Ripsiäiset (Thysanoptera) ovat pieniä (0,5-14 mm) ja kapearuumiisia, yleensä tummia hyönteisiä, jotka eivät osaa lentää hyvin. Toisinaan kuitenkin tuuli kuljettaa niitä pitkienkin matkojen päähän.
Varhaisimmat ripsiäisten kantamuotojen fossiilit ovat kivettymiä permikaudelta ja ensimmäiset nykyisenkaltaisten ripsiäisten jäänteet ovat triaskaudelta. Liitu- ja tertiäärikautisissa meripihkoissa niitä tavataan jokseenkin yleisesti kaikissa merkittävissä esiintymissä.[1]
Suomesta tunnetaan noin 138 ripsiäislajia, koko maapallolta 5 500 lajia. Ripsiäisillä on pistävät ja imevät suuosat ja ne käyttävät ravinnokseen kasvisolukkoa, siitepölyä tai sienirihmastoa ja -itiöitä. Eräät lajit ovat myös petoja. Aikuiset ripsiäiset ovat nelisiipisiä, tynkäsiipisiä tai siivettömiä, 1–5 mm:n pituisia, kapeita ja useimmiten litteitä hyönteisiä. Jotkut ripsiäislajit lisääntyvät ilman hedelmöitystä, partenogeneettisesti. Ripsiäisten alalahkoihin kuuluvat pistinripsiäiset (Terebrantia), joilla on tikarimainen munanasetin ja torviripsiäiset (Tubulifera), joilla on takaruumiin kärki torvimainen.
Eräät ripsiäislajit, kuten kalifornian- (Frankliniella occidentalis), palmu- (Thrips palmi) ja traakkipuunripsiäinen (Parthenothrips dracaenae), ovat viljely- ja huonekasvien tuholaisia, mutta Suomessa niiden taloudellinen merkitys on melko vähäinen. Jos kasvin lehdille ilmestyy harmaanvalkeita laikkuja, kyseessä saattavat olla ripsiäiset. Nämä laikut vähitellen yhtyvät ja saavat hopeisen kimalluksen. Lehtien alapinnoilla näkyy ulosteita pieninä pilkkuina. Yleensä munat löytyvät kasvin nuorimmista osista. Vihertävänkeltaiset toukat asustavat lehtien alapinnoilla ja niitä on todella vaikea havaita.
Tuholaislajien munat selviytyvät yleensä torjunta-aineista, koska ne on munittu kasvisolukon sisään ja siksi niitä vastaan on vaikea taistella. Kuoriutuessaan kalifornianripsiäisen toukat pudottautuvat multaan ja vain muutama jää kasviin ruokailemaan. Mullasta nuoret ja nopealiikkeiset ripsiäiset tulevat hetkeksi näkösälle kun kasveja kastelee kerralla runsaasti. Aikuisena ne kiipeävät takaisin kasviin munimaan ja syömään. Ripsiäiset pystyvät myös koteloitumaan ja odottelemaan parempia aikoja.
Torjunta-ainekäsittely on tehtävä toistuvasti kerran viikossa, kunnes ripsiäiset pysyvät kurissa. Ripsiäisiä voi torjua myös esimerkiksi petopunkeilla (Mesostigmata) ja ripsiäispetopunkeilla (Amblyseius cucumeris). Petopunkit elävät mullassa ja syövät multaan pudonneet ripsiäisten kotelot. Ripsiäispetopunkki taas imee saaliinsa elinnesteet ja saalistaa noin kolme ripsiäisentoukkaa päivässä.
Ripsiäiset (Thysanoptera) ovat pieniä (0,5-14 mm) ja kapearuumiisia, yleensä tummia hyönteisiä, jotka eivät osaa lentää hyvin. Toisinaan kuitenkin tuuli kuljettaa niitä pitkienkin matkojen päähän.
Varhaisimmat ripsiäisten kantamuotojen fossiilit ovat kivettymiä permikaudelta ja ensimmäiset nykyisenkaltaisten ripsiäisten jäänteet ovat triaskaudelta. Liitu- ja tertiäärikautisissa meripihkoissa niitä tavataan jokseenkin yleisesti kaikissa merkittävissä esiintymissä.
Suomesta tunnetaan noin 138 ripsiäislajia, koko maapallolta 5 500 lajia. Ripsiäisillä on pistävät ja imevät suuosat ja ne käyttävät ravinnokseen kasvisolukkoa, siitepölyä tai sienirihmastoa ja -itiöitä. Eräät lajit ovat myös petoja. Aikuiset ripsiäiset ovat nelisiipisiä, tynkäsiipisiä tai siivettömiä, 1–5 mm:n pituisia, kapeita ja useimmiten litteitä hyönteisiä. Jotkut ripsiäislajit lisääntyvät ilman hedelmöitystä, partenogeneettisesti. Ripsiäisten alalahkoihin kuuluvat pistinripsiäiset (Terebrantia), joilla on tikarimainen munanasetin ja torviripsiäiset (Tubulifera), joilla on takaruumiin kärki torvimainen.
Eräät ripsiäislajit, kuten kalifornian- (Frankliniella occidentalis), palmu- (Thrips palmi) ja traakkipuunripsiäinen (Parthenothrips dracaenae), ovat viljely- ja huonekasvien tuholaisia, mutta Suomessa niiden taloudellinen merkitys on melko vähäinen. Jos kasvin lehdille ilmestyy harmaanvalkeita laikkuja, kyseessä saattavat olla ripsiäiset. Nämä laikut vähitellen yhtyvät ja saavat hopeisen kimalluksen. Lehtien alapinnoilla näkyy ulosteita pieninä pilkkuina. Yleensä munat löytyvät kasvin nuorimmista osista. Vihertävänkeltaiset toukat asustavat lehtien alapinnoilla ja niitä on todella vaikea havaita.
