Pussiliito-oravat (Petauridae) on 11 lajia käsittävä pussieläinheimo, joka jaetaan kolmeen sukuun.[1]
Kaikilla pussiliito-oravilla selvät kasvomerkit ja selkäraita, isot alaetuhampaat ja nelikärkiset poskihampaat. Ne ovat selvistä omainaispiirteistään huolimatta kuitenkin läheistä sukua pussioraville, joiden kanssa ne kuuluvat samaan Petauroidea-yläheimoon.
Sukujen Petaurus ja Gymnobelideus edustajat ovat kasvinsyöjiä, jotka ovat erikoistuneet mahlaan, meteen ja muihin kasvinesteisiin. Sen sijaan pussisormieläimet (Dactylopsila) syövät pääasiassa hyönteisiä, joita ne sormieläimen tavoin kaivavat puiden rungoista huomattavan pitkän neljännen sormensa avulla.[2] Kaikki lajit elävät pääasiassa puissa ja liikkuvat öisin.[2] Näillä pussieläimillä on kehittynyt liitopoimu, joka auttaa niitä liikkumaan tilanteissa, joissa metsän lehväkatos on vajaa. Useimmilla lajeilla on pitkä ja tuuheakarvainen häntä, jonka avulla ne vakauttavat ja ohjaavat liitoaan[2].
Pussiliito-oravia elää Tasmaniassa, manner-Australiassa ja Uudessa-Guineassa sekä muutamilla näiden alueiden pienillä lähisaarilla.[2] Heimoon kuuluvaa sokerioravaa pidetään toisinaan Suomessakin lemmikkieläimenä.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että pussiliito-oravien suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin "liitopussikkaat".[3] Nämä nisäkkäät eivät kuitenkaan ole sukua pussikkaille, jotka ovat perhosia.
Pussiliito-oravat (Petauridae) on 11 lajia käsittävä pussieläinheimo, joka jaetaan kolmeen sukuun.
Kaikilla pussiliito-oravilla selvät kasvomerkit ja selkäraita, isot alaetuhampaat ja nelikärkiset poskihampaat. Ne ovat selvistä omainaispiirteistään huolimatta kuitenkin läheistä sukua pussioraville, joiden kanssa ne kuuluvat samaan Petauroidea-yläheimoon.
Sukujen Petaurus ja Gymnobelideus edustajat ovat kasvinsyöjiä, jotka ovat erikoistuneet mahlaan, meteen ja muihin kasvinesteisiin. Sen sijaan pussisormieläimet (Dactylopsila) syövät pääasiassa hyönteisiä, joita ne sormieläimen tavoin kaivavat puiden rungoista huomattavan pitkän neljännen sormensa avulla. Kaikki lajit elävät pääasiassa puissa ja liikkuvat öisin. Näillä pussieläimillä on kehittynyt liitopoimu, joka auttaa niitä liikkumaan tilanteissa, joissa metsän lehväkatos on vajaa. Useimmilla lajeilla on pitkä ja tuuheakarvainen häntä, jonka avulla ne vakauttavat ja ohjaavat liitoaan.
Pussiliito-oravia elää Tasmaniassa, manner-Australiassa ja Uudessa-Guineassa sekä muutamilla näiden alueiden pienillä lähisaarilla. Heimoon kuuluvaa sokerioravaa pidetään toisinaan Suomessakin lemmikkieläimenä.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että pussiliito-oravien suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin "liitopussikkaat". Nämä nisäkkäät eivät kuitenkaan ole sukua pussikkaille, jotka ovat perhosia.
