Tiltaltti (Phylloscopus collybita) on uunilintujen sukuun kuuluva varpuslintu, joka muistuttaa ulkonäöltään lähisukulaistaan pajulintua. Sen tuntee heleästä laulustaan: ”tilt-talt-tilt-talt…”.
Tiltaltin nimitys on onomatopoeettinen. Kirjakielessä lajista käytettiin nimitystä tynnyrilintu ennen kuin murreperäinen tiltaltti-nimitys otettiin yleiskäyttöön 1920-luvulla. Muita lajin kansankielisiä nimityksiä ovat olleet esimerkiksi tiltti, oluentiputtaja, oluentekijä ja juomanlaskija.[2] Toinen kirjakielessä käytössä ollut nimitys on kilttakerttu, jota ehdotti William Nylander vuonna 1849.[3]
Tiltaltti on päältä vihreänharmaa, vatsapuolelta vaaleampi, ja silmäkulmassa on vaaleankeltainen juova. Sillä on tummat jalat ja lyhyehkö nokka. Usein tiltaltti on erittäin vaikea erottaa pajulinnusta, mutta keväällä se on ruskeampi, suttuisemman oloinen. Siipi on pajulinnun siipeä lyhyempi ja pyöreämpi. Syksyllä tiltaltti on usein hyvin ruskea, ei keltainen kuten pajulintu, ja tumma nokka korostaa tummuutta vielä entisestäänkin.
Pituus on 11–13 cm, paino 7 g. Tiltaltti on Suomen toiseksi tai kolmanneksi pienin pesimälintu. kuuntele?) kuuluu latvustosta pitkinä sarjoina. Koiras laulaa pitkälle kesään, jättäen pääasiallisen pesueesta huolehtimisen naaraalle.
Vanhoilla tiltalteilla on täydellinen sulkasato heinä-elokuussa, jonka jälkeen vanhat ja nuoret voidaan erottaa höyhenpuvun kulumisen perusteella.
Vanhin suomalainen rengastettu tiltaltti on ollut 2 vuotta, 10 kuukautta ja 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 7 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen tiltaltti.
Tiltaltin kuvaili tieteelle ranskalainen Louis Jean Pierre Vieillot.
Likimain koko Euroopassa ja Aasiassa on tiltaltteja, mutta niitä ollaan ehkä jakamassa kolmeen alalajiin. Suomessa pesii noin 200 000 paria. Suomen tiltaltit talvehtivat Välimeren seudulla ja Afrikassa. Suomessa tiltaltteja on Kuusamon korkeudelle asti, mutta itäiset tiltaltit ovat siperialaista tyyppiä. Euroopassa pesii vähintään 15–20 miljoonaa paria.
Tiltaltin elinympäristöä ovat monenlaiset metsät, mielellään rehevähköt kuusivaltaiset sekametsät. Lisääntyvässä määrin tiltaltteja laulelee myös lehtimetsissä, puutarhoissa ja omakotitaloalueilla. Syysmuuton aikana viihtyy etenkin ruo’ikoissa ja pensaikoissa.
Tiltaltti tekee pesänsä joko maahan tai matalalle pensaaseen tai risukkoon lehdistä, ruohosta ja sammalesta. Muninta alkaa Etelä-Suomessa touko–kesäkuun vaihteessa. Siihen se munii tavallisesti kuusi valkoista munaa, joissa on tummanpunaisia pilkkuja. Hautominen kestää 13 päivää, vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Pesii usein kahdesti kesän aikana.
Tiltaltti syö hyönteisiä ja niiden toukkia sekä muita selkärangattomia ja matoja sekä syksyllä myös marjoja.
Tiltaltti (Phylloscopus collybita) on uunilintujen sukuun kuuluva varpuslintu, joka muistuttaa ulkonäöltään lähisukulaistaan pajulintua. Sen tuntee heleästä laulustaan: ”tilt-talt-tilt-talt…”.
Tiltaltin nimitys on onomatopoeettinen. Kirjakielessä lajista käytettiin nimitystä tynnyrilintu ennen kuin murreperäinen tiltaltti-nimitys otettiin yleiskäyttöön 1920-luvulla. Muita lajin kansankielisiä nimityksiä ovat olleet esimerkiksi tiltti, oluentiputtaja, oluentekijä ja juomanlaskija. Toinen kirjakielessä käytössä ollut nimitys on kilttakerttu, jota ehdotti William Nylander vuonna 1849.
