Sananjalka (Pteridium aquilinum, syn. Eupteris aquilina, Pteris aquilina) on metsissä kasvava, isokokoinen saniainen. Sananjalka on sellaisenaan myrkyllinen kasvi,[1] mutta Japanissa sen versoja syödään ryöpättynä.
Sananjalka on saanut suomenkielisen nimensä juurakon poikkileikkauspinnan kirjoitusta muistuttavasta kuviosta. Keväällä sananjalan nuoret lehtiversot näyttävät nyrkkiin puristuneilta ihmiskäsiltä, siksi sananjalkaa on kutsuttu myös kuolleenkouraksi.[2]
Sananjalan maavarsi on vaakasuora ja levittäytyy laajalle. Siitä kohoaa yksittäin kolmiomaisia lehtiä, joiden ruodit ovat 30–150 cm pitkiä. Lehden lapa on 25–60 cm pitkä, kova, alta karvainen ja päältä kalju. Lehdet ovat kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäisiä. Pikkulehdykät ovat liuskaisia, liuskat ehytlaitaisia. Itiöpesäkeryhmät ovat sananjalalla harvinaisia. Niiden esiintyessä ne ovat yhtäjaksoisena rivinä taakäänteisen lehtilaidan suojassa. Suomessa sananjalan itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[1] Laji on hyvin hallanarka, ja lehdet kuihtuvat syksyllä heti yöpakkasten jälkeen.[3]
Suomessa tavataan ilmeisesti kahta sananjalan alalajia: lännensananjalkaa (ssp. aquilinum) ja sananjalkaa (ssp. pinetorum, myös ssp. latiusculum).[4] Lännensananjalan lehtiruoti on pyöreän nelisärmäinen ja lehtilapa pysty tai yläviisto. Sananjalan lehtiruoti puolestaan on liereä ja lehtilapa melkein vaakasuora.[5]
Sananjalkaa tavataan koko Euroopassa pohjoisosia lukuun ottamatta. Lajia kasvaa myös Pohjois-Afrikassa. Aasiassa se on levinnyt muun muassa Turkiin, Lähi-itään, Keski-Siperiaan, Venäjän kaukoitään, Japaniin, Korean niemimaalle ja Kiinaan. Pohjois-Amerikassa lajia kasvaa mantereen itä- ja länsiosissa.[6]
Suomessa sananjalkaa voi tavata Etelä-Lappia myöten. Laji on erittäin yleinen Etelä- ja Itä-Suomessa sekä Keski-Suomen eteläosissa. Pohjoisempana laji nopeasti harvinaistuu ja esiintyminen muuttuu satunnaiseksi.[7]
Laajoja kasvustoja muodostava sananjalka kasvaa tuoreissa ja kuivahkoissa, harvapuustoisissa metsissä, kulo- ja hakkuuaukioilla, tien- ja radanvarsilla sekä rehevissä purokorvissa.[1]
Kuivattuja sananjalkoja on käytetty eri puolella Eurooppaa moneen tarkoitukseen: muun muassa patjojen täytteeksi, polttoaineena, saippuan korvikkeena ja eläinten kuivikkeina.[6] Kansanlääkinnässä sananjalkaa on käytetty esimerkiksi lääkkeenä kihtiin ja suolistomatoja vastaan.[3]
Kasvin nuoria lehtiversoja syödään muun muassa Japanissa salaatin tapaan, vaikka sananjalka sisältää aineita, jotka voivat aiheuttaa mahasyöpää.[6] Tässä "kuolleenkoura"-vaiheessa se kelpaa laimeassa leivinsoodaliuoksessa keitettynä parsan korvikkeeksi.Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Sananjalka (Pteridium aquilinum, syn. Eupteris aquilina, Pteris aquilina) on metsissä kasvava, isokokoinen saniainen. Sananjalka on sellaisenaan myrkyllinen kasvi, mutta Japanissa sen versoja syödään ryöpättynä.
Sananjalka on saanut suomenkielisen nimensä juurakon poikkileikkauspinnan kirjoitusta muistuttavasta kuviosta. Keväällä sananjalan nuoret lehtiversot näyttävät nyrkkiin puristuneilta ihmiskäsiltä, siksi sananjalkaa on kutsuttu myös kuolleenkouraksi.
