Mähkä (Selaginella selaginoides) on mähkäkasvien heimoon kuuluva pienikoinen kellanvihreä erilaisitiöinen sanikkainen.[1]
Monivuotinen, sammalmaisen vaikutelman antava mähkä kasvaa 3–10 cm korkeaksi. Itiötähkättömät haarat ovat 2–3 cm pitkiä ja suikertelevat vaakasuorassa maanmyötäisesti. Tähkälliset haarat ovat pystyjä ja 3–10 cm pitkiä. Neljänä rivinä olevat lehdet ovat 1–3 mm pitkiä, kapeanpuikeita, harvaan hammaslaitaisia ja pehmeitä. Itiötähkät ovat yksittäin haarojen kärjissä. Itiölehdet ovat kapeanpuikeita ja kellertäviä. Tähkän alaosassa ovat isoitiöpesäkkeet ja yläosassa pikkuitiöpesäkkeet. Itiöpesäkkeet sijaitsevat lehtihangoissa. Mähkä itiöi Suomessa heinä-syyskuussa. Alkeisvarsikko on kaksikotinen, lehtivihreätön ja hyvin pieni. Se jää osittain tai kokonaan itiön seinän sisään.[1][2]
Mähkää tavataan pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosissa ja vuoristoalueilla. Euroopassa sitä kasvaa Britteinsaarten pohjoisosissa, Alpeilla, Karpaateilla, Kaukasuksella, Pyreneillä, Islannissa, suurimmassa osassa Fennoskandiaa sekä Pohjois-Venäjällä. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena läpi Siperian pohjoisosien Alaskaan sekä Kanadan ja Yhdysvaltojen havumetsävyöhykkeelle. Keski- ja Itä-Euroopasta mähkästä tunnetaan lukuisia fossiililöytöjä.[3]
Suomessa mähkää kasvaa jokseenkin yleisenä Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Harvinaisempana sitä tavatavaan Keski- ja Itä-Suomen pohjoisosissa sekä Ahvenanmaalla. Maan eteläosista laji on monin paikoin hävinnyt, muun muassa Etelä-Karjalasta, Satakunnasta ja Etelä-Hämeestä.[4]
Mähkä kasvaa letoilla, lettorämeillä, lettokorvissa, tihkupinnoilla, puronvarsissa, rannoilla sekä rehevillä tunturikankailla ja -niityillä. Joskus lajia tapaa myös niittytöyräillä ja pientareilla. Laji on kalkinsuosija.[1] Suomessa mähkä on monin paikoin hävinnyt soiden kuivattamisen myötä.[5]
Mähkä (Selaginella selaginoides) on mähkäkasvien heimoon kuuluva pienikoinen kellanvihreä erilaisitiöinen sanikkainen.
