuun kuuluvaa lajia, metsäimarretta (Gymnocarpium dryopteris), idänimarretta (Gymnocarpium continentale) sekä kalkki-imarretta (Gymnocarpium robertianum), joista metsäimarre on selvästi yleisin.
Pikkuimarteiden (Gymnocarpium) suvun tieteellinen nimi tulee kreikankielisestä sanasta karpos (suom. hedelmä), johon on liitetty eteen gymno (suom. alaston), ja nimi viittaa suojuksettomiin itiöpesäkkeisiin.
Gymnocarpium est un genre de fougères.
La position systématique du genre est discutée. Il est souvent rangé dans la famille des Woodsiaceae ou des Thelypteridaceae, parfois aussi dans celle des Dryopteridaceae.
Gymnocarpium est un genre de fougères.
La position systématique du genre est discutée. Il est souvent rangé dans la famille des Woodsiaceae ou des Thelypteridaceae, parfois aussi dans celle des Dryopteridaceae.
Lastreja (lat. Gymnocarpium), rod papratnjače u porodici Cystopteridaceae. Postoji desetak priznatih vrsta a dvije vrste lastreja rastu i u Hrvatskoj, kisela [1] i vapnenačka.[2]
Rod je rasprostranjen po Europi, Aziji i Sjevernoj Americi[3]. Ime roda dolazi od grčkog gumnos, gol, i carpos, plod.[4]
Lastreja (lat. Gymnocarpium), rod papratnjače u porodici Cystopteridaceae. Postoji desetak priznatih vrsta a dvije vrste lastreja rastu i u Hrvatskoj, kisela i vapnenačka.
Rod je rasprostranjen po Europi, Aziji i Sjevernoj Americi. Ime roda dolazi od grčkog gumnos, gol, i carpos, plod.
Gymnocarpium Newman è un genere di felci appartenente alla famiglia delle Cystopteridaceae.[1]
Il nome del genere deriva dal greco ghimnòs (nudo) e karpòs (frutto), e deriva dalla caratteristica delle specie di questo genere di avere i sori non ricoperti dalla membrana di protezione (indusio).
Comprende le seguenti specie:[1]
Gymnocarpium Newman è un genere di felci appartenente alla famiglia delle Cystopteridaceae.
Driehoeksvaren (Gymnocarpium) is een geslacht met zeven soorten varens uit de familie Cystopteridaceae, waarvan er drie in Europa voorkomen.
Het zijn overblijvende terrestrische geofyten, die overwinteren met lange, dunne, kruipende rizomen. Fertiele en steriele bladen zijn gelijkvormig, lang gesteeld, driehoekig van vorm en ten hoogste aan de basis tweevoudig gedeeld. De deelblaadjes zijn veerspletig, het onderste deelblaadje is het grootst.
De sporenhoopjes zijn klein en liggen in rijen langs beide zijden van de nerven aan de onderzijde van het blad. Ze worden meestal niet afgesloten door een dekvliesje.
De gebogen driehoeksvaren (Gymnocarpium dryopteris) en de rechte driehoeksvaren (Gymnocarpium robertianum) komen, zij het zeer zeldzaam, in België en Nederland voor.
De botanische naam Gymnocarpium is een samenstelling van Oudgrieks γυμνός, gumnos (naakt) en carpium (vrucht),[bron?] wat slaat de afwezigheid van dekvliesjes op de sporenhoopjes.
Het geslacht wordt soms ook tot de niervarenfamilie (Dryopteridaceae), de wijfjesvarenfamilie (Athyriaceae) of tot de Woodsiaceae gerekend.
.png){kind=small}
G. brittonianum · G. disjunctum · G. dryopteris (Gebogen driehoeksvaren) · G. fedtschenkoanum · G. jessoense · G. oyamense · G. robertianum (Rechte driehoeksvaren)
Driehoeksvaren (Gymnocarpium) is een geslacht met zeven soorten varens uit de familie Cystopteridaceae, waarvan er drie in Europa voorkomen.
