Isovesipääsky (Phalaropus fulicaria) on arktisten alueiden kahlaajalintulaji. Suomessa sitä tavataan satunnaisesti, ei edes vuosittain. Se vaikuttaa usein pelottomalta ja päästää ihmisen varsin lähelle.
Nokka on suora ja paksumpi kuin vesipääskyllä. Naaras on isompi ja värikkäämpi kuin koiras. Pituus on 20-23 cm, siipien kärkiväli 35-40 cm, paino 35-70 g.
Isovesipääsky pesii Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisimmissa osissa, Euroopassa Islannissa ja Huippuvuorilla. Maailman populaation koko on 1–1,9 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Se muuttaa meriä pitkin trooppisille merialueille talveksi. Pääosa kannasta viettää talvensa planktonrikkailla vesillä Atlantilla Afrikan länsipuolella ja Tyynellämerellä Etelä-Amerikan länsipuolella.[2]
Isovesipääsky pesii rannikolla kostealla tundralla tai joskus myös kuivemmilla alueilla, mutta aina makean veden tai murtoveden läheisyydessä.[3]
Isovesipääsky tekee pesänsä veden ympäröimään mättääseen. Lajin sukupuoliroolit ovat käänteiset. Kirkkaamman väriset naaraat kokoontuvat kosimaan koiraita, jotka ne jättävät munien munimisen jälkeen hautomaan ja hoitamaan poikaset.[3]
Pääasiassa hyönteisplankton, poikkeuksellisesti myös siemeniä.
Isovesipääsky (Phalaropus fulicaria) on arktisten alueiden kahlaajalintulaji. Suomessa sitä tavataan satunnaisesti, ei edes vuosittain. Se vaikuttaa usein pelottomalta ja päästää ihmisen varsin lähelle.
