Konnanleinikki (Ranunculus sceleratus, syn. Batrachium sceleratum) on kosteiden kasvupaikkojen leinikkikasvi. Konnanleinikki kuuluu leinikkien suvun myrkyllisimpiin lajeihin.[2] Kasvi sisältää runsaasti sukunsa nimikko-glykosidia, ranunkuliinia (C11H16O8), josta voi muodostua myrkyllistä protoanemoniinia.
Yksivuotinen konnanleinikki kasvaa 10–40 cm korkeaksi. Varsi on pysty, suora, 2–15 mm paksu, kalju tai yläosasta karvainen. Varsi ei juurehdi varren nivelistä. Kiiltävänvihreiden aluslehtien lavat ovat tavallisesti 2–6 cm leveitä, leveän suippotyvisiä tai herttatyvisiä ja kolmijakoisia tai -osaisia. Lavan liuskat ovat kaksi- tai kolmihalkoisia tai -hampaisia. Varsilehtien lavat ovat kolmiosaisia, ylimpien lehtien lavat ovat liuskattomia ja muodoltaan tasasoukan suikeita. Kukkaperät ovat melko lyhyitä ja kukkia on runsaasti. Kukissa on kaksi kehäkiehkuraa sekä verho- että terälehtiä on viisi kappaletta. Verholehtien pituiset terälehdet ovat vihreänkeltaisia, 2,5–4 mm pitkiä ja mesikuopallisia. Kukkapohjus on korkea ja kapea. Konnanleinikki kukkii Suomessa kesä-syyskuussa. Hedelmä koostuu 0,7–1,2 mm pitkistä pähkylöistä, joissa on 0,05–0,15 mm pitkä suora ota.[3] Kasvin siemenet leviävät veden virtausten ja lintujen mukana uusille kasvupaikoille.[4]
Konnanleinikki voi risteytyä sammakonleinikin (R. reptabundus) kanssa.[5] Sammakonleinikki on vasta äskettäin tunnustettu omaksi lajikseen. Aikaisemmin se luokiteltiin konnanleinikin alalajiksi (R. sceleratus ssp. reptabundus).[6] Konnanleinikillä on sammakonleinikkiä pienemmät kukat ja sen alus- ja varsilehtien välinen ero on melko jyrkkä, kun sammakonleinikillä muutos lehtien välillä on loivempi.[7]
Konnanleinikki on levinnyt laajalle alueelle varsinkin pohjoisella pallonpuoliskolla. Euroopassa sitä tavataan lähes koko mantereella lukuun ottamatta Pyreneiden niemimaan lounaisosia, Islantia sekä maanosan arktisimpia alueita pohjoisessa. Aasian puolella laji on myös levinnyt laajalle, mutta huonosti tunnetulle alueelle. Sitä tavataan muun muassa Turkista, Keski-Aasiasta, Siperian länsi- ja keskiosista, Kiinasta, Japanista ja monin paikoin Kaakkois-Aasiasta. Paikoin lajia tavataan myös Afrikassa Saharan pohjoispuolen maissa sekä Etelä-Afrikassa. Konnanleinikki on levinnyt myös suurimpaan osaan Pohjois-Amerikan mannerta ja kasvaa myös Australiassa.[8]
Suomessa konnanleinikkiä tavataan Oulun ja Kemin korkeuksille saakka. Yleisin laji on Suomen eteläosissa, jossa se kuuluu alkuperäiseen kasvillisuuteen.[9][10]
Konnanleinikki kasvaa typpipitoisella, märällä maalla tai matalassa vedessä. Sitä tavataan navettojen liepeillä, lammikoissa, lätäköissä, ojissa, laidunrannoilla, lintuluotojen allikoissa ja kaatopaikoilla.[9] Lajin runsastumista ovat suosineet maatalouden päästöt ja yhdyskuntajätteet. Toisaalta yksivuotinen konnanleinikki on herkkä olosuhteiden muuttumiselle, ja suuretkin kasvustot saattavat kadota nopeasti.[4]
Konnanleinikin ruotsinkielinen nimi tiggarranunkel ("kerjäläisleinikki") viittaa kasvin aikaisempaan käyttöön. Kerjäläiset pyrkivät saamaan kanssaihmiset suopeammiksi heitä kohtaan aiheuttamalla murskatuilla lehdillä ihoon haavoja ja rakkuloita.[4][8] Kasvin suomenkielinen nimi ei kuitenkaan viittaa tähän käyttötarkoitukseen, vaan ilmeisesti lajin kosteisiin kasvupaikkoihin, joissa rupikonnat monesti viihtyvät.[4]
Konnanleinikki (Ranunculus sceleratus, syn. Batrachium sceleratum) on kosteiden kasvupaikkojen leinikkikasvi. Konnanleinikki kuuluu leinikkien suvun myrkyllisimpiin lajeihin. Kasvi sisältää runsaasti sukunsa nimikko-glykosidia, ranunkuliinia (C11H16O8), josta voi muodostua myrkyllistä protoanemoniinia.