Het zijn overblijvende terrestrische geofyten, die overwinteren met lange, dunne, kruipende rizomen. Fertiele en steriele bladen zijn gelijkvormig, lang gesteeld, driehoekig van vorm en ten hoogste aan de basis tweevoudig gedeeld. De deelblaadjes zijn veerspletig, het onderste deelblaadje is het grootst.
De sporenhoopjes zijn klein en liggen in rijen langs beide zijden van de nerven aan de onderzijde van het blad. Ze worden meestal niet afgesloten door een dekvliesje.
De gebogen driehoeksvaren (Gymnocarpium dryopteris) en de rechte driehoeksvaren (Gymnocarpium robertianum) komen, zij het zeer zeldzaam, in België en Nederland voor.
Småtelgslekten (latin: Gymnocarpium) er slekt av bregner innenfor storburknefamilien (Woodsiaceae), som igjen inngår i en større, monofyletisk orden – Polypodiales.[1]
Småtelgslekten har globalt 8 arter, og er små, krypende bregner med liggende jordstilker og enkeltstående, langskaftede bladplater med trekantet form. I bladskaftet er det to karbunter, og sporehushopene (sori) er helt sirkelrunde og mangler slør (indusium). I Norge finner vi fugletelg (Gymnocarpium dryopteris), finntelg (Gymnocarpium continentale) og kalktelg (Gymnocarpium robertianum).
Det er dessuten registrert de sterile hybridene Gymnocarpium dryopteris x robertianum (Østlandet og Nord-Norge) og Gymnocarpium continentale x dryopteris (Nord-Troms, Finnmark).
Småtelgslekten (latin: Gymnocarpium) er slekt av bregner innenfor storburknefamilien (Woodsiaceae), som igjen inngår i en større, monofyletisk orden – Polypodiales.
Småtelgslekten har globalt 8 arter, og er små, krypende bregner med liggende jordstilker og enkeltstående, langskaftede bladplater med trekantet form. I bladskaftet er det to karbunter, og sporehushopene (sori) er helt sirkelrunde og mangler slør (indusium). I Norge finner vi fugletelg (Gymnocarpium dryopteris), finntelg (Gymnocarpium continentale) og kalktelg (Gymnocarpium robertianum).
Det er dessuten registrert de sterile hybridene Gymnocarpium dryopteris x robertianum (Østlandet og Nord-Norge) og Gymnocarpium continentale x dryopteris (Nord-Troms, Finnmark).
Cienistka, zachyłka (Gymnocarpium Newman) – rodzaj paproci należących do rodziny rozrzutkowatych.
Gatunkiem typowym jest Gymnocarpium dryopteris (L.) Newman[2].
Carpogymnia (H. P. Fuchs ex Janchen) Á. Löve et D. Löve
Cienistka, zachyłka (Gymnocarpium Newman) – rodzaj paproci należących do rodziny rozrzutkowatych.
Gatunkiem typowym jest Gymnocarpium dryopteris (L.) Newman.
Gymnocarpium este un gen de plante din familia Aspleniaceae.
Gymnocarpium Newman
Синонимы Виды
Голоку́чник (лат. Gymnocárpium) — род папоротников из семейства Пузырниковые (Cystopteridaceae) порядка Многоножковые (Polypodiales). Из девяти видов три растут также и в Европе.
Латинское научное название рода Gymnocárpium происходит от греч. γυμνάς, что значит «голый», «обнаженный», и греч. καρπος — «плод», что указывает на отсутствие покрывальца у сорусов.
Голокучники — многолетние растения с длинным, тонким, ползучим корневищем.
Фертильные и стерильные вайи почти одинаковы. Они дваждыперистые, по крайней мере, у основания, сегменты их перистораздельные. Нижние листочки больше, чем верхние. Перья по очертанию треугольные, ширина в основании примерно равна длине.
Сорусы удалены от края, маленькие, округлые, без индузиев. Покрывальца отсутствуют.
По информации базы данных The Plant List (на июль 2016), род включает 9 видов[1]:
Голоку́чник (лат. Gymnocárpium) — род папоротников из семейства Пузырниковые (Cystopteridaceae) порядка Многоножковые (Polypodiales). Из девяти видов три растут также и в Европе.
